Maan ilmakeh
Maan ilmakeh

Kun auringon aktiivisuus on vähimmillään, Atlantin lämpimät länsituulet tekevät tilaa kylmille koillisille ilmavirtauksille.

Auringon vähäisen aktiivisuuden ja Atlantin yllä kulkevan suihkuvirtauksen väliltä löytynyt yhteys antaa odottaa Atlantin koillispuolelle lisää kylmiä talvia, vaikka maapallon ilmasto on lämpenemässä. Auringon aktiivisuus näyttää nimittäin vaikuttavan suihkuvirtauksiin.

"Viime talvi oli Britanniassa 14:nneksi kylmin 160 viime vuoden aikana, vaikka maapallon keskilämpötila oli samaan aikaan viidenneksi korkein samalla ajanjaksolla. Olemme saaneet selville, että tämän kaltainen poikkeama on paljon yleisempi silloin kun auringon aktiivisuus on pieni", sanoo tutkimusraportin ykköskirjoittaja, professori Mike Lockwood brittiläisestä Readingin yliopistosta.

Tutkimuksessa vertailtiin Keski-Englannista mitattuja pitkiä paikallisia lämpötilasarjoja Auringon aktiivisuuden pitkän aikavälin vaihteluihin ja koko pohjoisen pallonpuoliskon lämpötiloihin. Tämän vuoden data sopi hyvin kuvioon, joka olivat nousivat muutenkin näkyviin aineistosta. Pohjois-Euroopan talvilämpötilojen poikkeaminen yleisestä trendistä näytti johtuvan Atlantin suihkuvirtausten hyytymisestä.

Suihkuvirtaukset tuovat meille länsituulta Atlantilta. Parina viime talvena nämä tuulet ovat tyssänneet parin viikon jaksoissa korkeapaineeseen ennen saapumistaan Eurooppaan. Lämpimien länsituulien tilalle on työntynyt Britanniaan asti kylmä koillinen ilmavirtaus.

Tutkijat löysivät vahvan yhteyden auringon vähäisen aktiivisuuden ja länsituulen hyytymisen väliltä. Lockwoodin mukaan hiljainen aurinko ei takaa kylmiä talvia, mutta antaa odottaa niitä tavallista useammin. Kun auringon aktiivisuus viimeksi oli hyvin vähäistä 1600-luvun lopulla, koettiin Britanniassa havaintosarjojemme kaikkein kylmin talvi 1684. Toisaalta heti seuraava talvi oli kolmanneksi lämpimin koko 350-vuotisessa havaintosarjassa.

Lockwoodin ryhmän tulosten mukaan Britanniassa on joka tapauksessa ollut tiheimmin kylmiä talvia silloin, kun auringon aktiivisuus on ollut vähäistä.

Tutkimuksen julkaisi IOP Publishingin open access -julkaisu Environmental Research Letters.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.