Avaruuden romua napataan brittien kokeissa haaviinkin. Sitten romu lähetetään alemmas ilmakehään, jossa se palaa poroksi. Kuva: Surrey Space Center
Avaruuden romua napataan brittien kokeissa haaviinkin. Sitten romu lähetetään alemmas ilmakehään, jossa se palaa poroksi. Kuva: Surrey Space Center

Romun ohjataan kitkan tuhottavaksi alemmille kiertoradoille.

Maapalloa kiertää jo noin puolisen miljoonaa kappaletta, jotka ovat tarpeettomia. Tätä tavaraa sanotaan avaruusromuksi. Tuo avaruuden jätemäärä painaa yhteensä noin 7 500 tonnia.

Lisääntyvä romu on saatava pois tärkeiltä kiertoradoilta. Muuten uusien satelliittien – ja ihmisten – vienti avaruuteen vaikeutuu. Tutkimusten mukaan viisi satelliittia on jo kolaroinut avaruusromun kanssa.

Romuista esimerkiksi aikoinaan neljäs taivaalle lähetetty satelliitti, amerikkalainen Vanguard 1, sammahti jo 1964, mutta se kiertää yhä Maata ja jatkaa radallaan yli 200 vuotta, jos sitä ei saada tuhottua.

Tämä johtuu siitä, että Vanguard 1 kiertää Maata niin korkealla, että ilmakehä ei juurikaan hidasta sen vauhtia ja lopulta polta sitä.

Eri konsteja on pohdittu vuosia. Pian alkavat ensimmäiset käytännön kokeilut, joilla hylätyt kantorakettien osat, pienet sirpaleet, sammuneet satelliitit, unohtuneet työkalut, pultit, mutterit ja kaikki romu saadaan pois.

Pienikin romu aiheuttaa paljon vahinkoa, koska sen liike-energia on niin suuri. Viime vuonna irtonainen maalihiutale osui kovalla vauhdilla kansainvälisen avaruusaseman ISS:n ikkunaan. Ikkunaan tuli halkeama.

Britit saavat pian matkaan pienen satelliitin, jonka nimi on RemoveDebris eli ”Roskatpois”. Se on ensimmäinen satelliitti, joka tähtää vain avaruusromun poistoon.

Britit ovat koonneet ensimmäisen ”roskasatelliitin” Surreyn yliopiston avaruuskeskuksessa. Se pakataan lähtökuntoon vuoden 2018 alussa. Satelliitti on pesukoneen kokoinen.

Satelliitti viedään ensiksi rahtina kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle. Astronautit purkavat sen rahtialuksessa paketista ja valmistelevat sen. Sitten se lähetetään maapallon kiertoradalle.

”Romusatelliitissa on tekniikoita, joita ei ole koskaan kokeiltu avaruudessa”, sanoo satelliittia kehittänyt Jason Forshaw Surreyn yliopistosta BBC:lle.

Romunkerääjällä on mukanaan omaa romua, minisatelliitteja. Se kokeilee niiden avulla eri keinoja romun siivoamiseksi.

Jotkut konstit ovat kuin muinaisista gladiaattoreiden taisteluista. Esimerkiksi keihäsmäistä harppuunaa ja verkkoa kokeillaan.

RemoveDebris lähettää ainakin yhden pienen satelliitin ”saaliiksi”. Sitten se käyttää välineitään tuon satelliitin nappaamiseen.

Kokeissa avaruusromujen tutkijat näkevät, miten suunniteltu tekniikka pelaa painottomassa tilassa.

Jos avaruusromu saadaan kokeissa haaviin tai kiinni, on loppu jo helpompaa. Romu ohjataan tai sysätään alemmalle kiertoradalle, jossa on enemmän ilmakehän molekyylejä ja sitä myötä kitkaa.

Kun kitka lämmittää romun pintaa, vajoaa romu yhä alemmas. Lopulta se palaa kokonaan ilmakehässä. Se, mitä romusta jää jäljelle, on lähinnä palamisjätteitä.

Lopuksi RemoveDebris laskee omaa rataansa. Näin se varmistaa, että alus itse palaa ilmakehässä eikä romunkerääjästä itsestään tule romua, selittää Forshaw.

Romun siivoamisen kokeilu maksaa noin 17 miljoonaa euroa.

”Joillekin avaruusromu on samantekevää. Minun mielestäni se on pahimpia ympäristökatastrofeja”, sanoo BBC:lle Southamptonin yliopiston avaruusinsinööri Hugh Lewis.

Avaruuden satelliitit tarjoavat monia tärkeitä palveluja. Niitä ovat satelliittipaikannus, navigointi, viestintä, sääennusteet ja monet muut palvelut, muistuttaa Lewis.

Euroopan avaruusjärjestö ESA tutkii nyt, kuinka suuret satelliitit, kuten 10 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä Envisat voitaisiin tuhota, kun ne eivät ne toimi.

Juuri isoista satelliiteista syntyy paljon uutta romua, jos niihin osuu kovalla vauhdilla pientäkään avaruusromua. Tällaisessa törmäyksessä syntyisi tuhansia uusia pieniä romunpalasia.

Se voisi johtaa ketjureaktioon. Yhä enemmän nopeasti lentäviä osia osuisi toisiinsa. Kiertorata voisi täyttyä niin paljosta romusta, että avaruuden tärkeille kiertoradoille ei voisi enää lähettää mitään.

Jos näin kävisi, mentäisiin maan päällä monessa tekniikassa vuosikymmeniä taaksepäin.

Asiantuntijat suunnittelevat nyt, että kaikkien uusien satelliittien pitäisi kyetä polttamaan itsensä poroksi alemmassa ilmakehässä 25 vuoden käytön jälkeen.

Avaruuteen lähetetään koko ajan lisää pieniä satelliitteja, ja uusia avaruusvaltioita syntyy koko ajan. Suomikin on lähettänyt jo pieniä satelliitteja avaruuteen ja on avaruusvaltio. Siksi kaikki osalliset pitäisi saada noudattamaan avaruusromuun liittyviä sääntöjä.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?