Oikea nobelisti vuodelta 2007 eli Eric Maskin (oik.) ojensi biologian huumorinobelin Thomas Thwaitesille torstaina Harvardin yliopiston kampuksella. Thwaites tutki vuohien elämää ja kehitti tarkoitukseen proteesit, joiden avulla hän saattoi liikkua hieman vuohien tapaan. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters
Oikea nobelisti vuodelta 2007 eli Eric Maskin (oik.) ojensi biologian huumorinobelin Thomas Thwaitesille torstaina Harvardin yliopiston kampuksella. Thwaites tutki vuohien elämää ja kehitti tarkoitukseen proteesit, joiden avulla hän saattoi liikkua hieman vuohien tapaan. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters
Nobelisti Rich Roberts (oikealla) vuodelta 1993 ojentaa vuoden 2016 havaintopyskologian huumorinobelin japanilaiselle Atsugi Higashiyamalle. Hän tutki, miltä maailma näyttää kun sitä katsoo ylösalaisin omien jalkojen välistä. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters
Nobelisti Rich Roberts (oikealla) vuodelta 1993 ojentaa vuoden 2016 havaintopyskologian huumorinobelin japanilaiselle Atsugi Higashiyamalle. Hän tutki, miltä maailma näyttää kun sitä katsoo ylösalaisin omien jalkojen välistä. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters

IG-nobelit myöntää tieteen huumoriyhdistys tutkimuksista, jotka saavat ihmiset ensiksi nauramaan ja sitten ajattelemaan.

Vuohien seurassa Alpeilla elellyt britti on yksi tämän vuoden ig-nobelien voittajista. Huumorinobeleiksi sanotut palkinnot jaettiin torstaina Harvardin yliopistolla.

Eläintutkija Tom Thwaites valmisti itselleen proteesit, joilla hän tavoitteli sama asentoa kuin Alpeilla elävät vuohet. Thwaites yritti näin eläytyä eläimen kokemusmaailmaan.

Vuohikarjan parissa Alpeilla Thwaites kehitti mielestään syvän siteen erityisesti yhteen lauman vuoheen. Yhteenottojakin nähtiin.

”Pureskelin rauhassa ruohoa, kun yhtäkkiä huomasin, että kaikki vuohet olivat lopettaneet ruuan mutustelun. En ollut huomannut jännitteitä. Kaksi vuohta alkoi puskea toisiaan sarvilla, ja olin joutua osaksi tappelua”, kertoi Thwaites BBC:lle, joka haastatteli häntä palkinnon jälkeen.

Vuohimiehen kanssa biologian ig-nobelin jakoi toinen britti, Charles Foster. Hän on myös yrittänyt kokea luontoa eläimen näkökulmasta, muun muassa mäyrän, saukon, hirven ja ketun vinkkelistä.

Hupinobelit myöntää tieteellinen huumorilehti Annals of Improbable Research. Se saa maailmalta vuosittain tuhansia ehdotuksia palkinnon saajiksi.

Palkintojen idea on kertoa hauskoista ja oudoista tieteen tutkimuksista ja saavutuksista, jotka saavat ihmiset ensiksi nauramaan – ja sitten ajattelemaan.

Palkitut tutkimukset myös todella pohtivat maailman ilmiöitä ja ongelmia. Lähes kaikki on julkaistu vertaisarvioiduissa, tieteellisissä aikakauslehdissä.

Muut palkitut vuonna 2016:

Fysiikan palkinto meni kansainväliselle ryhmälle, joka tutki, miksi valkoliinaiset hevoset sietävät hyvin paarmoja ja miksi sudenkorennot ovat kiinnostuneita mustista hautakivistä. Tutkimuksen julkaisivat tiedelehdet Freshwater Biology ja Royal Societyn julkaisusarja B.

Kemian palkinnon sai saksalainen autotehdas Volkswagen. Se ratkaisi autojen päästöongelman kätevästi. Autot tuottivat vähemmän päästöjä silloin, kun niiden päästöjä testattiin.

Lääketieteen palkinto meni myös Saksaan. Ryhmä kutinan ja raaputuksen tutkijoita havaitsivat, että jos kehossa on kutinaa vasemmalla puolella, voi sitä lievittää katsomalla peiliin ja raaputtamalla kehon oikeaa puolta. Tai päinvastoin.

Psykologian palkinnon sai kansainvälinen ryhmä, joka kysyi tuhannelta valehtelijalta, kuinka usein he valehtelevat. Sitten tutkijat selvittivät, uskoivatko tutkijat itse noita vastauksia. Tutkimuksen julkaisi Acta Psychologica.

Rauhanpalkinnon saivat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset tutkijat työstä, jonka tieteellisen otsikko on vapaasti suomennettuna ”Muka-syvällisen roskapuheen havaitseminen ja vastaanotto.” Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Judgement and Decison making.

Kirjallisuuden huumorinobel meni Ruotsiin. Fredrik Sjöberg kirjoitti kolmiosaisessa elämäkerrassaan, kuinka hän saa mielihyvää kuolleiden ja elävien kärpästen kokoelmista.

Hedelmällisyyden palkinnon sai jo edesmennyt Ahmad Shafiq. Hän oli tutkinut eri kankaiden vaikutusta rottien sukupuolielämään. Shaqif puki rottia asuihin, joita oli tehty puuvillasta, villasta ja polyesterista. Shafiqin tutkimuksia julkaisi European Urology -tiedelehti.

Taloustieteiden palkinto meni Uuteen-Seelantiin. Markkinoinnin tutkijat Mark Avis, Sarah Forbes ja Shelagh Ferguson arvioivat eri kivien persoonallisia piirteitä myynnin ja markkinoinnin näkökulmasta. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Marketing Theory.

Havaintopsykologian ig-nobel meni Japaniin. Atsuki Higashiyaman ja Kohei Adachi selvittivät, miten erilaisena maailma näkyy, kun sitä tarkastelee kumartuneena ja katsoo jalkojen välistä.

Ig-nobeleja on jaettu jo vuodesta 1991. Huumorinobeleista on tullut perinne. Palkintojen jakoa odotetaan tietyissä tiedepiireissä innokkaasti. Palkinnot jaetaan syksyllä viikko-pari ennen kuin Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia kertoo oikeat Nobelin palkintojen saajat.

Oikeista Nobelin palkinnoista kerrotaan lokakuun ensimmäisellä viikolla. Palkinnot jaetaan seremoniassa Tukholmassa 10. joulukuuta.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.