Kuvapörssi
Kuvapörssi

Hyvä vanhempi pitää lasta tärkeänä, pitää lapsesta huolen, on kiva, rajoittaa ja kasvattaa sekä elää ihmisiksi. Näin kartoittaa viides- ja kuudesluokkalaisten lasten käsityksiä vanhemmuudesta väitöskirjassaan Leena Valkonen Jyväskylän yliopistosta.

Hyvä vanhemman pitää löytää sopiva keskitie kolmessa ulottuvuudessa: huolenpidon ääripäät ovat välinpitämättömyys tai sietämätön hössötys; kiva-ulottuvuudella tasapaino haetaan liiallisen lellimisen ja tiukkapipoisuuden välillä; kasvatusulottuvuudella ääripäät ovat liika ankaruus ja liika sallivuus.

Sen sijaan ehdottomia vaatimuksia olivat lapsen tärkeänä pitäminen eli välittäminen, rakastaminen ja ajan antaminen sekä aikuisen vastuullinen käytös. Niissä joko ollaan tai ei olla hyviä vanhempia.

Yleisin kriteeri hyvälle vanhemmuudelle oli huolenpito. Sen keskeiset ainekset olivat rakkaus, välittäminen, huolehtiminen, kotitöiden tekeminen, rajojen asettaminen, auttaminen ja elättäminen.

Lasten arviossa hyvästä vanhemmasta korostui myös aikuisen auktoriteettiasema. Hyvä vanhempi asettaa rajat, pitää kurin ja kasvattaa. Hän asettaa lapselle rajoja esimerkiksi kotiintulo-, nukkuma- ja ruoka-ajoissa, rahankäytössä, makeisten syönnissä sekä siinä, missä ja kenen kanssa lapsi saa liikkua. Rajoista puhuttiin myös kivuuden yhteydessä. Kiva vanhempi pystyy joskus tinkimään asettamistaan rajoista. Kivuus tulee rajoista joustamisesta - ei rajattomuudesta.

Ihmisiksi eläminen eli vastuullinen aikuisuus oli lasten käsityksissä tärkeä osa hyvää vanhemmuutta. Erityisesti lapset korostivat päihteettömyyttä ja sitä, että vanhempi tulee toimeen parisuhteessaan. Vanhempi ei riitele, ei eroa, tai jos eroaa, on yhteistyökykyinen entisen puolisonsa kanssa.

"Lasten näkemys kytkee vanhemmuuden aikuisena elämisen kokonaisuuteen. Vanhemmuutta rakennetaan muuallakin kuin lapsen silmien alla, ja se edellyttää eettisiä ja moraalisia valintoja", Valkonen sanoo Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.