Kuvan viillot ovat syntyneet linnun jalkapöydän luuhun, kun ihminen on irrottanut siitä varpaat. Kuva: ZSL
Kuvan viillot ovat syntyneet linnun jalkapöydän luuhun, kun ihminen on irrottanut siitä varpaat. Kuva: ZSL
Norsulinnun muna on kaikkein suurin Lontoon luonnonhistoriallisen museon vitriinissä. Valkoinen muna on tavallisen kanan. Kuva: Emőke Dénes/Wikimedia Commons
Norsulinnun muna on kaikkein suurin Lontoon luonnonhistoriallisen museon vitriinissä. Valkoinen muna on tavallisen kanan. Kuva: Emőke Dénes/Wikimedia Commons

Luulöytö Madagaskarissa merkitsee, että ihmiset ovat saattaneet elää saarella pitkään kadonneiden lajien kanssa.

Madagaskarin saari tunnetaan eläimistä, jollaisia ei muualla maailmassa tavata. Ennen ihmisen saapumista saarella löntysteli esimerkiksi strutsin sukuisia norsulintuja.

Norsulinnut kasvoivat niin isoiksi, että niiden pää huiteli kolmen metrin korkeudella ja paino oli hevosen luokkaa. Saarella eli myös jättämäisiä kilpikonnia, valtavia puoliapinoita ja pieniä madagaskarinvirtahepoja

Nyt näitä eläimiä ei enää ole. Viimeisenä katosivat norsulinnut, todennäköisesti 1650-luvulla mutta viimeistään 1800-luvun lopulla. Niiden munia löytyi vielä tuolloin.

Ihminen kohtasi ja tappoi ensimmäisen norsulinnun viimeistään 10 000 vuotta sitten, osoittaa Science Advances -lehdessä julkaistu uusi tutkimus. Tähän asti on ajateltu, että ihmiset saapuivat Madagaskarille vasta nelisen tuhatta vuotta sitten.

Uusi löydös voi mullistaa käsityksen Madagaskarin asuttamisesta ja viittaa myös siihen, että ihminen ei hävittänytkään saaren lajeja yhdellä silpaisulla vaan eli niiden rinnalla tuhansia vuosia.

Tutkimusryhmä suoritti kaivauksia saaren eteläpuolella ja löysi norsulinnun (Aepyornis) luita, joissa oli selvästi terävillä esineillä tehtyjä viiltoja ja lovia.

Luiden radiohiiliajoitus paljasti, että ne ovat peräisin noin 10 500 vuoden takaa, ajalta jolloin ihminen alkoi Lähi-idässä ensimmäistä kertaa viljellä maata.

Saarelta ei ole löydetty näin vanhoja merkkejä ihmisasutuksesta, eikä luiden lähistöllä ollut mitään ihmisiin viittaavia työkaluja. Luiden vauriot ovat kuitenkin selvästi sellaisia, joita syntyy, kun metsästäjä pilkkoo ja käsittelee saalistaan kivityökaluilla.

”Työkaluista jää tuoreisiin luihin jälkiä, joista ei voi erehtyä. Mikään luonnollinen prosessi tai eroosio ei tällaisia jälkiä tee”, sanoo tutkimusryhmää johtanut eläintieteilijä James Hansford New Scientist -lehdessä.

Jos ihmiset tosiaan saapuivat Madagaskarille jo 10 000 vuotta sitten, he ovat eläneet alkuperäislajien rinnalla todella pitkään ennen kuin sukupuuttoja alkoi tapahtua. Norsulinnut ja muut saaren jättikokoiset eläimet ajautuivat sukupuuttoon vasta tuhannen viime vuoden sisällä.

”Emme tiedä näiden ihmisten alkuperää emmekä voikaan tietää ennen kuin löydämme lisää todisteita. Mihin he katosivat?”, pohtii Stony Brook -yliopiston antropologian professori Patricia Wright yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa.