Kun vesistö happamoituu, kalat saattavat huveta, vaikka näkyviä kalakuolemia ei havaittaisi. Happamassa kalojen hedelmöityminen nimittäin heikkenee ja kehittyviä poikasia menehtyy.
Ilmiön havaitsi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen eläinfysiolo...

Kun vesistö happamoituu, kalat saattavat huveta, vaikka näkyviä kalakuolemia ei havaittaisi. Happamassa kalojen hedelmöityminen nimittäin heikkenee ja kehittyviä poikasia menehtyy.

Ilmiön havaitsi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen eläinfysiologi Marja Keinänen, joka väitteli lauantaina tästä aiheesta tohtoriksi Helsingin yliopistossa.

Keinänen tutki, miten happamoituminen ja siihen liittyvä alumiinin ylimäärä vaikuttavat Suomen järvikaloihin. Happamuus koettelee kaloja sekä alkioina että vastakuoriutuneina poikasina. Munankuori suojaa alumiinilta, joten alumiini myrkyttää kuoriutuneita pahimmin.

Herkimmin happamuudesta kärsivät särki ja kuha, toiseksi herkimmin ahven ja siika. Kestävin tutkituista lajeista on hauki.





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla