Miehillä voi olla kovempi paine vaikuttaa pätevältä. Kuva: Akseli Valmunen
Miehillä voi olla kovempi paine vaikuttaa pätevältä. Kuva: Akseli Valmunen

Omien kykyjen epäilyn on uskottu vaivaavan enemmän naisia kuin miehiä, mutta uudet kokeet kertovat muuta.

Huijarisyndrooma on ajatusmalli, jossa henkilö epäilee omaa osaamistaan ja pelkää paljastuvansa ja saavansa potkut, kun joku huomaa, ettei hän oikeasti osaakaan mitään. Hän voi esimerkiksi tuntea saaneensa hyväpalkkaisen työpaikan pelkällä tuurilla.

On arveltu, että jopa 70 prosenttia ihmisistä epäilee silloin tällöin perusteetta omia kykyjään.

Huijarisyndrooman käsitteen kehittivät 1970-luvulla amerikkalaiset psykologit Pauline Rose Clance ja Suzanne Imes.

Clance otti vastaan naisoppilaita, jotka pärjäsivät koulussa todella hyvin, mutta vähättelivät silti itseään jatkuvasti. He saattoivat selittää hyviä koetuloksia sillä, että arvostelija oli vain tehnyt virheen.

”Nämä opiskelijat olivat käyneet parhaat koulut, heidän vanhempansa olivat yleensä korkeasti koulutettuja ja heidän koetuloksensa ja suosituksensa olivat erinomaisia. Silti he pitivät itseään epäonnistujina”, Clance on muistellut.

Huijarisyndroomaa onkin pidetty pitkälti juuri hyvin menestyneitä naisia vaivaavana ongelmana, mutta siitä kärsivät myös miehet.

Yhdysvaltalaiset ja saksalaiset johtamistieteen tutkijat selvittivät nyt huijarisyndrooman vaikutusta miehiin ja naisiin kahdella kokeella, joiden tuloksista he raportoivat Personality and Individual Differences -tiedejulkaisussa.

Sadat opiskelijat vastasivat ensin kysymyksiin, joilla mitattiin huijarisyndroomaan tyypillisesti liittyviä ajatuksia, kuten ”pelkään toisinaan, että muut saavat selville, kuinka vähän todella tiedän ja osaan”.

Sitten 268 opiskelijaa sai eteensä verbaalista ja numeerista osaamista mittaavia kysymyksiä, joita käytetään Yhdysvalloissa korkeakoulujen soveltuvuustesteissä. Ensimmäisen kysymyspatterin jälkeen puolet opiskelijoista laitettiin paineen alle.

Tutkijat väittivät näille opiskelijoille, että he olivat vastanneet kaikkiin viiteen kysymykseen väärin.

Paljon huijaritunteita kokeneet miehet ottivat negatiivisen palautteen raskaammin kuin vastaavat naiset.

Miesopiskelijat ahdistuivat enemmän eivätkä enää yrittäneet seuraavassa kysymyssarjassa niin kovasti. He pärjäsivätkin huonommin kuin toisen ryhmän koehenkilöt, jotka olivat saaneet positiivista palautetta.

Naisopiskelijat puolestaan sisuuntuivat huonosta palautteesta, yrittivät entistä kovemmin ja pärjäsivät jatkossa oikein hyvin.

Toisessa kokeessa oli 250 opiskelijaa täyttämässä samanlaista testiä. Tällä kertaa puolelle opiskelijoista kerrottiin, että heidän professorinsa tulee näkemään heidän koevastauksensa.

Tässäkin kokeessa ne miehet, jotka olivat saaneet korkeammat pisteet huijarisyndrooman piirteitä kartoittavassa testissä, ahdistuivat enemmän eivätkä pärjänneet niin hyvin. Naisten mielialaan tai koetuloksiin tieto opettajan syyniin joutumisesta ei näyttänyt vaikuttavan.

”Jos ajatellaan perinteisten sukupuolinormien pätevän, niin huijarisyndroomasta kärsivät miesopiskelijat saattoivat ottaa palautteen rankemmin, koska kenties he ajattelevat yhteiskunnan arvostavan erittäin päteviä miehiä, mutta eivät itse usko saavuttavansa tätä rimaa”, tutkijat kirjoittavat.

Voi olla, että huonoa palautetta saaneet miehet eivät jaksaneet enää yrittää niin kovasti, jotta saisivat syyn perustella huonoa suoriutumistaan sillä, etteivät he antaneetkaan kaikkeaan.

Tutkijat hakevat perinteisistä sukupuolinormeista selitystä myös naisten hyvälle suoritukselle paineen alla.

Naiset eivät ehkä kokeneet itseensä kohdistuvia odotuksia niin rankkoina. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa miehille on asetettu kovemmat paineet pärjätä, ja naisilla on ollut tässä mielessä vapaammat kädet parantaa suoritustaan odotuksista piittaamatta.

Huijarisyndrooma on tyypillisesti hyvin menestyvien ja aidosti kyvykkäiden ihmisten mielenvaiva. Sen eräänlainen vastakohta on Dunning-Kruger-efekti eli ylivertaisuusvinouma. Siinä henkilö ei tiedosta omaa epäpätevyyttään tai tietojensa puutetta vaan pitää itseään sitä pätevämpänä, mitä vähemmän hän asioista tietää.