Kosteusvaurion tyyppikasvustoa ovat Aspergillus-homeet. Suvun monet lajit tuottavat hengitysilmaan erilaisia myrkkyjä. Kuva: Shutterstock
Kosteusvaurion tyyppikasvustoa ovat Aspergillus-homeet. Suvun monet lajit tuottavat hengitysilmaan erilaisia myrkkyjä. Kuva: Shutterstock

Kukaan ei ole kyennyt osoittamaan syy-seuraussuhdetta.

Arviolta puoli miljoonaa suomalaista asuu kosteusvaurion vahingoittamassa rakennuksessa. Sadattuhannet altistuvat likaiselle sisäilmalle hoidossa, koulussa tai töissä. Seurauksia saamme tutkailla uutisista.

Hometalot sairastuttavat kokonaisia perheitä. Opettajilta ja hoitajilta menevät terveys ja työkyky. Sairaita kouluja suljetaan ja puretaan. Yhä useammat lapset opiskelevat väistötiloissa. Sairauskuluista ja työkyvyn menetyksistä voi aiheutua yhteiskunnalle lähes miljardin euron lasku.

Silti homevaurioita on vaikea osoittaa terveysongelmien syyksi. Mistä oikein kiikastaa?

Altistaja kateissa

Kosteusvaurio on terveysriski. Sitä ei kiistä kukaan. Siitä voi seurata yskää, vinkunaa ja hengenahdistusta, ja se voi pahentaa astmaa. Tästä eteenpäin on enemmän epäselvää kuin selvää.

Kosteusvaurioita on tutkittu ahkerasti koko 2000-luku, mutta edelleenkään tutkijat eivät tiedä, mikä oireet aiheuttaa. Syyllisistä on vasta epäilyjä.

Kosteusvauriotaloista on tunnistettu iso liuta homeita ja bakteereita. Mikrobien tiedetään myös tuottavan satoja pahoja myrkkyjä, mutta sitä ei tiedetä, ovatko juuri ne sairastelun takana. Niiden lisäksi oireita voivat lietsoa mikrobien itiöt, mikrobeista irtoavat hajoamishiukkaset, kemikaalit, joita mikrobit vapauttavat rakennusmateriaaleista, tai kaikki ainekset yhdessä.

Myös vaikutusmekanismi on epäselvä. On mahdollista, että kosteusvaurio-oireilu johtuu tavanomaisesta ärsytysmekanismista: huono sisäilma ärsyttää hengitysteitä ja aiheuttaa tulehdusreaktion samaan tapaan kuin tekevät liikenteen epäpuhtaudet.

Pitoisuus hukassa

Suurin epätietoisuus vallitsee siitä, altistuvatko ihmiset kosteusvauriorakennusten epäpuhtauksille niin merkittävästi, että se selittää oirehdinnan.

Laboratoriokokeissa mikrobit ja niiden toksiinit aiheuttavat tulehduksia soluissa ja koe-eläimissä, mutta ihmisillä mikrobien ja oireiden syy-seuraussuhdetta ei ole onnistuttu osoittamaan. Oirehtivien veri- ja solunäytteistä ei ole saatu kiinni altistukseen viittaavia merkkiaineita eikä poikkeavaa geenitoimintaa, vaikka sairaudet yleensä näkyvät geeneissä.

Tieteellisen näytön puuttuessa osa lääkäreistä ja tutkijoista uskoo, että psykologisilla tekijöillä on homeoireilussa oma merkityksensä. Jotkut näkevät siinä jopa luulotautisuutta.

Ainoa sairaus, jonka yhteydestä kosteusvaurioon on olemassa kohtalainen näyttö, on astma. Valtaosalle oireilijoista on tarjolla diagnoosijärjestelmän alaluokka R68:81: jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille. Se ei ole sairaus.

 

Lue lisää

Toukokuun 2017 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miksi homeoireiden tutkimus edistyy piinallisen hitaasti ja mistä toivotaan apua epäselvyyksien ratkontaan.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kaapelijehu
Seuraa 
Viestejä384
Liittynyt13.4.2009

Homeoireita on vaikea todistaa sairaudeksi

Jaska50 kirjoitti: Helsingin Yliopistossa prof. Mirja Salkinoja-Salonen on todistanut huonon sisäilman ja sairauksien yhteyden. Erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa on huonoa sisäilmaa. Kukaan ei ole tutkinut, mistä se johtuu. Ainoaksi syyksi jää ilmastointi. Rakennuksissa sinänsä ei ole syytä. Määräysten mukaan kouluissa ja päiväkodeissa ilmastointi on säädettävä siten, että ilma vaihtuu viisi kertaa nopeammin kuin asuinhuoneissa. Ilmastointi vetää kosteutta, homeitiöitä ja mikrobeja...
Lue kommentti

Kaapelijehu

Major_Breakthrough
Seuraa 
Viestejä12450
Liittynyt13.3.2017

Homeoireita on vaikea todistaa sairaudeksi

Jaska50 kirjoitti: Helsingin Yliopistossa prof. Mirja Salkinoja-Salonen on todistanut huonon sisäilman ja sairauksien yhteyden. Erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa on huonoa sisäilmaa. Kukaan ei ole tutkinut, mistä se johtuu. Ainoaksi syyksi jää ilmastointi. Rakennuksissa sinänsä ei ole syytä. Määräysten mukaan kouluissa ja päiväkodeissa ilmastointi on säädettävä siten, että ilma vaihtuu viisi kertaa nopeammin kuin asuinhuoneissa. Ilmastointi vetää kosteutta, homeitiöitä ja mikrobeja...
Lue kommentti

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.