Keven Walgamott voi poimia siististi rypäleen kerrallaan. Kuva: <span class="photographer">University of Utah Center for Neural Interfaces</span>
Keven Walgamott voi poimia siististi rypäleen kerrallaan. Kuva: University of Utah Center for Neural Interfaces

Proteesilla voi vaikka tarttua kananmunaan sitä särkemättä.

Erityisen herkkä käsiproteesi mahdollistaa sen, että yhdysvaltalainen Keven Walgamott voi siirtää kypsentämättömän kananmunaa sitä särkemättä.

Walgamott menetti vasemman kätensä ja osan kyynärvarrestaan jo 17 vuotta sitten onnettomuudessa. Mutta nyt hän irrottaa myös rypäleitä tertusta tekokädellä.

Utahin yliopistossa kehitetty käsiproteesi on yhä tarkempi ja herkkäotteisempi. Proteesin käyttäjä voi kirjaimellisesti tuntea kosketuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Tunne käden kosketuksesta sai minut lähes kyyneliin”, Walgamott kertoo ensimmäisistä kokemuksista proteesin kanssa Utahin yliopiston verkkosivulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”En koskaan ajatellut, että voisin todella jälleen tuntea kädelläni.”

Kun Walgamott keskittyy, hän voi ohjata proteesin yksittäisiä sormia ajatuksillaan. Hän siis tuntee rypäleen tai munan niin hyvin, että saattaa ohjata proteesia siten, että se ei purista liian kovaa.

Proteesi on kehitetty ryhmässä Utahin yliopiston biolääketieteen laitoksella. Yliopisto esittelee sitä videolla.

Suunnittelua johtaa apulais­professori Gregory Clark. Hän on kehittänyt matemaattisia malleja, joiden avulla proteesi matkii normaalia kättä.

”Muutimme tapaa, jolla tieto tekosormista lähtee aivoihin. Se vastaa nyt paremmin ihmis­kehoa”, George sanoo.

Clarkin ryhmä julkaisi työn tuloksia Science Robotics -tiedelehdessä.

Proteesista on viety yhteys Walgamottin käden hermoihin. Johdoissa on sadan mikroelektrodin nippu, joka on yhdistetty amputoidun kyynärvarren hermoihin. Tietokone kääntää käsihermojen signaaleja ja muuntaa ne digitaalisiksi signaaleiksi, jotka käskevät proteesia liikkumaan.

Proteesikäden on myös opittava ”tuntemaan” esine siten, että se voi määrittää, kuinka paljon sormet kohdistavat painetta kohteeseen. Proteesin sormissa on anturit, jotka lähettävät signaaleja hermoille yrittäen jäljitellä tarttumisen tunnetta.

Kehittäjien on siis ymmärrettävä, kuinka aivot käsittelevät tiedon siirtymistä, kun käsi ensin koskettaa jotakin.

Proteesin antama kosketuksen tunne perustui apinoilla tehtyihin hermomittauksiin. Niiden perusteella tehtiin matemaattinen malli siitä, miten ihminen tulkitsee proteesilta tulevia impulsseja.

Nyt tutkijat kehittävät proteesista versiota, jonka voisi kantaa kokonaan mukanaan. Yhteys tietokoneeseen toimisi langattomasti, mikä antaisi käyttäjälle lisää vapauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla