Adolf Hitler vuonna 1930. Kuva: Bundesarchiv, Bild 102-10541 / Georg Pahl
Adolf Hitler vuonna 1930. Kuva: Bundesarchiv, Bild 102-10541 / Georg Pahl

Uusi ranskalainen tutkimus pyrkii jälleen hautaamaan salaliittoteoriat, joiden mukaan Hitler ei olisi surmannut itseään bunkkerissa vuonna 1945, vaan paennut Argentiinaan.

Adolf Hitler surmasi itsensä bunkkerissaan huhtikuun 30. päivänä 1945 ottamalla syanidikapselin ja ampumalla itseään päähän.

Historiantutkijat ovat tästä laajasti yksimielisiä. Hitlerin kuoleman jälkeiset sekavat olosuhteet ja neuvostojohtaja Josif Stalinin hämäävä vihjailu, että Hitler olisi sittenkin yhä elossa, ovat kuitenkin pitäneet hengissä toinen toistaan oudompia salaliittoteorioita.

Hitlerin on esimerkiksi väitetty paenneen sukellusveneellä Argentiinaan, missä Josef Mengele ja Adolf Eichmann piileskelivät sodan jälkeen.

Nyt Hitlerin hampaita analysoineet ranskalaiset tutkijat toivovat viimein voivansa laittaa huhuille stopin.

”Hampaat ovat aidot, siitä ei ole mitään epäilystä. Tutkimuksemme todistaa, että Hitler kuoli vuonna 1945”, sanoo ranskalaisen Versailles’n yliopiston professori, patologi Philippe Charlier uutistoimisto AFP:lle.

Usean hautaamisen ja polttamisen jäljiltä natsi-Saksan führeristä ei enää ole jäljellä kuin muutama luunkappale: joitakin hampaita ja pala kalloa.

Berliiniin marssineet neuvostojoukot löysivät Hitlerin jäänteet toukokuun alussa 1945 ja tunnistivat palaneen ruumiin hammaskarttojen avulla. Alaleuka ja pala kalloa lähetettiin Moskovaan arkistoitavaksi, ja ne ovat yhä venäläisten hallussa.

Viisi ranskalaista patologia ja tutkijaa sai nyt Venäjän valtionarkistolta ja turvallisuuspalvelu FSB:ltä luvan analyisoida hampaita. Kyseessä on ensimmäinen kerta vuoden 1946 jälkeen, kun hampaita on päästy tutkimaan, Charlier sanoo. Tutkimuksen julkaisi nyt European Journal of Internal Medicine.

Siinä selvisi seuraavaa. Diktaattori kärsi erittäin huonoista hampaista ja joutui käyttämään proteesia. Kuollessaan Hitlerillä oli suussaan enää muutama oma hammas, ja tutkijat löysivät purukalustosta hammaskiveä.

Hitlerin käyttämästä hammasproteesista löytyi sinisiä jäämiä, jotka tutkijoiden mukaan johtuivat todennäköisesti syanidin ja proteesin sisältämän metallin kemiallisesta reaktiosta.

Mitään jäämiä lihasta ei hampaissa ollut, mikä sopii yksiin sen tiedon kanssa, että Hitler oli kasvissyöjä.

Syanidikapselin otettuaan Hitler varmisti kuoleman ampumalla itsensä, mutta tutkijoiden mukaan hän tuskin painoi aseen piippua suuhunsa. Hampaissa ei ollut jäämiä ruudista. Kenties Hitler ampui itseään otsaan.

Diktaattorin pääkallo ei ole säilynyt, mutta venäläisillä on hallussaan kallonpala, jonka esitetään kuuluneen Hitlerille. Siinä on selvä luodinreikä vasemmalla puolella.

Tutkijat vertasivat kallonpalasen muotoja Hitleristä vuosi ennen tämän kuolemaa otettuihin röntgenkuviin ja totesivat, että palanen täsmää Hitlerin kalloon. Varsinaisia näytteitä tutkijat eivät saaneet kallonpalasta ottaa.

Kallonpalasta on kiistelty pitkään, sillä sen ei voida aukottomasti todistaa kuuluneen Hitlerille. Vuonna 2009 tehty amerikkalaistutkimus esitti dna-näytteiden perusteella, että kallonpala olikin todennäköisesti peräisin 20–40-vuotiaalta naiselta.

Alaleuka ja hampaat ovat kuitenkin kiistattomasti Hitlerin, tutkijat sanovat. Alun pitäenkin Hitlerin jäänteet tunnistettiin juuri hampaiden perusteella.

”Hitlerin hampaat olivat niin huonot – erityisen huonot – että pelkästään niiden avulla voitiin tunnistaa hänen jäänteensä”, Hitlerin jäänteitä aiemmin tutkinut patologi Mark Benecke kirjoitti.

ovolo
Seuraa 
Viestejä6111
Liittynyt7.7.2007

Hitlerin hampaissa näkyy syanidin merkit

Lyde19 kirjoitti: Hitler lensi kuuhun Von Braunin tekemällä raketilla muiden huippunatsien kanssa. Hän jätti klooninsa maahan jonka hampaita nyt tutkitaan. Näin on! Meillähän on visuaalisia todisteita siitä, kun kuuta kiertävä satelliitti otti kuvia kartoittaessaan kuun pimeää puolta. Ennen lähtöään kuuhun roiski vähän syanidia vanhoille tekohampailleen.
Lue kommentti

Miljardien vuosien saatossa nuoret kvasaarit ovat suihkunneet maailmankaikkeuden täyteen kuumaa seitinohutta atomirihmaa.

Tähtitieteilijät ovat keksineet vastauksen arvoitukseen, missä liki puolet aineesta piileksii.

Nyt ei puhuta pimeästä aineesta saati pimeästä energiasta, joita kosmologisten teorioiden mukaan pitäisi olla maailmankaikkeuden massaenergiasta peräti noin 95 prosenttia. Kyse on siitä tavallisesta aineesta, josta koostuvat tähdet, planeetat, kivet, eläimet ja me itse.

Tavallinen aine on enimmäkseen protoneita ja neutroneita sekä näistä muodostuvia atomeita. Kaiken järjen mukaan atomeiden pitäisi olla kasaantuneina galaksien tähtiin, planeetoihin ja mustiin aukkoihin.

Lähiavaruudessa tehtyjen astronomisten havaintojen mukaan näissä massakeskittymissä on kuitenkin ainetta vain noin 60 prosenttia siitä, mitä pitäisi olla, ja loput noin 40 prosenttia on teillä tietymättömillä.

”Pitäisi olla” viittaa siihen, että kun katsotaan putkilla hyvin kauas eli varhaiseen maailmankaikkeuteen, tämä puuttuva aine on siellä massakeskittymissään.

Looginen ratkaisu puuttuvan aineen ongelmaan on se, että galaksit ja kvasaarit ovat vuosimiljardien saatossa pyörteissään ja myrskyissään syösseet osan aineesta galaksien väliseen avaruuteen. Siellä se olisi jonkinlaisina kuumina rihmoina. Tätä oletettua kaasua on kutsuttu nimellä whim (warm-hot intergalactic medium).

Kvasaari on teini-ikäisen galaksin keskustassa riehuva musta aukko, joka imee valtavalla massallaan lähiavaruuden ainetta itseensä. Mustaa aukkoa ympäröivässä pyörteessä kaikki aine ei puristu mustan aukon sisään vaan sinkoaa avaruuteen.

Nämä suihkuvirtaukset lähtevät liki valon nopeudella, ja tässä vauhdissa aine säteilee valtavasti energiaa. Se selittää kvasaarien kirkkauden.

Whim-teorian todentaminen on ollut vaikeaa. Galaksit ja kvasaarit näkyvät kyllä hyvin, mutta on liki mahdotonta havaita niiden tyhjyyteen ruiskimaa ainepulveria. Galaksien välisessä avaruudessa painovoima on olematon, ja kaasurihma on hyvin harvaa.

Kaasuatomit ovat väistämättä kuumia ja nopeita. Niiden lähtönopeuden on täytynyt olla valtava, jotta ne ylipäätään ovat päässeet karkuun mustan aukon ja galaksin painovoimasta.

Ja kun ne kerran pääsevät galaksienväliseen avaruuteen, ne eivät siitä juuri viilene tai hidastu, koska hillittömässä väljyydessä ne eivät törmää mihinkään, tuskin edes toisiinsa.

Whim-kaasun kuumuus saa aikaan sen, että maailmankaikkeuden yleisin atomi vety on yleensä ionisoituneessa muodossa. Se on siis pudottanut ainoan elektroninsa pois.

Galaksien välistä whim-kaasua on yritetty kiivaasti jäljittää, mutta laihoin tuloksin. Syy on luultavasti juuri elektronien putoaminen vilkkaan whim-hiukkasen kyydistä.

Tämä kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä ilmoitti Naturessa löytäneensä whim-pölyä. He katsovat todistaneensa, että puuttuvan aineen arvoitus on nyt ratkaistu: 40 prosenttia aineesta on galaksien välisessä avaruudessa.

Tutkijat analysoivat valon kulkua kaukaisen kvasaarin 1ES 1553+113 ja meidän välillä. Tarkemmin sanoen he havainnoivat matkalla tapahtuneita spektrimuutoksia. Havainnot tehtiin Euroopan avaruusjärjestön Esan XXM-Newton avaruusteleskoopilla.

Koska vety ei tässä tarkoituksessa toimi, tutkijat tekivät löytönsä hapesta.

Whimin kova meno pudottaa happiatomistakin elektronit, mutta kun niitä on alkujaan kahdeksan, jotkin voivat sinnitellä mukana.

Kvasaarista matkannut suihku kohtasi matkallaan happiatomeita, joita kiersi kaksi elektronia, ja tämä riitti siihen, että galaksien välinen happi voitiin havaita spektrissä.

”Löysimme puuttuvat baryonit”, astrofyysikko Michael Shull Coloradon yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Baryoni on yleisimmin protoni tai neutroni, joista atomien ytimet koostuvat. Maailmankaikkeuden ainesosasten kokonaismassasta puhuttaessa baryoni on käytännössä synonyymi tavalliselle aineelle.

Tropiikissa suot sen sijaan alkavat muuttua hiilen lähteiksi.

Suot torjuvat tehokkaasti ilmastonmuutosta, koska ne imevät enemmän hiiltä kuin päästävät sitä ilmaan.

Kasvit kukoistavat lyhyen hetkensä suon pinnalla, kunnes kuolevat, painuvat syvyyksiin ja osittain muuttuvat turpeeksi. Samalla suon vesissä bakteerit hajottavat kasvien osia ja turvetta, mikä päästää ilmaan hiilidioksidia ja metaania.

Tällä haavaa tasapaino on sillä tolalla, että kasveja vajoaa suohon enemmän kuin bakteerit ehtivät hajottaa eloperäistä ainesta. Maapallon pohjoisilla soilla – etenkin Venäjällä ja Kanadassa mutta myös Suomessa – neliömetrille varastoituu vuodessa keskimäärin 23 grammaa hiiltä.

Aikojen saatossa maailman soiden turpeeseen on tallentunut noin 600 gigatonnia hiiltä. Se on moninkertainen määrä suhteessa siihen, mitä ihminen on päästänyt ilmakehään fossiilisia polttoaineita polttamalla.

Kun ilmasto lämpenee, hiilensidonta pohjoisilla soilla voimistuu entisestään, sanoo Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.

”Lämpötilan nousu pidentää kasvien kasvukautta ja vajoavaa kasviainesta syntyy enemmän. Lämpötilan noustessa myös bakteerien hajotustoiminta vilkastuu, mutta kasvien kasvua kiihdyttävä vaikutus on suurempi”, hän selittää.

Korhola sekä Minna Väliranta Helsingin yliopistosta, Pirita Oksanen Lapin yliopistosta ja Markku Mäkilä Geologian tutkimuskeskuksesta olivat mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa yhteensä 75 tutkijaa ympäri maailmaa arvioi soiden palautemekanismeja. Tutkimus julkaistiin Nature Climate Change -lehdessä.

Metsien hiilinielusta on väännetty voimakkaasti viime vuosina, mutta suot ovat vielä ilmastopolitiikan ulkopuolella. Tähän pitäisi tulla Korholan mukaan muutos.

”Soiden luonnontilan suojelu ja tuhoutuneiden soiden ennallistaminen on hiilinielun vahvistamista, ja se pitäisi ottaa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin päästövähennyksenä samalla tavoin kuin metsät”, Korhola sanoo.

”Muutama vuosi sitten tapasin IPCC:n [Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli] silloisen johtajan Rajendra Pachaurin, eikä hän edes tiennyt, mikä suo on.”

Soiden rooli palautemekanismina muuttuu, kun tarkasteluun otetaan tropiikin suot. Tropiikin lämmössä bakteerien hajotustoiminta on jo nyt varsin vilkasta.

Tällä haavaa trooppiset suot ovat hiilinielunsa osalta nollapisteessä, eli niihin vajoaa kasvimassan seassa hiiltä jotakuinkin saman verran kuin bakteeritoiminta vapauttaa hiiltä kasveista ja turpeesta.

Naturen tutkimuksen mukaan ilmaston edelleen lämmetessä tropiikin suot kääntyvät lähivuosikymmeninä hiilinielusta hiilen lähteeksi. Hajotustoiminta pääsee niskan päälle, ja soista vapautuu enemmän hiiltä kuin niihin sitoutuu.

Tropiikin soiden osalta palautemekanismi kääntyy siis lämpenemistä kiihdyttäväksi.

Maapallon lämpötilan noustessa tropiikin soiden päästöt kiihtyvät niin paljon, että noin vuoden 2100 paikkeilla maapallon suot kokonaisuudessaan päästävät enemmän hiiltä ilmakehään kuin sitovat sitä.

Korhola korostaa, että vaikka tropiikissa suot muuttuisivat hiilinielusta hiilen lähteeksi, ne on silti järkevintä yrittää pitää soina.

”Jos niitä nopeasti ojittaa ja muuttaa eukalyptusplantaaseiksi tai kookosöljypelloksi, niin yhdessä hujauksessa ilmaan pääsee paljon hiilidioksidia”, hän sanoo.

Soiden alla on turpeessa valtava hiilivaranto. Veden alla kosteissa oloissa se pysyy jotakuinkin stabiilina, mutta ojittaminen sysää ravinteet liikkeelle. Ja kun turve kuivuu, sitä pääsevät hajottamaan paljon useammat eliöt kuin kosteassa suossa.

Myös maastopalot iskevät helposti kuivuneeseen turpeeseen, jolloin varastoitunut hiili karkaa ilmakehään.

Sama ongelmakenttä liittyy soiden kuivaamiseen Suomessa.

”Etenkin havumetsävyöhykkeen suot ovat ilmastonmuutoksen tärkeitä hillitsijöitä. Luonnontilaisia soita ei Etelä-Suomessa enää pitäisi ojittaa, ottaa energiantuotantoon tai muuttaa asuinalueiden pohjiksi, vaan niiden pitäisi antaa olla soina”, Korhola sanoo.

o_turunen
Seuraa 
Viestejä13935
Liittynyt16.3.2005

Pohjoisen suot hillitsevät ilmastonmuutosta

Käyttäjä6329 kirjoitti: Että se siitä Tiede-lehden artikkelin tasosta. Täsmälleen noin. Jos tutkimus ei ole IPCC:n 97 % konsensustoima ja 100 % vertaisarvioima, niin sen täytyy olla huuhaata. Varsinkin jos tekijä ei ole virallisesti ilmastoteologi.
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.