Joka juuttuu tähän, on turhan muhkea malli-isäksi?
Joka juuttuu tähän, on turhan muhkea malli-isäksi?

Isopallinen satsaa lastenhoitoon vähemmän.

Evoluutio on tuottanut uroksille kaksi vaihtoehtoista strategiaa jälkeläistuottonsa edistämiseen: joko ruikkia ympäriinsä ja toivoa, että joku laajasta jälkeläisjoukosta jää henkiin, tai pysyä muutaman jälkeläisensä lähellä varmistamassa pärjäämistä henkilökohtaisesti. Ihmisillä taipumus jompaankumpaan strategiaan näkyy kivesten koosta, osoittaa yhdysvaltalainen tutkimus, jonka julkaisi Pnas-lehti.

Jennifer Mascaro työtovereineen Emory-yliopistosta Georgian Atlantasta värväsi tutkimukseensa 70 paikallista 21–43-vuotiasta biologista isää, joilla oli 1–2-vuotiaita lapsia.

Miesten kivesten koon tutkijat mittasivat häveliäästi magneettikuvauksella. Samalla laitteella he tarkkailivat miesten aivoja, kun nämä katselivat valokuvia omista ja vieraista lapsista. Erityisesti tutkijat pitivät silmällä aivoaluetta, jonka tiedetään aktivoituvan hoivaamishalusta. Magneettikuvauspäätelmien vahvistamiseksi tutkijat pyysivät miesten puolisoita kertomaan näiden innokkuudesta isinä: esimerkiksi veivätkö he lapsiaan lääkärikäynneille ja hoivasivatko näitä öisin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kävi ilmi, että mitä suuremmat kivekset miehellä on, sitä vähemmän edes oma lapsi herättää hänessä hoivaamishalua. Pienikiveksiset sen sijaan reagoivat tunteisiin jopa vieraiden lasten kasvoilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämän tutkijat jättivät sanomatta, mutta ehkä perheenperustamismielessä deittaavien sinkkunaisten kannattaisi kehittää jokin menetelmä kiveskoon vertailuun. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla