Sukimisella on voimakas vaikutus reesusmakakien hyvinvointiin. Kuva: Lauren Brent
Sukimisella on voimakas vaikutus reesusmakakien hyvinvointiin. Kuva: Lauren Brent

Statuksen muutos ryhmässä muuttaa myös immuunipuolusta, osoitti apinatutkimus.

Yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevat sairastavat keskimäärin enemmän ja kuolevat nuorempina kuin hyväosaiset. Yhdysvalloissa köyhien eliniänodote on yli kymmenen vuotta lyhyempi kuin rikkaiden. Suomessa ero on samaa luokkaa: vuonna 2011 ylimmän tuloviidenneksen elinodote oli miehillä 12,5 ja naisilla 6,8 vuotta pidempi kuin alimman.

Syiksi on esitetty huono-osaisten saamaa kehnompaa terveyden- ja sairaanhoitoa sekä epäterveempiä elintapoja, kuten tupakointia, liikkumattomuutta ja huonompaa ruokaa.

Nyt yhdysvaltalaistutkijat osoittivat Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että pelkkä asema riittää peukaloimaan immuunijärjestelmää.

Tutkija Noah Snyder-Mackler Emoryn yliopistosta kollegoineen selvitti asiaa 45 reesusmakakinaaraan avulla. Tutkijat jakoivat ne yksitellen viiden naaraan ryhmiin ja seurasivat vuoden ajan, millaiseksi niiden hierarkia muodostui ja miten ne kohtelivat toisiaan. Niistä otettiin myös solunäytteitä.

Kävi ilmi, että korkea-arvoisen ja surkea-arvoisen naaraan immuunisoluissa oli eroja. Arvostetuilla naarailla oli enemmän tietyn tyyppisiä tappajasoluja, jotka purevat nopeasti virusinfektioihin.

Alempiarvoiset naaraat puolestaan tuottivat enemmän sytokiineja, jotka reagoivat bakteereihin.

Tutkijat jäljittivät eroa geeneihin asti. He tarkastelivat noin 9 000 geenin toimintaa, ja paljastui, että lähes 2 000 tappaja- ja auttajasoluihin vaikuttavaa geeniä ilmeni eri tavoin eri sosiaalisessa asemassa olevien apinoiden soluissa.

Kun solureaktioita testattiin laboratorioviljelyin, osoittautui, että huonompiosaisen naaraan solut tulehtuivat herkemmin.

Tämä voisi selittää, miksi huono-osaisilla on enemmän tulehdussairauksia kuten diabetesta, sanoo tutkijaryhmään jäsen Luis Barreiro Montrealin yliopistosta tiedotteessa.

Voimakas tulehdusreaktio on hyödyksi akuutteja tartuntoja vastaan, Barreiro lisää. Hallitsemattomana ja jatkuvana se voi olla elimistölle vahingollinen.

Tutkimus ei päättynyt tähän, vaan seuraavaksi tutkijat panivat apinapakan sekaisin eli jakoivat ryhmät uudelleen. Korkea-arvoiset menettivät asemansa, ja huono-osaisten paikkaa hierarkiassa korotettiin.

Kunkin apinan sosiaalista asemaa oli helppo manipuloida, sillä uusi tulokas joutui aina ryhmän pahnanpohjimmaiseksi. Näin saatiin tutkituksi, miten asema vaikuttaa elimistöön.

Ilmeni, että immuunisolujen toiminta muuttui aseman mukaan. Entisen huono-osaisen geenit alkoivat nyt toimia kuin hyväosaisen.

Tutkijoiden mukaan tulos on vahva näyttö myös sen puolesta, että sosiaalinen asema aiheuttaa terveyseroja eikä toisinpäin.

Terveyden kannalta olennaista näyttää olevan sosiaalinen tuki. Tämä paljastui, kun tutkijat vertasivat solunäytteiden tuloksia naaraiden käyttäytymiseen.

Kun naaraan asema koheni, sen seura kiinnosti enemmän ja sen turkkia suittiin enemmän.

Hierarkia alarappuselle joutuneita naaraita kiusattiin eniten ja sukiminen jäi olemattomiin. Kumpikin ilmiö on omiaan lisäämään stressihormonien pitoisuutta.

Apinanaarailla tiheä sukiminen ennusti hyvää vastustuskykyä jopa paremmin kuin hyvä asema.

“Vaikka ahdistelu on rankkaa, vielä rankempaa on se, ettei ole olkapäätä, jota vasten itkeä sitä”, selitti stressitutkimuksen uranuurtaja, professori Robert M. Sapolsky Snyder-Macklerin tuloksia kommentoivassa Näkökulma-artikkelissa.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.