Kohta kello on neljä ja superaamuvirkut alkavat heräilmään. Kuva: Heidi Piiroinen
Kohta kello on neljä ja superaamuvirkut alkavat heräilmään. Kuva: Heidi Piiroinen

Yksi 300:sta ihmisestä herää jo aamuneljän jälkeen.

Harva meistä herää säännöllisesti ennen aamuviittä, jopa aamuneljän aikaan. Varhaisvirkkuus johtuu siitä, että petiin on menty aikaisin, jopa iltakahdeksan aikaan.

Joillakin on tällainen kehon kello. Se voi olla huomattavasti yleisempää kuin on luultu.

Kalifornian yliopiston unitutkijat San Franciscossa ovat selvittäneet asiaa. Unitutkijat sanovat, että tällainen tapa nukkua ja herätä on noin yhdellä 300:sta aikuisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varhainen nukahtaminen tarkoittaa, että kehon kellon rytmi on tunteja aikaisempi kuin ihmisillä yleensä. Nukahtamiseen liittyvää hormonia eli melatoniinia vapautuu näillä ihmisillä ennen aikojaan. Samalla kehon lämpötila muuttuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä tila eroaa sellaisesta varhaisesta heräämisestä, joka kehittyy yleensä kun ihminen ikääntyy. Se eroaa myös tiloista, joissa ihminen herää varhain esimerkiksi masennuksen takia.

”Suurimmalla osalla ihmisistä on vaikeuksia nousta sängystä kello neljä tai viisi aamulla. Jotkut nousevat kuitenkin luontevasti ja ovat heti valmiina päivän töihin”, sanoo tutkimusta tehnyt professori Louis Ptacek Kalifornian yliopistosta.

Aamuvirkut nukkuvat vain 5–10 minuuttia enemmän vapaapäivinä, kun ei ole pakko herätä töiden takia.

”Näillä ihmisillä voi olla vaikeuksia pysyä hereillä illalla, jos heillä on esimerkiksi sosiaalisia velvoitteita.”

Ptackin ryhmän tuloksia julkaisi unitutkijoiden tiedelehti Sleep elokuun alussa.

Ptacek ja hänen kollegansa Utahin ja Wisconsinin yliopistoissa laskivat superaamuvirkkujen osuutta arvioimalla uniklinikan potilaita ja heidän ongelmiaan yhdeksän vuoden ajalta.

He tutkivat 2 422 potilaan taustatietoja. Näistä 12 ihmistä täytti hyvin varhaisen heräämisen kriteerit. Neljä heistä ei halunnut osallistua Ptacekin johtamaan tutkimukseen.

Loput kahdeksan edustavat noin 0,3 prosenttia potilaiden koko määrästä. Varhaisia herääjiä oli siis tutkimuksessa noin yksi kolmestasadasta.

Tämä on karkea ja suuntaa-antava luku, koska osa ehdokkaista ei halunnut osallistua tutkimukseen. Lisäksi väestössä voi olla paljon sellaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet tutkimuksissa juuri varhaisen heräämisen takia.

Tutkijat käyttivät varhaisen heräämisen kriteerinä sitä, että henkilö nukahti ennen kello 20.30 illalla ja heräsi ennen kello 5.30.

Potilailta kysyttiin heidän univaikeuksiensa historiaa ja unitottumuksia, työpäivinä ja vapaina päivinä. Tutkijat tarkistivat myös melatoniinin määrän osallistujan syljestä. Lisäksi he seurasivat aivokäyrää unen aikana ja myös veren happitasoa, sykettä ja hengitystä.

Kaikki kahdeksan aamuvirkkua väittivät, että heillä oli ainakin yksi lähisukulainen, joka heräsi myös hyvin varhain. Tämä viittaa siihen, että se voi olla perittyä.

Kahdeksasta testatusta sukulaisesta kolme ei kuitenkaan täyttänyt varhaisen heräämisen kriteerejä. Kirjoittajat laskivat, että loput viisi edustavat noin 0,21 prosenttia väestöstä.

Kahdessa jäljellä olevista viidestä havaittiin samoja geneettisiä mutaatioita, joita on tunnistettu niillä, jotka heräävät hyvin varhain. Näihin geeneihin liittyy myös alttius migreeniin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla