Leppeässä ilmastossa on kiva kasvaa.
Leppeässä ilmastossa on kiva kasvaa.

Pelkästään ponteva yhteyttäminen ei riitä. 

Kalifornian punapuut kasvavat satametrisiksi, koska sikäläinen lämpötila suosii yhteyttämistä muttei rasita puita ylläpitokuluilla. Näin esittävät Helsingin yliopiston Markku Larjavaara ja Smithsonian-instituutin tropiikin tutkimuskeskuksen Helene C. Muller-Landau.

Metsien biomassan on arveltu kasvavan suureksi, jos perustuotanto on runsasta ja metsäpalojen ja hirmumyrskyjen kaltaiset häiriöt puuttuvat. Tällaiset olot kuitenkin vallitsevat päiväntasaajan sademetsissä, ja siitä huolimatta niiden biomassa jää vain kohtalaiseksi.

"Jokin muu selittää globaalin biomassan vaihtelun", Larjavaara sanoo.

Puut saavuttavat hänen ja Muller-Landaun uuden mallin mukaan maksimikoon alueilla, missä vuorokauden keskilämpötila on noin 15­-18 astetta tai jonkin verran alempi, jos yöt ovat kylmempiä. Näissä oloissa yhteyttämisen ja ylläpitokustannusten suhde on suurimmillaan.

Sekä yhteyttäminen että ylläpitokulutus kasvavat lämpötilan noustessa. Mutta kun lämpötila nousee yli 20 asteen, yhteyttäminen ei enää lisäänny merkittävästi.

Tropiikissa puiden ylläpitokulutus on suurta, ja siksi ne eivät kasva valtaviksi. Myöskään mantereisilla temperaattisilla eli lauhkeilla alueilla, kuten Kiinassa ja Yhdysvaltojen itäosissa, puut eivät voi kasvaa suuriksi, sillä kesähelteet humauttavat ylläpitokulutuksen ylös ja talvella taas on liian kylmää yhteyttämiselle.

Luoteis-Kalifornian kaltaisilla mereisillä alueilla lämpötila pysyy yleensä 5 ja 25 asteen välillä ja valtavatkin puut pystyvät tuottamaan tarvitsemansa energian.

Larjavaara ja Muller-Landau testasivat malliaan yli sadan ympäri maailmaa sijaitsevan koealan aineistolla. Malli selitti metsien biomassan vaihtelusta puolet.

Tutkimuksen julkaisi Global Ecology and Biogeography.