Euroopan, Venäjän ja Pohjois-Amerikan metsät sitovat vuosittain lähes 700 miljoonaa tonnia hiiltä ilmakehästä, joka vastaa 12 prosenttia koko maapallon teollisuuden hiilidioksidipäästöistä. Yksin Euroopan metsät sitovat 120 miljoonaa tonnia hiiltä. Se ...

Euroopan, Venäjän ja Pohjois-Amerikan metsät sitovat vuosittain lähes 700 miljoonaa tonnia hiiltä ilmakehästä, joka vastaa 12 prosenttia koko maapallon teollisuuden hiilidioksidipäästöistä. Yksin Euroopan metsät sitovat 120 miljoonaa tonnia hiiltä. Se on peräti 11 prosenttia Euroopan päästöistä. Metsien puut sitoivat hiiltä kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla, Pohjois-Kanadaa ja Koillis-Venäjää lukuun ottamatta.

Tiedot käyvät ilmi uudesta satelliittikuvia- ja metsäinventointeja yhdistäneestä tutkimuksesta, joka julkaistaan tänään Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-lehden verkkosivuilla. Hiilinielujen kartoitukseen osallistui tutkijoita Yhdysvalloista, Venäjältä, Itävallasta ja Suomesta. "Löytämämme hiili on kuitenkin vain osa näiden metsien koko hiilinielusta, joka voi olla jopa 2 miljardia tonnia vuodessa", arvioi Compton Tucker NASA:n Goddardin avaruuskeskuksesta. Hänen mukaansa hiiltä sitoutunee puuston lisäksi metsien muihin hiilivarastoihin, etenkin maaperään.

Mihin hiilidioksidia häviää ilmakehästä ja miksi, on yksi kasvihuoneilmiön ja ilmastonmuutoksen visaisimmista arvoituksista. Vain puolet teollisuuden noin 6 miljardin hiilitonnin vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä jää ilmakehään, puolet sitoutuu mantereisiin ja meriin. Ilmakehän hiilidioksidimittausten mukaan 1-2 miljardia tonnia hiiltä häviää jonnekin pohjoiselle pallonpuoliskolle, mutta minne ja miksi, on ollut epäselvää.

Arvoituksen selvittämiseksi tutkijat yhdistivät satelliittien keräämän metsätiedon metsäinventointitietoon puuston runkotilavuudesta ja biomassasta. Tällä tavoin he kartoittivat pohjoisen pallonpuoliskon 30 leveysasteen pohjoispuolella sijaitsevien 1,5 miljardin metsähehtaarin puuston hiilivarat. Vertaamalla 1980-luvun alun ja 1990-luvun lopun karttoja toisiinsa he saivat selville, missä metsät olivat sitoneet hiiltä, missä vapauttaneet sitä ja kuinka paljon.

Tutkijat laskivat, että pohjoisten havumetsien ja lauhkean vyöhykkeen lehtimetsien puustossa on kaiken kaikkiaan noin 61 miljardia tonnia hiiltä. Euroopan ja Yhdysvaltojen metsissä hiiltä oli hehtaaria kohti enemmän (56 tonnia hehtaaria kohti) kuin Kanadan ja Venäjän metsissä (41 tonnia / ha). Itävallassa, Ranskassa ja Saksassa puuston hiilivarasto oli huomattavan suuri. Hiilen sitoutumisvauhti puustoon vaihteli maasta toiseen. Tämä puuston ns. hiilinielu oli hehtaaria kohti suurin Euroopassa (0,84 tonnia hehtaaria kohti vuodessa) ja Yhdysvalloissa (0,66 tonnia / ha / v) ja pienin Kanadassa ja Kiinassa (0,29 tonnia / ha / v), Venäjän luku (0,44 tonnia / ha / v) jäi näiden väliin. Näin ollen puuston hiilinielu jakaantui Euraasian ja Pohjois-Amerikan välillä metsäpinta-alan tavoin.

Tutkijoiden mukaan lisääntyneet metsäpalot ja hyönteis- ja sienituhot Kanadan pohjoisimmissa metsissä, tehokas metsänhoito Pohjoismaissa, vähentyneet hakkuut Venäjällä, metsäpalojen torjunta ja metsittäminen Yhdysvalloissa sekä yleisesti lämmenneet ja pidentyneet kasvukaudet olivat syitä siihen, että toiset metsät vapauttivat hiiltä ilmakehään ja toiset sitoivat sitä.

Tutkimus on tärkeä sekä tieteen, talouden että ilmastopolitiikan kannalta. Yksityiskohtaiset metsien hiilikartat selittävät suuren osan puuttuvan hiilinielun tieteellisestä arvoituksesta ja tarjoavat menetelmän, jonka avulla hiilen sitoutumista ja vapautumista laajoilta metsäalueilta voidaan tarkkailla.

Täällä voit katsella tutkijoiden työstämiä hiilinielukarttoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla