Kuva: Terri Mclain
Kuva: Terri Mclain

Nyt tiedetään, miksi jääkylmien vesien pikkukaloista ei tule pakastekalaa.

Elämä Etelänavan jääsohjoisissa vesissä muodostaa kaloille veret seisauttavan ongelman. Niiden verenkiertoon pääsee jatkuvasti pieniä jääkiteitä, jotka uhkaavat jäädyttää koko kalan, koska niiden ruumiinlämpö on lähellä veden lämpötilaa. Siksi niiden veressä on runsaasti jäätymistä estäviä proteiineja, jotka metsästävät kiteitä ja estävät niitä kasvamasta suuremmiksi.

Tähän asti jäätymistä estäviä proteiineja on pidetty täysin välttämättöminä kalojen selviytymiselle kylmissä vesissä. Siksi Illinoisin yliopiston tutkijat kokivat melkoisen yllätyksen havaitessaan, että eräillä Etelänavalla elävien jääahventen (Nototheniidae ) poikasilla ei ollut jäätymistä estäviä proteiineja lainkaan. ”Löytö oli täysin odottamaton ja sotii kaikkea sitä vastaan mitä kalojen selviytymisestä kylmissä vesissä tiedetään”, kertoo tutkija Paul Cziko Tiede-lehdelle. Poikasten veri on alijäähtynyttä, joten yksikin verenkiertoon päässyt jääkide pakastaisi kalan hetkessä kovaksi kalikaksi. Jääkiteen todennäköisin reitti kalan ruumiiseen on nirhauma ihossa tai kiduksissa.

Czikon mukaan kaloilla on vasta noin 2,5 kuukauden iässä riittävästi jäänestoproteiineja torjumaan verenkiertoon tunkeutuneita jääkiteitä. Aikuisen proteiinitason ne saavuttavat vasta viisikuukautisina. Elämän ensi viikoina pikkuahvenet ilmeisesti suojautuvat jääkiteiltä yksinkertaisesti hidastamalla kidusten kehitystä. Kehittyvät kidukset eivät ole yhtä herkkiä vaurioille kuin täysin kehittyneet kidukset. Joka tapauksessa yksikin naarmu ihossa tekee näistä kalanpojista hetkessä pakastekalan.

Tutkimus ilmestyi Journal of Experimental Biology -lehdessä.