Susi kesyyntyi ihmisen kaveriksi ylijäänellä ruoalla. Kuva: Vasily Smirnov/Shutterstock
Susi kesyyntyi ihmisen kaveriksi ylijäänellä ruoalla. Kuva: Vasily Smirnov/Shutterstock

Ihminen ei pysty elämään pelkällä rasvattomalla lihalla, mutta susille se kelpasi. Suomalaistutkija kehitti uuden hypoteesin siitä, miten sudesta kehittyi koira.

Jääkauden huipulla noin 20 000 vuotta sitten Euraasian karulla tundralla taivaltanut ihminen otti suden suojatikseen ja alkoi kesyttää pedosta kumppania – koiraa.

Ei tiedetä tarkalleen, miten ihmisen ja suden yhteinen taival alkoi. Yleisin ajatus on ollut, että ihmisasumusten liepeille kertyneet ruoantähteet olisivat houkutelleet rohkeimpia susia ihmisten lähelle. Sudet olisivat vaivihkaa kesyyntyneet ikään kuin itsestään.

Suomalainen arkeologi, Ruokaviraston erikoistutkija Maria Lahtinen ei usko tähän teoriaan. Jääkauden metsästäjä-keräilijät liikkuivat pitkiä matkoja, eikä heillä ollut ympärivuotisia leirejä, joiden lähistölle olisi syntynyt jätekasoja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Niistä ei ole näyttöä. Nykymaailmassakin on alkuperäiskansoja, joilla on ollut tapana jättää sudelle kiitoslahjana osia saalistaan. Se ei ole koskaan johtanut suden domestikaatioon, vaan tarvitaan aktiivisempi rooli”, Lahtinen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lahtinen esittääkin nyt kollegoineen Scientific Reports -sarjassa julkaistussa tutkimuksessaan uuden olettamuksen siitä, miten suden kesyttäminen onnistui.

Hypoteesin ytimessä on yhä ruoka, mutta eri kulmasta kuin on ajateltu. Pohjoisen karuissa oloissa ehkä syntyi tilanne, jossa ihminen ei joutunut kilpailemaan susien kanssa ruoasta.

Päinvastoin ruokaa oli yli oman tarpeen. Sillä voitiin ruokkia metsästysseurueiden matkassa kulkeneita susilemmikkejä ympärivuotisesti.

Vaikuttaa oudolta, että jääkauden karuissa oloissa olisi ollut ylimääräistä ruokaa susille syötettäväksi.

Salaisuus onkin Lahtisen mukaan ravintoarvoissa. Saaliseläinten liha oli karuina talvina hyvin vähärasvaista, eikä ihminen pysty elämään vain rasvattomalla lihalla. Emme ole täysiverisiä lihansyöjiä. Elimistömme ei pidemmän päälle siedä pelkästä proteiinista koostuvaa ruokavaliota.

Täysin lihapitoisesta, rasvattomasta ja hiilihydraatittomasta ruokavaliosta voi tutkijoiden mukaan pahimmillaan seurata ihmiselle proteiinimyrkytys.

Englanniksi on puhuttu ”jänisnääntymyksestä” (rabbit starvation). Tunnetaan joitain tapauksia, joissa pelkällä rasvattomalla jäniksen lihalla eläneet ovat sairastuneet yksipuolisesta ravinnosta. Ihminen alkaa ripuloida ja voimat hiipuvat.

”Tiedetään, että liikaproteiini johtaa lyhyelläkin aikavälillä terveysongelmiin. Kivikauden ihmiset olivat yhtä fiksuja kuin me ja ovat varmasti huomanneet tämän”, Lahtinen sanoo.

Nykymaailmassa proteiinimyrkytyksiä on kohdattu lähinnä kehonrakentajilla, joilla on piilevä munuaisvaurio ja jotka nauttivat aivan ylen määrin proteiinia. Joissain tapauksissa proteiinin liikasaanti on vienyt ihmisiä dialyysiin.

Sudet sen sijaan ovat puhtaita lihansyöjiä. Niiden elimistö käsittelee proteiinia tehokkaammin, eikä ylimääräisen lihan antaminen susille olisi ollut ihmisiltä pois.

Tämän ruoan turvin ihminen saattoi pitää säyseämpiä susia kumppaneinaan ympärivuotisesti, jolloin kesyyntyminen oli mahdollista.

Nykyisistä metsästäjä-keräilijöistä tiedetään, että heidän ruokavalionsa koostuu aivan enimmillään 45-prosenttisesti proteiinista. Tällä oletuksella jääkauden saaliseläimistä, kuten villisioista, saksanhirvistä ja visenteistä, jäi proteiinia yli reilustikin ihmisen oman tarpeen.

”Voiko pitää paikkansa, että jäisi yli sellaista ruokaa, jota ihminen ei voisi hyödyntää? Yllättävää, mutta näin on”, Lahtinen sanoo.

Proteiiniylijäämä syntyy vain talvella kylmillä alueilla, joissa ei ole kasveja tai muita ravinnonlähteitä. Proteiinin sijasta pulaa on rasvasta ja hiilihydraateista. Tämä pätee nykyäänkin karujen seutujen kansoilla.

”Nykyiset metsästäjä-keräilijät osaavat hyvin hyödyntää merellisiä rasvaeläimiä. Esimerkiksi Grönlannin inuiitit antavat edelleen hylkeen vähärasvaisimmat lihaosat koirilleen.”

Jääkauden varhaisten koirien ruokavaliota on voitu päätellä myös isotooppitutkimuksella. Siihen Lahtinen on erikoistunut. Muinoin syöty ruoka erottuu jäänteiden kemiallisessa koostumuksessa.

”Isotooppianalyysissa on nähty, että varhaisemmille koirille on pääosin syötetty maaeläinten lihaa, ja ihmiset itse ovat hyödyntäneet esimerkiksi merieläinten lihaa. Mammuttia koirille ei ole annettu ollenkaan. Ihmisten ja koirien ruokavalio on siis eronnut, mutta aiemmin ei ole voitu selittää, miksi.”

Sudet ovat hyvinkin voineet hakeutua ihmisten leireihin ruoan houkuttelemina. Ehkä ihmiset ovat ottaneet orpoja sudenpentuja mukaansa uteliaisuuttaan. Edellytys suden kesyyntymiselle on joka tapauksessa pidempiaikainen yhteiselo ja kummallekin osapuolelle riittävä ravinto.

”Jos ruokaa ei ole tarpeeksi, lemmikit laitetaan lihoiksi”, Lahtinen sanoo.

Proteiinihypoteesia tukee sekin, että kaikki varhaisimmat koirien jäänteet on löydetty Euraasiasta alueilta, jotka jääkaudella olivat karua tundraa. Lämpimämmillä seuduilla ravintosisällön epätasapainoa ei päässyt syntymään, eikä ihmisillä ollut antaa susille ylimääräistä ruokaa, hypoteesi esittää.

Käyttäjä16578
Seuraa 
Viestejä8

Susilauma usein erottaa joukostaan yhden nuoren uroksen, jonka kyvyt saada saalista on vielä heikot. Lehdissäkin on paikoin kirjoituksia ihmisen perässä seuraavasta sudesta, joka tuossa vaiheessa on hyvin alistunut ja hakee vain mitä tahansa kumppania.

Tuo on herkkä vaihe saada sudesta jonkinlainen kaveri.

Tämän jälkeen voidaan helpommin saada pennut kesyimmiksi. Suoraan laumasta otetut pennut eivät ole ainakaan muutamissa kokeiluissa kesyyntyneet. Vaaditaan vähintään useita sukupolvia.

Sudesta/koirasta oli merkittävää hyötyä metsästyksessä, mutta myös kylmien aikojen majan lämmittäjänä.

Tietoni ovat alan kirjoista jolloin hankimme ensimmäisen koiramme, luin kaikki kirjastosta saatavilla olevat myös susista.

Käyttäjä25347
Seuraa 
Viestejä3

Näinköhän? Onko mietitty sitä yksinkertaista mahdollisuutta että ihminen olisi saanut käsiinsä sudenpentuja joko tappamalla emon tai löytämällä pennut, jonka emo on kuollut? Tätä on voinut tapahtua ero puolilla maailmaa. Kylmiltä alueilta tehdään löytöjä koska siellä ne ovat säilyneet parhaiten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla