Muistin epätarkkuutta muistaa varoa helpommin kuin valemuistoja, jotka voivat tuntua hyvinkin varmoilta. Kuva: Jörg Hipper, Wikimedia Commons
Muistin epätarkkuutta muistaa varoa helpommin kuin valemuistoja, jotka voivat tuntua hyvinkin varmoilta. Kuva: Jörg Hipper, Wikimedia Commons

Kukaan ei vältä valemuistoja.

Kuvitteletko muistavasi tapahtumat tarkasti? Ikävä kyllä jokaisen aivot voivat synnyttää valemuistoja, jotka tuntuvat todellisilta. Valemuistoille eivät ole immuuneja edes harvinaiset muistihirviöt hyperthymeetikot, vaikka he aiempien tutkimusten mukaan muistavat päivän tarkkuudella elämäntapahtumiaan yli 95-prosenttisesti oikein vuosikymmentenkin takaa. Hyperthymeetikkojen muistin haavoittuvuuden osoittavat yhdysvaltalaiset tutkijat artikkelissaan Pnas-lehdessä.

Lawrence Patihis kollegoineen Kalifornian yliopistosta Irvinesta värväsi kokeisiinsa 20 hyperthymeetikkoa ja 38 tavallista muistajaa. Heillä teetettiin kolmenlaisia testejä, joissa pyrittiin synnyttämään valemuistoja.

Yhdessä testissä piti muistaa nopeasti nähdyistä 15 sanan listoista, ettei niissä esiintynyt sana, joka oli hämäävästi listattujen sanojen sukuinen: esimerkiksi sana lamppu listassa, jossa esiintyivät valo, varjostin, pöytä ja jalusta.

Toisessa testissä näytettiin ensin kaksi 50 kuvan sarjaa kahdesta varastamistilanteesta, ja sitten annettiin luettavaksi kaksi 50 lauseen tekstiä, joihin oli piilotettu kuusi väärää väitettä nähdyistä tilanteista. Lopuksi koehenkilöiden piti muistaa, mitä he olivat nähneet ja mitä eivät.

Kolmannessa testissä koehenkilöitä muistutettiin "hyvin tunnetusta" videosta, joka oli otettu United Airlinesin lennon 93 maahansyöksystä syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa 2001. Sitten heiltä kysyttiin, ovatko he nähneet kyseisen videon – jota ei todellisuudessa ole olemassa.

Kaikissa kolmessa testissä hyperthymeetikoille syntyi valemuistoja aivan yhtä herkästi kuin normaalimuistajillekin.

Ilmeisesti valemuistoja synnyttävä mekanismi on niin keskeistä muistityökalustoamme, ettei valemuistoja vältä kukaan, tutkijat tulkitsevat. Tämä kannattaisi aina ottaa huomioon esimerkiksi oikeudenkäynneissä, he huomauttavat.

Valemuistoista lisää:

Kipeä muisto voi olla valemuisto

Luulet vain muistavasi 

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?