Kokeen aikana viulisteilla oli hitsaajanlasit, jotta he eivät näkemällä erottaisi uusia ja vanhoja instrumentteja. Soittamassa venäläinen Ilja Kaler. Kuva: Stefan Avalos
Kokeen aikana viulisteilla oli hitsaajanlasit, jotta he eivät näkemällä erottaisi uusia ja vanhoja instrumentteja. Soittamassa venäläinen Ilja Kaler. Kuva: Stefan Avalos

Sokkotesti osoitti, että vanhojen viulujen kova maine on katteeton.

Minkä näistä viuluista valitsisit omasi tilalle soolokiertueelle? Näin tutkijat kysyivät kymmeneltä kansainvälisesti palkitulta viulistilta, jotka värvättiin sokkotestaamaan kuutta uutta ja kuutta 1600- ja 1700-luvun italialaismestarien Stradivarin ja Guarneri del Gesun rakentamaa viulua. Valintojen kärkeen nousi kaksi uutta viulua, eivätkä soittajat sokkoina erottaneet, mitkä instrumenteista olivat minkäkin ikäisiä. Ranskalaisen tutkimuksen tulokset julkaisi Pnas-lehti.

Vastaavaa tutkittiin jo vuonna 2010. Silloin 21 taidoiltaan vaihtelevaa kansainvälisen viulukilpailun osallistujaa kokeili hotellihuoneessa kukin alle tunnin ajan kolmea uutta ja kolmea vanhaa viulua. Testin voitti uusi viulu, ja hännänhuipuksi tuli stradivari, eivätkä testaajat sokkoina erottaneet uusia soittimia vanhoista.

Koetta on kuitenkin kritisoitu pienestä instrumenttimäärästä, lyhyestä testiajasta ja siitä, että soittimia kokeiltiin vain pienessä tilassa. Vanhojen viulujen paremmuuden kun arvellaan tulevan esiin vasta konserttisalissa. ”Ei Ferrariakaan testata parkkipaikalla”, huomautettiin.

Claudia Fritz Sorbonnen yliopistosta Pariisista ja kollegat päättivät tehdä kokeen paremmin. He kokosivat lainaksi 15 uutta ja 9 vanhaa huippuviulua, ja kummastakin ryhmästä valittiin aluksi epävirallisella sokkosoittotestillä kuusi parasta. Tämän jälkeen ne annettiin kymmenelle huipputason sooloviulistille sokkotestattaviksi.

Viulistien ikähaitari oli 20–62 vuotta. Heistä kolme toi koepaikalle omana viulunaan uuden ja seitsemän vanhan instrumentin, mutta kaikilla oli runsaasti kokemusta vanhoista viuluista. Heille ei kerrottu, millaisia testattavat viulut ovat.

Kokeen ensimmäisessä osassa kukin viulisti kokeili omansa rinnalla kaikkia 12 testiviulua pienessä harjoitushuoneessa. Noin tunnin aikana hän valitsi testiviuluista neljä parasta ja asetti ne paremmuusjärjestykseen. Lisäksi häntä pyydettiin pisteyttämään oman viulunsa sekä parhaiksi arvioimansa uuden ja vanhan viulun ominaisuuksia, kuten sointia, soitettavuutta ja äänen kantavuutta. Hänelle ei kerrottu, mitä ryhmiä nuo viulut edustivat.

Toisessa osassa kukin viulisti kokeili viuluja sokkona uudestaan, nyt 300-paikkaisessa konserttisalissa vajaan tunnin ajan. Siellä hän sai käyttää apunaan pianistia sekä katsomossa läpinäkymättämän sermin takana istuvia kuuntelijoita. Taas viulistia pyydettiin pisteyttämään ikäryhmien kärkiviulut. Lopuksi häntä pyydettiin vielä lyhyesti soittamaan kutakin istrumenttia satunnaisessa järjestyksessä ja arvaamaan, oliko se uusi vai vanha.

Eri viulisteilla oli erilaisia instrumenttimieltymyksiä, mutta harjoitushuoneessa valitut suosikit pärjäsivät konserttisalissakin. Erityisen samoin viulisti arvioi voittajansa ja hännänhuippunsa; listan keskivaiheille syntyi soittopaikan mukaan enemmän eroja.

Kun kaikkien arvioijien antamat pisteet laskettiin yhteen, kärkeen tuli kaksi uutta viulua pisteillä 45 ja 26. Vasta kolmanneksi sijoittui yksi stradivariuksista 16 pisteellä.

Viulujen ikää sokkosoittajat eivät onnistuneet arvioimaan arvausta paremmin: vääriä veikkauksia tuli yhtä paljon kuin oikeitakin.

Soolokiertueviulukseen kuusi soittajaa olisi sokkotestissä valinnut uuden, neljä vanhan.

Tämän tuloksen jälkeen todistustaakka on sillä, joka väittää vanhojen italialaisviulujen soivan jotenkin ylittämättömästi, tutkijat kiteyttävät.

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa
Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa

Eniten silti luettiin uutista Pääsiäissaaren patsaiden kivihatuista.  

1. Pääsiäissaaren kivihattujen arvoitus ratkesi

Muinaiset pääsiäissaarelaiset hyödynsivät fysiikkaa nokkelasti.

2. Suomalaisten yleisin veriryhmä altistaa ärjylle ripulille

Tietty kolibakteeri tarttuu suoliston seinämään herkemmin, jos henkilö kuuluu A-veriryhmään.

3. Hivin siedon salaisuus alkaa paljastua

Prosentin murto-osalla hiv-tartunnan saaneista on poikkeuksellisia tappajasoluja, jotka ilmeisesti vangitsevat sairastuneet solut imukudokseen.

4. Afrikan vanhimmat apinanleipäpuut kuolevat oudosti

Kolmestatoista vanhimmasta yhdeksän on kuollut täysin tai osittain viime vuosikymmenen aikana.

5. Alzheimer voi vaeltaa kuin syöpä

Tautiproteiinia valmistuu elimistössä muuallakin kuin aivoissa.

6. Kivikauden heimosodat niittivät valtaosan miehistä

Tappamisen jäljet näkyvät yhä geeneissämme, osoittaa Stanfordin yliopiston uusi tutkimus.

7. Ihminen haistaa toisen pelon

Hammaslääkäriopiskelijat tekivät enemmän virheitä, kun he harjoittelivat operaatioita nukella, jolle oli puettu ahdistuneen ihmisen aiemmin käyttämä paita.

8. Suurtutkimus laittoi huumeet vaarallisuusjärjestykseen

Huumeista ”taikasienet” vievät käyttäjiä vähiten sairaalaan, kertoo maailmanlaajuinen kyselytutkimus.

9. Silmälasit saattavat todella kieliä älystä

Älykkyyteen vaikuttavat geenit ovat yhteydessä myös huonompaan näkökykyyn.

10. Hirviömäinen musta aukko kasvaa ennätysvauhdilla

Musta aukko nielee Auringon verran massaa kahdessa päivässä.

Tiede-lehden päivittäiset tiedeuutiset jäävät kesätauolle ja palaavat 1. elokuuta.

Ilmaviljely vauhditti siemenperunoiden tuotantoa.

Uusi suomalainen varhaisperuna Jussi tuli markkinoille kolme vuotta sitten. Lajike osoittautui niin suosituksi, että siemenperunat ovat kahtena keväänä loppuneet kesken. Vasta täksi kaudeksi sitä oli ammattiviljelijöille riittävästi, 500 tonnia.

Suuri kysyntä yllätti kaikki.

Jussin siemeniä alettiin kasvattaa Suomen siemenperunakeskuksessa myös aeroponisesti, ilman multaa, koska niitä piti saada viljelijöille paljon ja nopeasti. Perinnäisellä tavalla olisi saatu riittävä määrä siemenperunoita viidessä vuodessa, mutta uusi ilmaviljelymenetelmä nopeutti tuotantoa.

Aeroponisten perunoiden varret varttuvat luonnonvalossa tai ledien loisteessa kaapin päällä, juuret ja maavarret taas venyvät kaapin sisällä pimeässä. Juuristoon ja mukulavyöhykkeelle vain ruiskutetaan ajoittain ravinnesumua.

Jos mukulat poimitaan 30–35-millisinä, kasvi innostuu tekemään niitä jatkuvasti lisää. Kasvi ei ymmärrä vanheta vaan kasvaa ja kasvaa. 

Keskimäärin menetelmä kymmenkertaistaa sadon. Jos turpeessa kehittyy vaikka kolme mukulaa, aeroponisesti niitä syntyy vähintään 30.

Työläs jalostaa

Ajatus uudesta suomalaista perunalajikkeesta syntyi toistakymmentä vuotta sitten. Tavoitteena oli kehittää kaunis, maukas, satoisa ja aikaisen kevään kylmässä maassa selviävä peruna. Sen piti myös kestää tauteja ja soveltua Suomen lyhyeen kasvukauteen ja runsaaseen valoon.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perunan perimä sisältää neljä versiota jokaisesta geenistä, kun esimerkiksi ihmisellä niitä on kaksi. Tämän vuoksi kahden perunalajikkeen risteyttäminen tuottaa tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Jotta kaikki halutut ominaisuudet saadaan samaan kasviin, tarvitaan runsaasti jälkeläisiä, joista karsia.

Vuosien jalostustyö tuotti Jussin. Muutamassa vuodessa se on kahmaissut kolmasosan varhaisperunan 800 viljelyalasta. Kahdella muulla kolmanneksella kasvaa Timoa ja saksalaista Solistia. 

Missään muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan ymmärretä varhaisperunan arvoa. Jussi sai nimensäkin siitä, että sitä on tarkoitus syödä juhannuksena.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo, miten uuden perunalajikkeen kehitys ideasta lautasille eteni. Hän kertoo myös, mistä peruna on peräisin – ja miten ja miksi se valloitti maailman.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä