Kemistit ovat eristäneet hiestämme yli kolmesataa yhdistettä, mutta hyttysiin vetoavaa kuningasainetta ei ole löytynyt. Olisiko houkutin sittenkin monen kemikaalin cocktail?

Kuvittele kaunis kesäilta järven rannalla. On isäntä, on emäntä, lämmin sauna – ja verenimijöiden joukko-osasto asemissaan lähimetsän hämärässä. Kun isäntä astuu ulos saunasta ja höyry leijailee ympäristöön, hyttyset liikahtelevat levottomasti mutta eivät nouse siivilleen. Kun emäntä tulee ovesta, koko joukko-osasto lähtee liikkeelle ja piirittää naisparan kiihkeänä parvena. – Miksi ne kiusaavat vain minua eivätkä sinua, emäntä tuskailee ja pakenee sisälle.

Ilmiö on todellinen

Tilanne on tuttu monessa suomalaisperheessä. Hyttysten imukärsässä toiset maistuvat paremmalta kuin toiset. Nämä hyttysmagneetit keräävät kaikki hyttyset ympärilleen, ja muut saavat olla rauhassa.

Hyttysmagnetismi on todistettu myös tieteellisesti. Laboratoriokokeissa hyttyset lentävät putkessa, joka y:n lailla jakautuu kahteen osaan. Toisessa sakarassa on hyttysmagneetin hikeä ja toisessa verrokin. Lähes poikkeuksetta hyttyset seuraavat hyttysmagneetin hajua.

Hyttysmagnetismia ei ole todettu muilla eläimillä – ehkä siksi, ettei sitä ole tutkittu – mutta saman sukuinen ilmiö on lehmien kärpäsmagnetismi. Britanniassa Rothamstedin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että laitumilla suurin osa kärpäsistä pyörii muutaman kärpäsmagneetin ympärillä.

Mikä hyttysmagneeteissa hyttysiä himottaa? Kysymykseen ei ole valmista vastausta, mutta hyvä alku kuitenkin.

Houkuttimia suusta ja ihosta

Tutkijat ovat tienneet vuosia, että uloshengityksessä vapautuva hiilidioksidi on hyvä hyttyshoukutin. Hyttysten lisäksi se vetää puoleensa paarmoja, mäkäröitä ja muita kaksisiipisiä. Tutkijoiden mukaan hiilidioksidi ei kuitenkaan voi olla koko tarina eikä ehkä edes tarinan puolikas.

– Jos hyttyset etsisivät uhrinsa yksin hiilidioksidin perusteella, ne yrittäisivät lentää suuhumme ja sieraimiimme, sanoo Yhdysvaltain maatalousministeriön kemisti Uli Bernier.

Bernierin mukaan hiilidioksidi aktivoi hyttysen. Kun kaasumolekyylit leijailevat veriateriaa odottavan siivekkään tuntosarvien CO2 -reseptoreihin, se tietää, että uhri on lähellä, ja lähtee etsimään tätä. Kun hyttynen pääsee lähemmäksi, se etsiytyy uhrin iholle muiden vihjeiden perusteella. Tärkein niistä on hienhaju.

Hien yhdisteitä on tutkittu pitkään siinä toivossa, että niistä löytyisi ratkaisu tehokkaampien hyttyskarkotteiden kehittämiseen. Jo vuonna 1968 havaittiin esimerkiksi, että maitohappo on paljon tehokkaampi hyttyshoukutin kuin hiilidioksidi. Maitohappoa ehdotettiin jopa hyttysmagneetiksi, sillä sitä vapautuu ihosta eikä hengityksestä.

Kuvio on kuitenkin muuttunut sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän ilmiötä on selvitelty.

Yksi aine vai paletti?

Hyttysmagneettitutkimuksen keskeisin kysymys on, onko ihmishiessä jokin yksittäinen kuningasaine, joka vetää hyttysiä puoleensa, vai toimiiko houkuttimena useiden aineiden sekoitus. Havainnot eivät yksiselitteisesti puolla kumpaakaan ajatusta.

Ensimmäistä hypoteesia tukee Kalifornian yliopistossa löydetty proteiini Agamobpi. Se on hyttysen tuntosarvissa toimiva proteiini, joka sitoo houkuttelevan hajumolekyylin ja siirtää sen hajureseptoriin. Mikä tuo hajumolekyyli on, ei vielä tiedetä, mutta koska proteiinit toimivat avain ja lukko -periaatteella, hyttysmagnetismi voisi perustua yhteen ainoaan hajumolekyyliin. Toisaalta näitä molekyylejä ja niitä sitovia proteiineja voi olla paljon vielä tunnistamatta.

Uli Bernierin tutkimusryhmä on testannut yli kolmesataa ihmishiestä eristettyä yhdistettä ja löytänyt kolme "maagista" kemikaalia, joita 90 prosenttia hyttysistä ei voi vastustaa. Ne houkuttelevat niitä kaikissa oloissa ja huomattavasti tehokkaammin kuin pelkkä hiilidioksidin ja maitohapon sekoitus.

Näiden vielä liikesalaisuuksina pysyvien kemikaalien tutkimukset viittaavat siihen, että hyttysmagnetismin avain olisi hajupaletti eli erilaisten yhdisteiden sekoitus oikeassa suhteessa. Kun kolmen yhdisteen pitoisuuksia muutellaan tietyllä tapaa, haju ei herätä hyttysissä minkäänlaista reaktiota, kun taas tietyt sekoitussuhteet tekevät niistä verenhimoisia.

Mikään sekoitus ei kuitenkaan ole vielä osoittautunut yhtä hyväksi houkuttimeksi kuin ihmisen käsivarsi. Tämän perusteella hyttysmagnetismi perustuisi itse kunkin henkilökohtaiseen kemialliseen profiiliin.

Bakteerit mukana pelissä

Tilannetta monimutkaistaa vielä eräs muuttuja: bakteerit. Kaikki hikemme yhdisteet eivät ole omiamme, vaan osa on peräisin ihomme bakteerien aineenvaihduntatuotteista. Hyttysmagnetismi voisi siis vaihdella sen mukaan, miten hyvin tai huonosti pidämme huolta hygieniastamme.

Bakteerien osuus ilmiössä löytyi hauskan mielleyhtymän kautta Hollannissa vuonna 1993. Wageningenin yliopiston tutkija Bart Knols oli ihmetellyt, miksi Anopheles gambiae -hyttynen hakeutuu useimmiten jalkoihin; Suomessa tästä mieltymyksestä tunnetaan pieni Aedes cinereus.

Koska jalat haisevat usein varpaanvälijuustolta, Knols päätti testata, houkuttelisiko pelkkä varpaanvälijuusto hyttysiä. Hän laittoi hyttyset hajuputkeen ja tarjosi niille puhdasta ilmaa ja limburginjuustoa. Suurin osa hyttysistä tunsi selvää tenhoa juustoa kohtaan.

Voimakastuoksuinen limburger on belgialaisten munkkien kehittämä juusto, jota valmistusprosessin tietyssä vaiheessa poljettiin paljailla jaloilla. Ei siis liene sattumaa, että juustossa elävä bakteeri Brevibacterium linens on hyvin läheistä sukua jalkapohjissamme viihtyvälle Brevibacterium epidermis -lajille.

Jos hyttysiä juustossa vetävät bakteerien aineenvaihduntatuotteet, miksi eivät meidän jaloissamme.

Hyttysten kiinnostus sukkamehua kohtaan on todettukin Yhdysvalloissa. Maatalousministeriön kemisti Dan Kline houkutteli hyttysiä sukilla, joita hän oli käyttänyt kolme päivää.

Pitoisuus kaikkein tärkein?

Hyttysmagnetismin tutkijat ovat päätyneet miettimään myös kysymystä, voisivatko jotkut ihmiset olla hyttysmagneettien vastakohtia ja jopa karkottaa hyttysiä. Kysymys ei välttämättä ole kaukaa haettu, sillä esimerkkejä löytyy eläinmaailmasta.

Rothamstedin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että jotkin lehmät erittävät voimakkaita hajuja, joita kärpäset karttavat. Kun näitä kärpäskarkottimia sijoitetaan laitumille tavallisten lehmien sekaan, kärpäskiusa vähenee parhaimmillaan kymmeniä prosentteja.

On enemmän kuin todennäköistä, että meillä ihmisilläkin on karkottavia yhdisteitä. Tuoreen havainnon mukaan esimerkiksi rasva-aineenvaihdunnassa syntyvät ketoaineet pitävät hyttyset loitolla. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, haisevatko ne hyttysistä vastenmielisiltä vai peittävätkö ne houkuttelevia hajuja.

Useimmat tutkijat ovat kuitenkin sillä kannalla, että niin magneeteissa kuin karkotteissa on pikemmin kyse pitoisuuksista kuin yksittäisistä yhdisteistä. Hyvä esimerkki on maitohappo. Pieninä pitoisuuksina se houkuttaa hyttysiä mutta suurina karkottaa niitä.

Teksti: Jani Kaaro

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.

Tiede.fi-sivuston päivittäiset tiedeuutiset palaavat kesätauolta 1. elokuuta. 

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?