Sapap3-geenin puute saa hiiren raapimaan itsensä verille (vas), sen palautus parantaa oireet (oik). Kuva: Jing Lu, Jeff Welch and Guoping Feng.
Sapap3-geenin puute saa hiiren raapimaan itsensä verille (vas), sen palautus parantaa oireet (oik). Kuva: Jing Lu, Jeff Welch and Guoping Feng.

Läpimurto pakko-oireiden ymmärtämisessä syntyi puolivahingossa.

Miltä näyttää hiiri, jolla on pakko-oireita? Kuten ihmiset, jotka pesevät bakteerien pelossa kätensä verille, myös pakko-oireinen hiiri rapsuttaa itsensä vereslihalle. Lisäksi se käyttäytyy lähes koko ajan tavalla, jolla terve hiiri toimii vain pelottavissa tai ahdistavissa tilanteissa.

Pakko-oireinen hiiri syntyi puoleksi vahingossa tutkija Guoping Fengin laboratoriossa Duken yliopistossa. Fengiä kiinnosti, millainen rooli Sapap3-geenin tuottamalla proteiinilla on aivojen viestijärjestelmässä, joten hän kehitti Sapap3-poistogeenisen hiirilinjan. Aluksi hiiret vaikuttivat normaaleilta, mutta 3-4 kuukauden päästä niille kehittyi verestäviä, kaljuja laikkuja. Videokuvaukset paljastivat, että hiiret aiheuttivat vauriot rapsuttamalla itseään.

Rapsutus rauhoittui, kun hiirille annettiin serotoniinin takaisinoton estäjää, jolla lääkitään myös masentuneita ja pakko-oireisia ihmisiä. Oireet katosivat kokonaan, kun Sapap3-geenin toiminta palautettiin.

Vaikka pakko-oireet on tunnettu jo pitkään, niiden geneettinen tausta on ollut täysin hämärän peitossa. Hiirten käyttäytyminen viittaa siihen, että ongelma syntyy aivojen glutamaattijärjestelmässä, jonka tärkeä lenkki Sapap3-proteiini on.

Tutkimuksesta kertoi Nature.