Oikea nobelisti vuodelta 2007 eli Eric Maskin (oik.) ojensi biologian huumorinobelin Thomas Thwaitesille torstaina Harvardin yliopiston kampuksella. Thwaites tutki vuohien elämää ja kehitti tarkoitukseen proteesit, joiden avulla hän saattoi liikkua hieman vuohien tapaan. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters
Oikea nobelisti vuodelta 2007 eli Eric Maskin (oik.) ojensi biologian huumorinobelin Thomas Thwaitesille torstaina Harvardin yliopiston kampuksella. Thwaites tutki vuohien elämää ja kehitti tarkoitukseen proteesit, joiden avulla hän saattoi liikkua hieman vuohien tapaan. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters
Nobelisti Rich Roberts (oikealla) vuodelta 1993 ojentaa vuoden 2016 havaintopyskologian huumorinobelin japanilaiselle Atsugi Higashiyamalle. Hän tutki, miltä maailma näyttää kun sitä katsoo ylösalaisin omien jalkojen välistä. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters
Nobelisti Rich Roberts (oikealla) vuodelta 1993 ojentaa vuoden 2016 havaintopyskologian huumorinobelin japanilaiselle Atsugi Higashiyamalle. Hän tutki, miltä maailma näyttää kun sitä katsoo ylösalaisin omien jalkojen välistä. Kuva: BRIAN SNYDER / reuters

IG-nobelit myöntää tieteen huumoriyhdistys tutkimuksista, jotka saavat ihmiset ensiksi nauramaan ja sitten ajattelemaan.

Vuohien seurassa Alpeilla elellyt britti on yksi tämän vuoden ig-nobelien voittajista. Huumorinobeleiksi sanotut palkinnot jaettiin torstaina Harvardin yliopistolla.

Eläintutkija Tom Thwaites valmisti itselleen proteesit, joilla hän tavoitteli sama asentoa kuin Alpeilla elävät vuohet. Thwaites yritti näin eläytyä eläimen kokemusmaailmaan.

Vuohikarjan parissa Alpeilla Thwaites kehitti mielestään syvän siteen erityisesti yhteen lauman vuoheen. Yhteenottojakin nähtiin.

”Pureskelin rauhassa ruohoa, kun yhtäkkiä huomasin, että kaikki vuohet olivat lopettaneet ruuan mutustelun. En ollut huomannut jännitteitä. Kaksi vuohta alkoi puskea toisiaan sarvilla, ja olin joutua osaksi tappelua”, kertoi Thwaites BBC:lle, joka haastatteli häntä palkinnon jälkeen.

Vuohimiehen kanssa biologian ig-nobelin jakoi toinen britti, Charles Foster. Hän on myös yrittänyt kokea luontoa eläimen näkökulmasta, muun muassa mäyrän, saukon, hirven ja ketun vinkkelistä.

Hupinobelit myöntää tieteellinen huumorilehti Annals of Improbable Research. Se saa maailmalta vuosittain tuhansia ehdotuksia palkinnon saajiksi.

Palkintojen idea on kertoa hauskoista ja oudoista tieteen tutkimuksista ja saavutuksista, jotka saavat ihmiset ensiksi nauramaan – ja sitten ajattelemaan.

Palkitut tutkimukset myös todella pohtivat maailman ilmiöitä ja ongelmia. Lähes kaikki on julkaistu vertaisarvioiduissa, tieteellisissä aikakauslehdissä.

Muut palkitut vuonna 2016:

Fysiikan palkinto meni kansainväliselle ryhmälle, joka tutki, miksi valkoliinaiset hevoset sietävät hyvin paarmoja ja miksi sudenkorennot ovat kiinnostuneita mustista hautakivistä. Tutkimuksen julkaisivat tiedelehdet Freshwater Biology ja Royal Societyn julkaisusarja B.

Kemian palkinnon sai saksalainen autotehdas Volkswagen. Se ratkaisi autojen päästöongelman kätevästi. Autot tuottivat vähemmän päästöjä silloin, kun niiden päästöjä testattiin.

Lääketieteen palkinto meni myös Saksaan. Ryhmä kutinan ja raaputuksen tutkijoita havaitsivat, että jos kehossa on kutinaa vasemmalla puolella, voi sitä lievittää katsomalla peiliin ja raaputtamalla kehon oikeaa puolta. Tai päinvastoin.

Psykologian palkinnon sai kansainvälinen ryhmä, joka kysyi tuhannelta valehtelijalta, kuinka usein he valehtelevat. Sitten tutkijat selvittivät, uskoivatko tutkijat itse noita vastauksia. Tutkimuksen julkaisi Acta Psychologica.

Rauhanpalkinnon saivat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset tutkijat työstä, jonka tieteellisen otsikko on vapaasti suomennettuna ”Muka-syvällisen roskapuheen havaitseminen ja vastaanotto.” Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Judgement and Decison making.

Kirjallisuuden huumorinobel meni Ruotsiin. Fredrik Sjöberg kirjoitti kolmiosaisessa elämäkerrassaan, kuinka hän saa mielihyvää kuolleiden ja elävien kärpästen kokoelmista.

Hedelmällisyyden palkinnon sai jo edesmennyt Ahmad Shafiq. Hän oli tutkinut eri kankaiden vaikutusta rottien sukupuolielämään. Shaqif puki rottia asuihin, joita oli tehty puuvillasta, villasta ja polyesterista. Shafiqin tutkimuksia julkaisi European Urology -tiedelehti.

Taloustieteiden palkinto meni Uuteen-Seelantiin. Markkinoinnin tutkijat Mark Avis, Sarah Forbes ja Shelagh Ferguson arvioivat eri kivien persoonallisia piirteitä myynnin ja markkinoinnin näkökulmasta. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Marketing Theory.

Havaintopsykologian ig-nobel meni Japaniin. Atsuki Higashiyaman ja Kohei Adachi selvittivät, miten erilaisena maailma näkyy, kun sitä tarkastelee kumartuneena ja katsoo jalkojen välistä.

Ig-nobeleja on jaettu jo vuodesta 1991. Huumorinobeleista on tullut perinne. Palkintojen jakoa odotetaan tietyissä tiedepiireissä innokkaasti. Palkinnot jaetaan syksyllä viikko-pari ennen kuin Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia kertoo oikeat Nobelin palkintojen saajat.

Oikeista Nobelin palkinnoista kerrotaan lokakuun ensimmäisellä viikolla. Palkinnot jaetaan seremoniassa Tukholmassa 10. joulukuuta.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.