Hiilivoiman käyttö aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Kuvassa hiilivoimalan jäähdytystorneja Saksan Kölnissä maaliskuussa 2016.
Hiilivoiman käyttö aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Kuvassa hiilivoimalan jäähdytystorneja Saksan Kölnissä maaliskuussa 2016.

Kun hiilidioksidipitoisuudet olivat tätä tasoa edellisen kerran, merenpinta oli 10–20 metriä korkeammalla.

Maan ilmakehän hiilidioksidimäärä nousi vuonna 2016 ennätyslukemiin, kertoi maailman ilmatieteen järjestön WMO:n raportti maanantaina.

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä oli nyt 403,3 ppm, kun vuonna 2015 lukema oli 400 ppm. WMO:n mukaan lukemat ylittävät kirkkaasti luonnollisen vaihtelun yläarvot satojen tuhansien vuosien ajalta.

Vastaavia lukemia ei ole nähty miljooniin vuosiin. Edellisen kerran ilmakehän hiilidioksidimäärät olivat nykyisellä tasolla noin 3–5 miljoonaa vuotta sitten.

Silloin muun muassa Grönlanti oli jäätön ja merenpinta oli 10–20 metriä nykyistä korkeammalla.

Kertooko tämä siis meidän tulevaisuudestamme, ilmatieteenlaitoksen professori ja yksikön päällikkö Ari Laaksonen?

”Toivottavasti ei”, Laaksonen toteaa.

Hän muistuttaa, että fossiiliaineistoista selvitetyt muinaiset hiilidioksidipitoisuudet pysyivät korkealla todella pitkiä aikoja, jopa miljoonia vuosia. Etelämantereen jäätikön sulaminenkin kestäisi tuhansia vuosia.

”Kyllä tässä jotain toivoa on, että hiilidioksiditasot saataisiin ennen pitkää laskemaan”, Laaksonen sanoo.

Nyt hiilidioksidipitoisuus kasvaa kuitenkin poikkeuksellista vauhtia, osoittaa WMO:n raportti.

Viimevuotinen kasvu oli 50 prosenttia nopeampaa kuin keskimäärin kymmenen edellisen vuoden aikana. Kasvu johtui osittain tavallista voimakkaammasta El Niño -ilmiöstä, jonka vuoksi luonnon hiilinielut – valtameret ja kasvillisuus – eivät imeneet yhtä paljon hiiltä itseensä kuin tavallisesti.

Hiilidioksidia on nyt ilmakehässä 45 prosenttia enemmän kuin esiteollisena aikana. Silloin lukema oli noin 280 ppm.

Kasvuvauhti tarkoittaa sitä, että ilmaston lämpenemistä on entistä vaikeampi estää. Tavoitteena on lämpenemisen pitäminen korkeintaan kahdessa asteessa.

”Päästöjen ei tarvitse kasvaa kuin 20–30 vuotta nykyistä vauhtia, niin tavoitteelle voi sanoa hyvästi. Nykyiset sitoumukset riittävät vain siihen, että lämpötila nousee kolme astetta”, Laaksonen sanoo.

Kolme viime vuotta kasvihuonekaasupäästöt ovat pysyneet kurissa eivätkä ole kasvaneet. Ne pitäisi kuitenkin saada laskemaan, jotta kahden asteen tavoitteeseen voidaan päästä. Hiilidioksidin pitoisuus näet jatkaa kasvuaan ilmakehässä, vaikka päästöt pysyisivät vain ennallaan.

”Suuret tulvat ja lämpöaallot ja voimakkaat hurrikaani voivat yleistyä paljonkin, jos mennään yli kahden asteen”, Laaksonen varoittaa.

Ihmisten hiilidioksidipäästöistä hieman yli puolet sitoutuu valtameriin ja kasvillisuuteen, loppuosa päätyy lämmittämään ilmakehää.

”Valtava tärkeä asia on se, miten hiilinielut kehittyvät”, Ilmatieteenlaitoksen tutkimusprofessori Jari Liski sanoo.

”Merien, metsien ja peltojen hiilivarastot kasvavat ja poistavat hiiltä ilmakehästä. Ilman niiden osuutta ilmakehän hiilidioksidimäärä kasvaisi tuplavauhtia. Siksi metsien ja peltojen käsittelyssä on pidettävä huolta, että hiilinielut säilyvät ja mieluummin voimistuvat”, Liski korostaa.

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.