Hevosen vasen silmä on yhteydessä oikeaan aivopuoliskoon, joka käsittelee uhan ja vaaran tuntemuksia. Kuva: Timo Hämäläinen
Hevosen vasen silmä on yhteydessä oikeaan aivopuoliskoon, joka käsittelee uhan ja vaaran tuntemuksia. Kuva: Timo Hämäläinen

Jos hevoselle on näytetty ihmisestä tuima valokuva, se suhtautuu tähän myöhemmin varauksella.

Ihmiset ovat kouluttaneet hevosista itselleen apureita ja ystäviä tuhansien vuosien ajan. Sopii siis olettaa, että nekin osaavat lukea meitä.

Sussexin yliopiston tutkimus viittaa siihen, että hevonen tunnistaa vihaiset ja ystävälliset ilmeet. Se muistaa ne vielä tuntienkin päästä, kun hevonen kohtaa aiemmin näkemänsä ihmisen.

Eläinten käyttäytymisen ja psykologian tutkijat selvittivät, muistaako hevonen näkemänsä ilmeet. Sama ryhmä on jo aiemmin osoittanut, että hevonen reagoi eri tavalla hymyileviin ja vihaisiin ihmisiin. Tuore tutkimus julkaistiin Current Biology-tiedelehdessä.

Tutkijat asettivat hevosen nähtäville ison valokuvan ihmisestä, joka joko irvistää vihaisesti tai hymyilee mukavasti.

Hevoset saivat katsella kuvaa pari minuuttia. Sitten kuvassa ollut ihminen marssi itse hevosen luokse muutaman tunnin päästä, pisimmillään kuuden tunnin.

Tutkijat mittasivat eläimen tuntemuksia sillä, tarkasteleeko hevonen tulijaa enimmäkseen vasemmalla vai oikealla silmällään.

Vasen silmä on yhteydessä oikeaan aivopuoliskoon, jossa hevonen käsittelee uhan ja vaaran tuntemuksia. Tämän ovat kertoneet aiemmat tutkimukset.

Oikealla silmällä katsovan hevosen vasemmassa aivopuoliskossa puolestaan raksuttavat positiivisemmat ja sosiaaliset tuntemukset.

Tutkimuksessa kävi niin, että vihaisen ihmisen kuvan nähneet hevoset todella tuppasivat kääntämään päänsä niin, että ne katsoivat tulijaa vasemmalla silmällään. Ne tarkastelivat häntä varauksellisesti pidempään kuin ihmistä, jonka ne olivat nähneet aiemmin hymyilevän valokuvassa.

Vihaisen ihmisen kuvan nähneet hevoset myös tekivät kohtaamisen aikana enemmän hermostumiseen viittaavia eleitä kuten pureskelua ja lattian nuuhkimista.

Olennaista oli, että ihminen itse ei antanut hevoselle mitään vihjeitä. Ihminen asteli hevosen eteen naama peruslukemilla, eikä hän tiennyt, oliko hevonen nähnyt hänestä aikaisemmin ystävällisen vai vihaisen kuvan. Näin pyrittiin eliminoimaan koehenkilön oman käytöksen vaikutus tilanteeseen.

Hevonen siis kykeni pelkän valokuvan perusteella muodostamaan jonkinlaisen käsityksen ihmisestä, ja muisti tämän tuntikausia. Kokeessa yksitoista hevosta näki vihaisen ihmisen ja kymmenen hevosta hymyilevän ihmisen.

Kokeen toisessa osassa tutkijat halusivat vielä varmistaa, että hevosen saama ennakkokäsitys ihmisestä on yhteydessä juuri siihen ihmiseen, jonka ne ovat nähneet.

Tässä kokeessa niille näytettiin samalla tavoin kuvia joko hymyilevästä tai vihaisesta henkilöstä, mutta myöhemmin niiden eteen asteli eri henkilö kuin valokuvassa.

Nyt hevosen käytöksellä ei näyttänytkään olevan yhteyttä siihen, miten ihminen oli kuvassa ilmehtinyt. Kaikki suhtautuivat tulijaan jokseenkin samalla tavoin.

Hevoset tosin tuppasivat ylipäänsä hieman useammin katselemaan tulijoita vasemmalla silmällään. Se voi viitata siihen, että itse koejärjestely hermostutti niitä.

”On todella mielenkiintoista, että eläimet poimivat pieniä vihjeitä ihmisten ilmeistä hetkellisissäkin tilanteissa. Ennen kaikkea ne eivät unohda näkemäänsä. Hevonen muistaa ilmeen ja pystyy myöhemmin hyödyntämään tätä tietoa”, sanoo yksi tutkijoista, professori Karen McComb Sussexin yliopistosta The Guardian-sanomalehdessä.

Kädellisten käyttäytymistä vuosikymmeniä tutkinut professori Frans de Waal puolestaan kommentoi ulkopuolisena asiantuntijana New Scientist-lehdelle:

”Hevoseläimet ovat kädellisten jälkeen ilmeikkäimpiä eläimiä, joten on loogista, että ne kiinnittävät huomiota ilmeisiin. Ihmisten kanssa elävillä hevosilla on ollut runsaasti mahdollisuuksia oppia, mitä meidän ilmeemme tarkoittavat”, de Waal sanoo.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4453
Liittynyt21.7.2017

Hevonen lukee ihmisen ilmeitä jopa valokuvista

Eikä, hän on niin lutunen!! :) Hevosten kanssa aina tuntuu, että ne on ajatusten lukijoita: samaan tapaan kuin ihminen osaa tulkita lemmikkinsä pienistäkin liikkeistä & olemuksesta sen mielentilan, tuntuu että hevoset aistii ihmisen olemuksesta hänen pienetkin mielenliikkeensä. Kuin avointa kirjaa. Hevosten evoluutiossa on ollut tärkeää, että ne ovat tunneälykkäitä ja kykenevät reagoimaan herkästi.
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.