Kiertäjähermo vaikuttaa muun muassa nälän tunteeseen ja ruoansulatukseen. Kuva: Adriana Dobrin
Kiertäjähermo vaikuttaa muun muassa nälän tunteeseen ja ruoansulatukseen. Kuva: Adriana Dobrin

Kyseessä oli esitutkimus, jolla haluttiin selvittää, onko hoito turvallinen.

Yhdysvaltalaisen Emoryn lääketieteellisen korkeakoulun tutkijat ovat kehittämässä ärhäkän kuuloista apukeinoa painonpudotukseen.

Tohtori David Prologon ryhmä jäädytti kymmeneltä ylipainoiselta koehenkilöltä hermon, joka säätelee muun muassa näläntunnetta.

Kyse on ruokatorven alaosassa sijaitsevasta kiertäjähermon haarasta.

Kiertäjähermo on elimistön tärkein parasympaattinen hermo. Se säätelee muun muassa sydämen toimintaa ja hengitystä sekä vaikuttaa nälän tunteeseen ja ruoansulatukseen.

Toimenpiteessä potilaan selkään työnnetään neulan kaltainen instrumentti, jonka lääkäri ohjaa oikeaan paikkaan reaaliaikaisen tietokonekuvantamisen avulla.

Hermo jäädytetään argonkaasulla. Vaikutus ei ole pysyvä, vaan hermo kasvaa ennalleen vuoden kuluessa.

”Kehitimme toimenpiteen vähentääksemme laihdutukseen usein liittyvää nääntymisen tunnetta”, kertoo tohtori Prologo tiedotteessa.

Progolo on lihavuustutkimukseen erikoistunut radiologi Emoryn yliopistossa.

Koehenkilöt olivat huomattavan lihavia. Osallistujien painoindeksit olivat 30–37. Operaation jälkeen kaikki ilmoittivat nälän tunteen vähentyneen. Ruumiinpainosta hupeni 3,6 prosenttia kolmessa kuukaudessa.

Keskimittaisella eli 164-senttisellä suomalaisnaisella tämä tarkoittaisi 3,6 kilon kevenemistä, jos elopainoa on alkujaan sata kiloa eli painoindeksi olisi 37.

Vaikka kokeessa kaikki laihtuivat, ei hoidon tehosta vielä voi paljon päätellä. Tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää. Kyseessä oli esitutkimus, jolla haluttiin selvittää, onko hoito turvallinen.

Tältä osin tulokset ovat lupaavia. Koehenkilöille ei aiheutunut komplikaatioita eikä sivuvaikutuksia.

Itse operaatio voi aiheuttaa verenvuotoa ja kiertäjähermon sorkkiminen ruokatorven alueelta voi johtaa esimerkiksi pahoinvointiin ja oksenteluun, mutta haittavaikutuksia ei ilmennyt. Ryhmää seurattiin 90 päivää operaation jälkeen.

”Keho aistii vatsan tyhjentymisen ja siirtyy selviytymistilaan, jossa se hamuaa lisää ruokaa. Emme yritä poistaa tätä biologista mekanismia vaan ainoastaan lieventää sitä”, Progolo sanoo.

Hermon jäädytys hidastaa myös ruoan etenemistä vatsalaukussa, jolloin ihmisen pitäisi tuntea itsensä kylläiseksi pidempään.

Time-lehden haastattelussa Prologo kuvaa hoitoa ”antabukseksi ahmijoille”. Antabus kehitettiin alkoholistien viinanhimon hillintään. Se aiheuttaa pahoinvointia, jos lääkettä käyttävä henkilö erehtyy tarttumaan pulloon.

”Tarkoitus on tehdä kalorien vähentämisestä helpompaa ihmisille”, Prologo sanoo.

Kaikki tutkijat eivät suhtaudu hermojen jäädyttelyyn varauksetta. Alustavan tutkimuksen suurin ongelma on se, ettei siinä ollut verrokkiryhmää.

Hoidon tehosta ei ole vielä kunnollista näyttöä, eikä nälän tunteen vähenemisessä voida sulkea pois lumevaikutusta.

”Operaation hyödyt voivat jäädä lyhytaikaisiksi, sillä keholla on lukuisia muita tapoja huolehtia siitä, ettei paino putoa liian helposti”, kommentoi Johns Hopkins -sairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja tohtori Lawrence Cheskin LiveScience-verkkolehdessä.

Cheskin pitää silti koetta mielenkiintoisena ja sanoo, että menetelmää kannattaa ehdottomasti tutkia lisää. Tutkijat aikovat seuraavaksi käynnistää kliinisen kokeen suuremmalla ryhmällä.

Tutkimusta ei ole vertaisarvioitu. Tulokset esiteltiin radiologien vuositapaamisessa Los Angelesissa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4133
Liittynyt21.7.2017

Hermon jäädytys vähensi lihavien näläntunnetta

Minua kiehtoo tässä se, miten ylensyönti mahdollisesti kompensoituu sinä aikana, kun hermo kasvaa uudelleen. (Ja kuinka identtinen uudelleen kasvanut hermo ion tuhottuun nähden.) Sillä käsitykseni kroonisen ylensyömisen syystä on se, että hypotalamus on osittain vajaasti kehittynyt. "The ventromedial hypothalamus (VMH) is a distinct morphological nucleus involved in feeding, fear, thermoregulation, and sexual activity." https://en.wikipedia.org/wiki/Ventromedial_nucleus_of_the_hypothalamus Oman...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.