Vähäinen liikunta aiheuttaa solunsisäisen aineenvaihdunnan muutoksia, joka tekee liikunnan aloittamisen entistäkin hankalammaksi.

Lenkkipolulle vai television ääreen? Jos sohva vetää vastustamattomasti puoleensa, syy ei välttämättä ole pelkästään tahdonvoimassa. 

Vähäinen liikunta aiheuttaa solunsisäisen aineenvaihdunnan muutoksia, joka tekee liikunnan aloittamisen entistäkin hankalammaksi. Sohvaperuna on siis vaarassa joutua lojumisen kierteeseen.

Kanadalaisen McMaster-yliopiston tutkijat tarkkailivat liikunnallista aktiivisuutta ja siihen liittyvää solunsisäistä viestintää hiirikokeissa.

Tutkimuksen päähuomio oli niin sanotun AMPK-proteiinikinaasin toiminnassa. Se on entsyymi, jota tarvitaan liikuntasuorituksen aikana. Kinaasit ovat merkittävä tekijä solunsisäisessä viestinnässä.

Hiiret, joilta kyseinen entsyymi puuttui, eivät jaksaneet juosta läheskään yhtä kovaa tai pitkään kuin normaalit hiiret. Niiltä myös puuttui halu liikkua – luontaisesti hiiri on innokas juoksentelija.

Tutkijat havaitsijat yllättäen, että AMPK-entsyymi säätelee lihasten mitokondrioiden määrää.

Mitokondrio on soluelin, jossa solun soluhengitys tapahtuu. Runsaasti energiaa kuluttavissa soluissa, kuten lihaksissa, mitokondrioita on runsaasti.

Jo entuudestaan oli tiedossa, että ihmiselläkin AMPK-entsyymin määrä on sitä alhaisempi, mitä vähemmän hän liikuntaa harrastaa.

Nyt kävi ilmi, että alhainen AMPK aiheuttaa mitokondrioiden määrän vähenemistä ja haittaa samalla glukoosin hyödyntämistä. Solut käyttävät glukoosia energialähteenään. Näiden solutason muutosten vuoksi liikunnan aloittaminen on vähän liikkuvalle entistäkin hankalampaa - soluilta puuttuu siihen tarvittavia eväitä.

Tutkimuksen julkaisi PNAS.