Altteimpia taudille ovat valkohäntäpeurat (kuvassa) ja mustahäntäpeurat. Tauti tarttuu myös hirviin. Kuva: Kimmo Taskinen
Altteimpia taudille ovat valkohäntäpeurat (kuvassa) ja mustahäntäpeurat. Tauti tarttuu myös hirviin. Kuva: Kimmo Taskinen

Hirvieläinten keskushermostoa rappeuttavaa näivetystautia havaittiin ensi kertaa Euroopassa viime vuonna. Se voi teoriassa tarttua ihmiseenkin.

Viime vuonna Norjasta havaittiin ensimmäiset hirvieläinten näivetystautiin eli cwd:hen sairastuneet eläimet koko Euroopassa.

Tauti on tarttunut Norjassa villipeuroihin ja kahteen hirveen. Maan lounaisosien tuntureilta tapetaan nyt koko luonnonvaraisten tunturipeurojen populaatio, noin 2200 eläintä, jotta tauti ei pääsisi leviämään.

Uhkana on, että tauti leviäisi myös poronhoitoalueelle ja sitä kautta Suomeen.

Suomen kaikki hirvieläinlajit ovat cwd-taudille herkkiä. Jos tauti pääsisi leviämään hallitsemattomasti, se voisi aiheuttaa vakavia seurauksia hirvieläinten populaatioissa ja vaarantaa porotalouden sekä metsästyksen.

Näivetystauti löydettiin Pohjois-Amerikasta ensi kertaa vuonna 1967, ja se on levinnyt siellä laajalle.

Cwd on sukua hullun lehmän taudille. Sen aiheuttaja on prioni eli väärin laskostunut proteiini, ei siis bakteeri tai virus. Tämä prioni kertyy eläimen aivoihin ja tuhoaa hitaasti eläimen keskushermoston.

Sairastunut eläin alkaa laihtua siitä huolimatta, että se syö, ja alkaa muuttua haluttomaksi ja apaattiseksi. Lopulta eläin kuihtuu ja kuolee tautiin.

Altteimpia taudille ovat valkohäntäpeurat ja mustahäntäpeurat. Tauti tarttuu myös tunturipeuroihin ja hirviin, kuten nyt Norjassa. Poro on tunturipeuran puolikesy muoto.

Tähän asti on ajateltu, että tauti ei voi tarttua ihmiseen. Kanadan ruokaturvallisuusviraston kokeissa tauti on nyt kuitenkin tarttunut makakeihin, jotka söivät sairastuneiden hirvieläinten lihaa.

”Havainto on tietysti huolestuttava, koska tautia tunnetaan luontaisesti vain hirvieläimistä. On ajateltu, että lajieste on voimakas. Mutta jos tauti tarttuu apinoihin, ei ole teoriassa mahdotonta, että se voisi tarttua myös ihmiseen”, kommentoi professori Antti Oksanen Evirasta.

Oksanen kuitenkin korostaa, että mitään viitteitä ihmistartunnoista ei ole.

Kanadalaiset tutkijat altistivat 18 makakia näivetystaudille eri tavoin. Viidestä sairastuneen eläimen lihaa syöneestä makakista kolme sairastui näivetystautiin, kuten myös ne apinat, joiden aivoihin ruiskutettiin suoraan tautia aiheuttavaa prionia.

Sen sijaan ne apinat, joihin hierottiin saastunutta materiaalia, eivät sairastuneet. Tällä mallinnettiin tilannetta, jossa metsästäjä käsittelee sairastuneen eläimen ruhoa ilman suojavarusteita.

Cwd eroaa hullun lehmän taudista siinä, että tautia aiheuttavaa prionia erittyy myös eläimen lihaan, sylkeen ja virtsaan. Prioni voi myös säilyä tartuntakykyisenä maaperässä erittäin pitkään.

”Jopa vuosikymmeniä”, sanoo Helsingin yliopiston hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen.

Prioni on siitä ikävä taudinaiheuttaja, että se ei tuhoudu kuumentamalla eikä oikein muutenkaan. Kyse kun ei ole elävästä pöpöstä vaan yksinkertaisesta valkuaisaineen pätkästä.

Prionin rakenne eroaa normaalista proteiinista siten, että se on erittäin vastustuskykyinen äärilämpötiloille, proteiineja hajottaville entsyymeille ja esimerkiksi desinfiointiaineille.

Prioni voi kulkeutua pitkälle sellaistenkin eläinten elimistössä, jotka eivät itse voi tautiin sairastua. Esimerkiksi raatoja syövät petolinnut voivat levittää tautia ulosteidensa kautta.

Vesilammikoista juovat peurat vastaavasti voivat levittää prioneja veteen, koska ne erittyvät eläimen sylkeen, virtsaan ja ulosteisiin. Hirvet voivat myös toisinaan syödä raatoja.

Taudin esiintymisalueella metsästäjien on syytä varoa sairaiden hirvieläinten hermokudosten ja imusolmukkeiden käsittelyä.

Pine
Seuraa 
Viestejä248
Liittynyt5.3.2012

”Hullun hirven tauti” tarttui kokeissa apinoihin

Villipeurojen ajaminen porojen tapaan aiteukseen ja lahtaaminen ei todennäköisesti tule hävittämään tautia. Paitsi että siinä menee lapsi pesuveden mukana eli menetetään kannan terveet yksilöt, jää aina merkittävä joukko sairaita yksilöitä eloon. Ne kun eivät kulje lauman mukana heikon liikuntakykynsä vuoksi vaan viettävät piilottelevaa elämää tiheiköissä. Tähän ongelmaan olisi kuitenkin olemassa helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Palautetaan metsästäjien hävittämät suurpedot takaisin...
Lue kommentti
George Hanson
Seuraa 
Viestejä1515
Liittynyt13.11.2014

”Hullun hirven tauti” tarttui kokeissa apinoihin

Tauti on tarttunut Norjassa villipeuroihin ja kahteen hirveen. Maan lounaisosien tuntureilta tapetaan nyt koko luonnonvaraisten tunturipeurojen populaatio, noin 2200 eläintä, jotta tauti ei pääsisi leviämään. Tarkoittaako tämä, että sukupuuttoon häviävät sitten. Hirvet voivat myös toisinaan syödä raatoja. En ole aikaisemmin kuullutkaan. Miten yleistä on, että hirvet ovat raadonsyöjiä? Onko Norjassa mustahäntäpeuroja?
Lue kommentti

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.