Oksitosiinihoito sai marmosettiparin huomioimaan toisiaan.  Kuva: Tina Gunhold-de Oliveira
Oksitosiinihoito sai marmosettiparin huomioimaan toisiaan. Kuva: Tina Gunhold-de Oliveira

Marmosettiapina saa pitkäaikaiselta kumppaniltaan tavallista enemmän huomiota, kun sen nenään ruiskutetaan kiintymyshormoni oksitosiinia.

Havainto tehtiin Callithrix jacchus -lajin marmoseteilla. Ne ovat pienikokoisia apinoita, jotka muodostavat pitkiä parisuhteita. Parit muun muassa hoitavat jälkeläisiään yhdessä.

Oksitosiinia erittyy ihmisillä ja muilla nisäkkäillä sosiaalisen ja seksuaalisen kanssakäymisen aikana. Kiintymyshormoniryöppy lisää yksilön halukkuutta yhteistyöhön, viestintää muiden ryhmän jäsenten kanssa ja epäitsekästä käytöstä.

Vähemmän on tutkittu sitä, miten yksilön kohonnut oksitosiinin eritys vaikuttaa siihen, miten muut sitä kohtelevat.

Tätä tutkittiin kokeessa, jossa oksitosiinia annostettiin marmosetin nenän limakalvoille. Tämän jälkeen seurattiin, miten sen pitkäaikainen kumppani reagoi.

Uroksen saama oksitosiini houkutteli naaraan fyysisesti lähemmäs. Urokset puolestaan sukivat puolisoaan tavallista innokkaammin sen jälkeen, kun tämä oli saanut hormoniannoksen.

Huomionosoitukset olivat lähtöisin kumppanilta itseltään, sillä hormonia saanut puolisko ei millään tavalla kerjännyt huomiota.

"Osoitimme ensimmäisinä, että oksitosiinia saaneet marmosetit saivat pitkäaikaiselta kumppaniltaan enemmän huomiota", iloitsee tutkimustiedotteessa tutkimusta johtanut Jon Cavanaugh, joka työskentelee tutkimusassistenttina yhdysvaltalaisessa Nebraskan yliopistossa.

Koe tehtiin kuudella marmosettiparilla. Niiden käytöstä tarkkailtiin 20 minuuttia kerrallaan, aina puoli tuntia hormonitippojen antamisen jälkeen.

Kokeet toistettiin myös lumelääkkeellä ja oksitosiinin eritystä vaimentavalla lääkkeellä. Niiden ei havaittu vaikuttavan apinaparin puuhiin.

Tutkijat pitävät tuloksiaan innostavina. Koska oksitosiini lisää sillä hoidettuje apinayksilöiden sosiaalista puoleensavetävyyttä, siitä voi teoriassa olla apua myös esimerkiksi autisteille ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiville.

Tällaisten hoitojen kokeileminen ihmisillä vaatii kuitenkin vielä lisätutkimusta. Kukaan ei tiedä, miten esimerkiksi oksitosiinin pitkäaikainen käyttö nenän limakalvolla vaikuttaa ihmiseen. Sopiva annoskoko ja hoidon kesto ovat myös vielä selvittämättä.

Kaikki oksitosiinin vaikutukset eivät myöskään ole hyväksi sosiaaliselle kanssakäymiselle, vaikka sitä kiintymyshormoniksi kutsutaankin.

Nebraskan yliopiston neurotieteen professori Jeffrey French muistuttaa, että oksitosiinin on kokeissa havaittu lisäävän syrjivää käytöstä oman ryhmän ulkopuolisia jäseniä kohtaan. Se lisää myös herkkyyttä ikäviä sosiaalisia tilanteita kohtaan.

Tutkimuksen julkaisi Frontiers in Behavioral Neuroscience.