Iso soikio on hiukkasukiihdytin, joka tuottaa protonit. Seuraavassa kammiossa protonit irrottavat litiumlevyistä neutronit. Neutronisuihku ohjataan potilaan kasvaimeen. Potilas on kuvan sininen hahmo. Kuva: Neutron Therapeutics
Iso soikio on hiukkasukiihdytin, joka tuottaa protonit. Seuraavassa kammiossa protonit irrottavat litiumlevyistä neutronit. Neutronisuihku ohjataan potilaan kasvaimeen. Potilas on kuvan sininen hahmo. Kuva: Neutron Therapeutics

Uutta menetelmää kokeillaan ensimmäisenä maailmassa.

Helsingissä aletaan ensimmäisenä maailmassa antaa syöpäpotilaille sädehoitoa uudenlaisella laitteistolla vuonna 2018. Yhdysvaltalainen Neutron Therapeutics rakentaa neutronisuihkun tuottavan nuBeam-laitteiston Meilahden sairaala-alueelle.

Boorineutronikaappaushoito on maailman mittakaavassa harvinaista hoitoa, mutta sitä annettiin Suomessa vuosina 1999–2011 Otaniemen pienen tutkimusydinreaktorin avulla parillesadalle potilaalle.

Todellakin: ydinreaktorin. Potilas makasi reaktorin vieressä ja painoi sairaan kohtansa vasten pientä aukkoa reaktorin kyljessä. Reaktori kytkettiin päälle, ja uraani halkesi synnyttäen neutroneita. Neutronisuihku muokattiin sopivan hitaaksi ja ohjattiin aukosta kohti syöpäkudosta.

”Juuri kytkös ydinreaktoriin on estänyt boorineutronikaappaushoitoa yleistymästä. Hoito on kallista, ja harva sairaala haluaa tiloihinsa ydinreaktoria”, Husin syöpäkeskuksen tutkimusjohtaja ja syöpätautiopin professori Heikki Joensuu sanoo.

Maailmalla on pitkään yritetty tuottaa tarvittava neutronisuihku ilman ydinreaktiota. Nyt Neutron Therapeuticsin laitteisto on luultavasti ratkaissut asian.

Sen hiukkaskiihdytin irrottaa vetyatomeista elektronit ja tuottaa protonisuihkun. Ongelma on ollut protonien muuttaminen neutroneiksi pienessä tilassa. NuBeamin insinöörien oivallus oli ohjata protonisuihku pyörivään litiumlevykköön. Maailmankaikkeuden kevein metalli litium kaappaa protonin ja muuttuu pykälää raskaammaksi alkuaineeksi, berylliumiksi. Reaktiossa vapautuu neutroni.

”Neutroneita syntyy riittävästi. Sädekeila on jopa parempi kuin ydinreaktiosta saatava, koska siinä on enemmän sopivan hitaita neutroneita”, Joensuu sanoo.

Toisin kuin tavallisessa sädehoidossa, boorineutronikaappaushoidossa syöpäsolut merkataan kemiallisesti ennen nitistämistä. Potilaalle annetaan liuoksena suoneen boorifenyylialaniinia eli aminohappoon sidottua booria.

Solut tarvitsevat aminohappoja proteiinien rakennuspalikoiksi. Syöpäsolut kasvavat erityisen ärhäkästi, joten ne imuroivat sisäänsä boorifenyylialaniinia noin neljä kertaa niin paljon kuin elimistön omat solut.

Tämän jälkeen potilaan kasvainkohdan läpi ammutaan neutronisuihku. Neutronit ovat melko vaarattomia, mutta booriatomissa ne saavat aikaan fissioreaktion. Boori kaappaa neutronin ja hajoaa litiumiksi ja heliumiksi.

Syntyvät litium- ja heliumhiukkaset ovat nopeita, energisiä ja vahvasti ionisoivia. Ne tekevät solussa suurta tuhoa ja pilkkovat muun muassa dna-rihmaa rikki. Hiukkaset kuitenkin menettävät nopeasti energiansa ja vauhtinsa vuorovaikutuksissa, joten tuho jää solun sisälle.

Ne siis tuhoavat syöpäsolujen dna:ta, mutta eivät juuri vaurioita terveitä soluja. Hoidon jälkeen syöpäsolu ei pysty jakautumaan. Hyvässä tapauksessa kasvain katoaa ajan oloon täysin.

Otaniemen reaktorin aikoihin boorineutronikaappaushoidosta saatiin lupaavia tuloksia. Aivosyöpiä ei onnistuttu parantamaan, mutta muista pään ja kaulan alueen syövistä tuli hyviä hoitovasteita. Muutaman ”toivottomassa tilanteessa” olleen potilaan henki pelastui.

Vertailua heikentää se, että hoitoa annettiin vain potilaille, joille oli jo kokeiltu kaikkea muuta. Monet kuolivat, koska syöpä oli lähettänyt etäpesäkkeitä.

Uutta nuBeam-laitetta on tarkoitus kokeilla aluksi vain tutkimustarkoituksessa. Näin varmistetaan hoidon turvallisuus. Samalla luodaan kansainväliset hoitostandardit. Hoidot aloitetaan uusiutuneista pään ja kaulan syövistä.

”Boorineutronikaappaushoito on nyt helpompaa kuin ennen, joten laitteet toivottavasti yleistyvät”, Joensuu ennakoi.

”Tämä saattaa käynnistää lumivyöryefektin, jossa hoidon hintakin putoaa. Tällöin myös uusien boorinkantaja-aineiden kehittely käy kannattavaksi.”

Joensuu näkee mahdollisuuksia etenkin boorineutronikaappaushoidon yhdistämisessä perinteisiin syöpähoitoihin.

”Tavallinen sädehoito voi tuhota niitä syöpäsoluja, jotka eivät kerää niin paljon booria”, hän selittää. Osalle potilaista voidaan antaa kumpaakin hoitoa ja lisäksi lääkkeitä.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.