Avaruuden romua napataan brittien kokeissa haaviinkin. Sitten romu lähetetään alemmas ilmakehään, jossa se palaa poroksi. Kuva: Surrey Space Center
Avaruuden romua napataan brittien kokeissa haaviinkin. Sitten romu lähetetään alemmas ilmakehään, jossa se palaa poroksi. Kuva: Surrey Space Center

Romun ohjataan kitkan tuhottavaksi alemmille kiertoradoille.

Maapalloa kiertää jo noin puolisen miljoonaa kappaletta, jotka ovat tarpeettomia. Tätä tavaraa sanotaan avaruusromuksi. Tuo avaruuden jätemäärä painaa yhteensä noin 7 500 tonnia.

Lisääntyvä romu on saatava pois tärkeiltä kiertoradoilta. Muuten uusien satelliittien – ja ihmisten – vienti avaruuteen vaikeutuu. Tutkimusten mukaan viisi satelliittia on jo kolaroinut avaruusromun kanssa.

Romuista esimerkiksi aikoinaan neljäs taivaalle lähetetty satelliitti, amerikkalainen Vanguard 1, sammahti jo 1964, mutta se kiertää yhä Maata ja jatkaa radallaan yli 200 vuotta, jos sitä ei saada tuhottua.

Tämä johtuu siitä, että Vanguard 1 kiertää Maata niin korkealla, että ilmakehä ei juurikaan hidasta sen vauhtia ja lopulta polta sitä.

Eri konsteja on pohdittu vuosia. Pian alkavat ensimmäiset käytännön kokeilut, joilla hylätyt kantorakettien osat, pienet sirpaleet, sammuneet satelliitit, unohtuneet työkalut, pultit, mutterit ja kaikki romu saadaan pois.

Pienikin romu aiheuttaa paljon vahinkoa, koska sen liike-energia on niin suuri. Viime vuonna irtonainen maalihiutale osui kovalla vauhdilla kansainvälisen avaruusaseman ISS:n ikkunaan. Ikkunaan tuli halkeama.

Britit saavat pian matkaan pienen satelliitin, jonka nimi on RemoveDebris eli ”Roskatpois”. Se on ensimmäinen satelliitti, joka tähtää vain avaruusromun poistoon.

Britit ovat koonneet ensimmäisen ”roskasatelliitin” Surreyn yliopiston avaruuskeskuksessa. Se pakataan lähtökuntoon vuoden 2018 alussa. Satelliitti on pesukoneen kokoinen.

Satelliitti viedään ensiksi rahtina kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle. Astronautit purkavat sen rahtialuksessa paketista ja valmistelevat sen. Sitten se lähetetään maapallon kiertoradalle.

”Romusatelliitissa on tekniikoita, joita ei ole koskaan kokeiltu avaruudessa”, sanoo satelliittia kehittänyt Jason Forshaw Surreyn yliopistosta BBC:lle.

Romunkerääjällä on mukanaan omaa romua, minisatelliitteja. Se kokeilee niiden avulla eri keinoja romun siivoamiseksi.

Jotkut konstit ovat kuin muinaisista gladiaattoreiden taisteluista. Esimerkiksi keihäsmäistä harppuunaa ja verkkoa kokeillaan.

RemoveDebris lähettää ainakin yhden pienen satelliitin ”saaliiksi”. Sitten se käyttää välineitään tuon satelliitin nappaamiseen.

Kokeissa avaruusromujen tutkijat näkevät, miten suunniteltu tekniikka pelaa painottomassa tilassa.

Jos avaruusromu saadaan kokeissa haaviin tai kiinni, on loppu jo helpompaa. Romu ohjataan tai sysätään alemmalle kiertoradalle, jossa on enemmän ilmakehän molekyylejä ja sitä myötä kitkaa.

Kun kitka lämmittää romun pintaa, vajoaa romu yhä alemmas. Lopulta se palaa kokonaan ilmakehässä. Se, mitä romusta jää jäljelle, on lähinnä palamisjätteitä.

Lopuksi RemoveDebris laskee omaa rataansa. Näin se varmistaa, että alus itse palaa ilmakehässä eikä romunkerääjästä itsestään tule romua, selittää Forshaw.

Romun siivoamisen kokeilu maksaa noin 17 miljoonaa euroa.

”Joillekin avaruusromu on samantekevää. Minun mielestäni se on pahimpia ympäristökatastrofeja”, sanoo BBC:lle Southamptonin yliopiston avaruusinsinööri Hugh Lewis.

Avaruuden satelliitit tarjoavat monia tärkeitä palveluja. Niitä ovat satelliittipaikannus, navigointi, viestintä, sääennusteet ja monet muut palvelut, muistuttaa Lewis.

Euroopan avaruusjärjestö ESA tutkii nyt, kuinka suuret satelliitit, kuten 10 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä Envisat voitaisiin tuhota, kun ne eivät ne toimi.

Juuri isoista satelliiteista syntyy paljon uutta romua, jos niihin osuu kovalla vauhdilla pientäkään avaruusromua. Tällaisessa törmäyksessä syntyisi tuhansia uusia pieniä romunpalasia.

Se voisi johtaa ketjureaktioon. Yhä enemmän nopeasti lentäviä osia osuisi toisiinsa. Kiertorata voisi täyttyä niin paljosta romusta, että avaruuden tärkeille kiertoradoille ei voisi enää lähettää mitään.

Jos näin kävisi, mentäisiin maan päällä monessa tekniikassa vuosikymmeniä taaksepäin.

Asiantuntijat suunnittelevat nyt, että kaikkien uusien satelliittien pitäisi kyetä polttamaan itsensä poroksi alemmassa ilmakehässä 25 vuoden käytön jälkeen.

Avaruuteen lähetetään koko ajan lisää pieniä satelliitteja, ja uusia avaruusvaltioita syntyy koko ajan. Suomikin on lähettänyt jo pieniä satelliitteja avaruuteen ja on avaruusvaltio. Siksi kaikki osalliset pitäisi saada noudattamaan avaruusromuun liittyviä sääntöjä.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.