Läpeensä tutusta uusi tieto iskostuu tehokkaasti mieleen. Kuva: Shutterstock
Läpeensä tutusta uusi tieto iskostuu tehokkaasti mieleen. Kuva: Shutterstock

Muistin tukipisteen voi perustaa lapsuudenkotiin tai vaikka mukavaan mummolaan.

Unohtuvatko ihmisten nimet, salasanat, ostoslistat ja laskunmaksut? Voisit muistaa ne, jos ottaisit avuksi muistitekniikat.

Unohdamme asioita yleensä siksi, että emme paina niitä kunnolla mieleen. Huteran tallennuksen takia pitkäaikaiseen muistiin ei synny pitäviä muistivihjeitä, joihin tarttumalla tiedot saisi halutessaan käyttöön.

Näin ei tarvitse olla. Hyvä muisti ei ole harvojen etuoikeus vaan taito, jota jokainen voi kehittää kuin mitä tahansa taitoa – ja tässä muistitekniikat tulevat apuun. Ne vaikuttavat juuri muistamiselle ensiarvoisen tärkeään tallennusvaiheeseen kasvattamalla muistivihjeiden määrä.

Tuttu liimaa tehokkaasti

Muistitekniikoista vanhimpia ja tehokkaimpia on muistipalatsi. Se tunnettiin jo antiikin aikana, ja siksi sitä kutsutaan myös roomalaiseksi huoneeksi.

Komeista nimistä huolimatta muistipalatsi laaditaan perin juurin tuttuun paikkaan, esimerkiksi lapsuudenkotiin tai vaikka mukavaan mummolaan. Tuttuus on tärkeä, sillä uuden tiedon kytkeminen rakkaaseen, merkitykselliseen ympäristöön innostaa aivomme luomaan linkkejä eri alueiden välille. Se tehostaa mieleen painumista.

Lisäksi meillä on luontainen taipumus muistaa helposti kaikki, mikä tavalla tai toisella liittyy meihin itseemme.

Muistipalatsia käyttäessäsi luot asioista elämyksellisiä mielikuvia – mitä hullumpia, sitä parempi – ja sijoitat ne palatsiisi. Kun ne pitää palauttaa muistiin, katselet mielessäsi palatsisi tiloja, ja tiedot nousevat esiin.

Jos muistettavaa on paljon ja asiat pitää muistaa tietyssä järjestyksessä, voit vaihtaa muistipalatsin sovellukseen, muistireittiin.

Tässä tekniikassa luot mielessäsi muistireitin esimerkiksi kotikaupunkisi kortteleihin ja sijoitat muistettavat mielikuvat sen varrelle siinä järjestyksessä kuin haluat niiden mieleen palautuvan. Kun sitten uudelleen kävelet reittiä mielikuvissasi, asiat pulpahtavat päähäsi paikoissa, joihin se asetit.

Tätä tekniikkaa testattiin äskettäin Hollannissa, erinomaisin tuloksin. Tavanomaisten muistajien kyky muistaa asioita tuplaantui, kun he harjoittelivat tekniikkaa puoli tuntia päivässä runsaan kuukauden ajan.

 

Lue lisää

Maaliskuun Tiede-lehdessä on laaja artikkeli, jossa tieteeseen ja teknologiaan erikoistunut toimittaja Panu Räty esittelee 12 muistitekniikkaa. Ne sopivat niin nimien, ostoslistojen ja pinkoodien kuin koealueiden, puheiden ja vieraan kielen sanojen muistamiseen.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Himuli
Seuraa 
Viestejä1462
Liittynyt10.3.2016

Hanki itsellesi muistipalatsi

Kuinka aivoihin mahtuu niin paljon dataa? Ei ne nyt kovin suuret kuitenkaan ole. Paljonko hermoverkostoa tarvitaan yhden muistettavan asian luomiseen? Esim jos painan nyt mieleeni numerosarjan 4822951 niin että muistan sen aina, paljonko se vie aivoissani fyysisesti kapasiteettia? Miten se sinne rakentuu muistiin?
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1950
Liittynyt3.8.2011

Hanki itsellesi muistipalatsi

Keijona kirjoitti: Kasvulle on aina rajat, vaikka ikuiseen talouskasvuun tai älykyyden kehitykseen uskovia on uskovien jälkeläisitsä tullut. Kasvu on eri asia kuin käyttäminen, jakoavain ruostuu jos sitä ei käytetä, mutta miksi yrittää kasvattaa jakoavainta ikuisesti ? siksikö, että voitaisiin vertailla kellä on isoin. No ehkäpä siksi, että isommalla jakkarilla, voi vääntää isompaa mutteria. Eikös tämä nyt ole päivän selvää? Aika harva älykäs ihminen sillä älyllään elvistelee. Se ei ole...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.