Haarahaukka osaa sytyttää tulen Australiassa. Kuva: Kimmo Taskinen
Haarahaukka osaa sytyttää tulen Australiassa. Kuva: Kimmo Taskinen

Linnut saattoivat oppia tulen hallitsemisen taidon jo kauan ennen ihmistä.

Australiasta kerätyt silminnäkijähavainnot ovat saaneet tutkijat vakuuttuneiksi siitä, että haukat osaavat hyödyntää maastopaloja. Ne ehkä savustavat saaliinsa esille maasta.

Australian pohjoisosissa elävien petolintujen on havaittu noukkivan maastopaloista palavia tikkuja ja tiputtavan ne toisaalle. Näin linnut sytyttävät uusia pieniä tulipaloja, joiden avulla ne kenties pakottavat saaliseläimiä esille piilostaan.

Havaintoja ovat luonnossa tehneet etenkin Australian alkuperäisväestöön kuuluvat metsänvartijat. Havaintoja on ainakin haarahaukasta, viheltäjähaukasta ja ruskojalohaukasta.

Australialainen ornitologi Bob Gosford on kerännyt silminnäkijähavaintoja petolintujen tulen käytöstä vuosien ajan. Hän on vakuuttunut, että linnut osaavat hallita tulta.

Gosford kollegoineen on nyt koonnut havaintoja uuteen tutkimukseen, jonka on julkaisut Journal of Ethnobiology.

New Scientist -lehti kertoo yhdestä kiintoisasta silminnäkijähavainnosta.

Entinen palomies ja valokuvaaja Dick Eussen oli 1980-luvulla sammuttamassa maastopaloa uraanikaivoksen liepeillä Pohjois-Australiassa.

Tien toisella puolella alkoi kyteä uusi palo, ja Eussen havaitsi parinkymmenen metrin päässä lentelevän viheltäjähaukan, jolla oli savuava tikku suussaan. Lintu pudotti tikun maahan ja sytytti uuden tulipalon. Eussen kertoo joutuneensa sammuttamaan yhteensä seitsemän tällaista lintujen levittämää paloa.

Vastaavia havaintoja on lukuisia. Gosfordin mukaan linnut tekevät tätä tarkoituksella.

”Havainnot ovat mielestämme voimakas todiste siitä, että käytös on tarkoituksellista ja sitä tapahtuu useammin kuin on ajateltukaan”, Gosford sanoo New Scientist -lehdessä.

Tällainen nokkeluus ei ole lintumaailmassa ennenkuulumatonta. Tiedetään hyvin, että linnut ovat älykkäitä. Korpit osaavat käyttää työkaluja ja haikaroiden on havaittu kalastavan syötin avulla.

”Jos linnut kykenevät kalastamaan syötillä, ne ovat kyllä tarpeeksi fiksuja levittääkseen tulipaloja”, kommentoi eläintieteen yliopistonlehtori Steve Debus australialaisesta New Englandin yliopistosta New Scientistille.

Hän suhtautui aluksi kriittisesti Gosfordin havaintoihin pyromaanilinnuista, mutta uskoo nyt, että linnut voivat hyvinkin sytyttää tulipaloja tarkoituksella.

Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan hyödynnä tulta.

”Havaintojen perusteella vain jotkut oppivat tämän käytöksen, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole vielä tarpeeksi todistusaineistoa”, sanoo apulaisprofessori Mark Bonta Pennsylvanian osavaltionyliopistosta.

Linnut näyttävät sytyttävän lisää tulipaloja vasta silloin, kun maastopalo uhkaa jo sammua. Näin ne pitävät tulta yllä. Vastaavia havaintoja on muualtakin kuin Australiasta.

Ryhmä aikoo nyt kerätä lisää tietoa ja koota yhteen lisää havaintoja ympäri maailmaa. Voi olla, että kyky käyttää tulta on kehittynyt useaan otteeseen eri lajeille.

Voi jopa olla, että linnut ovat hoksanneet tulen hyödyt jo kauan ennen ihmistä. Petolinnut ovat lennelleet maapallolla miljoonia vuosia ennen kuin esi-isämme oppivat valjastamaan tulen käyttöönsä.

Ei tiedetä, milloin ihminen sytytti ensimmäisen nuotionsa, mutta arkeologisten todisteiden perusteella tulen käyttö yleistyi neandertaaleilla Euroopassa noin 400 000 vuotta sitten.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä27349
Liittynyt16.3.2005

Haukat osaavat käyttää tulta saalistuksessa

Käyttäjä4499 kirjoitti: On toukatkin "älykkäitä" :) Taitaa olla Thaumatopoeat liikkeellä. Tiedä sitten kuinka korkea älykkyysosamäärä tarvitaan toisen seuraamiseen. Mitenköhän kävisi, jos nuo huijaisi isoksi piiriksi, nappaisi johtajatoukan ja usuttaisi toisena olevan viimeisen perään. Taitavat kuitenkin erota toisistaan koteloituakseen.
Lue kommentti

Ruiske voisi auttaa verkkokalvon rappeumaa sairastavia potilaita.

Ranskalainen GenSight-yritys aikoo kokeilla kunnianhimoista hoitokeinoa verkkokalvorappeumaan. Se perustuu optogenetiikkaan ja geeniterapiaan.

Menetelmällä muunneltaisiin ihmisen silmästä tiettyjä soluja sellaisiksi, että ne alkavat aistia valoa. Tähän tarvittava geeni otetaan levästä.

Verkkokalvon rappeuma on perinnöllinen ja melko yleinen sairaus, jossa silmän valoa aistivat solut rappeutuvat ja kuolevat. Verkkokalvon rappeuma supistaa ja sumentaa näkökenttää hiljalleen ja voi johtaa lopulta sokeutumiseen.

Tutkijat ovat värvänneet Britanniassa 12 koehenkilöä kokeilemaan uutta hoitoa, joka voisi säilyttää heillä ainakin jonkinlaiset näön rippeet.

Taudissa tuhoutuvien valoherkkien solujen lisäksi silmässä on myös soluja, jotka normaalisti eivät aisti valoa. Hoidon tarkoitus on muuttaa nämä solut valoa aistiviksi. Niillä potilas voisi nähdä ainakin tiettyjä valon aallonpituuksia.

Ajatus on, että muokatut solut voisivat kompensoida muiden solujen katoa ainakin osittain.

Levä on yksisoluinen eliö, joka pystyy erään geeninsä avulla aistimaan valoa. Geeni voidaan siirtää ihmisen silmään, jossa se muokkaa silmän soluja.

Kukin koehenkilö saa yhden ruiskeen toiseen silmään. Tätä ei ole aiemmin yritetty ihmisillä. Apinoilla ja hiirillä tehdyt kokeet kuitenkin viittaavat siihen, että geeniruiske on saanut eläinten silmän solut aistimaan punaista valoa.

Pelkän pitkäaaltoisen, punaisen valon aistiminen ei vielä tee näkökyvystä kovin ihmeellistä. Tutkijat toivovat, että se silti auttaisi näkönsä menettäviä havaitsemaan ainakin isoja kohteita ja muita ihmisiä.

Koehenkilöt saavat myös kameroilla varustetut erikoislasit, jotka muuntavat muita valon aallonpituuksia punaisiksi. Näin he saisivat heikkolaatuisen mustavalkonäön.

Myös yhdysvaltalaisella RetroSense Therapeutics -yrityksellä on käynnissä vastaava koe. Tässä kokeessa tosin siirrettävä geeni saa silmän hermosolut aistimaan sinistä, ei punaista valoa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2259
Liittynyt21.7.2017

Näkö yritetään palauttaa levän geenillä

Opsiinien merkitys elimistössä on kiehtovaa (opsiinit ovat valoreseptoreita, jotka muuttavat valosignaalin sähköiseksi signaaliksi). Ihmisellä on 9 eri opsiinia, mm. Rodopsiini silmän sauvasolujen näköpurppura. Melanopsiini toimii sirkadiaarisessa rytmissä ja pupillireaktiossa. Enkefalopsinia esiintyy runsaasti mm. aivoissa ja kiveksissä . Vähän myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, munuaisissa, lihaksissa, haimassa ja retinassa. Neuropsiinia on mm. ihmisen aivoissa, silmissä, ihossa ja...
Lue kommentti

Tietokonemallinnusten mukaan tauti levisi todennäköisemmin ihmiseltä toiselle pienempien välikäsien kantamana.

Musta surma oli keskiajalla Euroopassa levinnyt äärimmäisen tuhoisa ruttoepidemia, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Toisin kuin on uskottu taudin levittäjiä eivät kenties olleetkaan rotat.

Vallitseva teoria on, että Yersinia pestis -bakteerin aiheuttamaa paiseruttoa levittivät mustarotat, joissa elävien kirppujen puremista tauti tarttui ihmiseen. Y. pestis on äärimmäisen tartuntakykyinen. Yksi ainoa bakteeri riittää sairastuttamaan laboratoriohiiren.

Nyt Oslon yliopiston tutkijat esittävät toisenlaista selitystä. Leviämiseen ei välttämättä tarvittu rottia, vaan kirput ja täit saattoivat levittää taudin ihmisestä toiseen. Tutkijoiden luoma tietokonemallinnus tukee tätä teoriaa.

”Rutto todella muutti ihmiskunnan historiaa, joten on tärkeää ymmärtää, miten se levisi niin nopeasti”, sanoo tutkimuksen johtaja Katharine Dean Oslon yliopiston ekologian ja evoluution tutkimuskeskuksesta National Geographic -lehdessä.

Tiedetään, että rotat ovat levittäneet ruttoa myöhemmissä epidemioissa. Tutkijat pitävät kuitenkin pulmallisena sitä, että musta surma levisi Euroopassa huomattavasti nopeammin kuin myöhemmät ruttoepidemiat maailmalla. Mustan surman ajalta ei ole myöskään raportteja samanlaisista rottien massakuolemista, joita on havaittu myöhempien epidemioiden yhteydessä.

Selitys voisi olla, että tauti olisi levinnyt ihmisestä toiseen suoraan kirppujen ja täiden välityksellä. Tuon ajan Euroopassa hygienia oli huonoa ja ihmiset elivät lähekkäin.

Ryhmä kokosi kuolleisuustilastoja Euroopan tautiepidemioista 1300-luvulta 1800-luvulle. Musta surma riehui Euroopassa 1346–1353, ja tutkijat tarkastelivat sen vaikutuksia yhdeksässä kaupungissa.

Sitten he loivat matemaattisia malleja taudin leviämisestä kolmessa eri skenaariossa. Ensimmäisessä tartunta levisi rottien välityksellä, toisessa ilmateitse ja kolmannessa ihmisestä toiseen.

Malli, jossa kirput levittivät paiseruttoa ihmisestä toiseen, vastasi parhaiten todellisuutta seitsemässä tutkitussa kaupungissa yhdeksästä. Ainoastaan tässä mallissa tauti levisi riittävän nopeasti.

Tutkijat uskovatkin, että mustarottien roolia taudin levittäjinä on liioiteltu.

Tutkimuksen julkaisi Pnas-lehti.