Euroopassa hirvet joutuvat liikkumaan pidempiä matkoja ihmisen takia. Kuva: Shutterstock
Euroopassa hirvet joutuvat liikkumaan pidempiä matkoja ihmisen takia. Kuva: Shutterstock

Eläimet joutuvat liikkumaan jopa kaksinkertaisia matkoja ruoan, suojan tai parittelukumppanien perässä.

Ihminen ajaa luontoa ahtaalle joka suunnasta. Muokkaamme myös tietämättämme eläinten reviiriä ja vaellusreittejä tavoilla, joiden vaikutuksia ei vielä tunnetakaan.

Ihmisen toiminta ja infrastruktuuri pakottaa eläimet liikkumaan jopa kaksinkertaisia matkoja ruoan, suojapaikan tai esimerkiksi parittelukumppanien perässä verrattuna niiden koskemattomilla seuduilla eläviin lajitovereihin. Eläinten reviirit ovat myös monella lajilla olennaisesti pienentyneet.

Näin kertoo Nature Ecology & Evolution -lehdessä juuri julkaistu laaja tutkimus. Sen urakoi australialainen tutkijakolmikko Sydneyn ja Deakinin yliopistoista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suojelubiologi Tim Doherty kollegoineen kävi läpi tuhat tutkimusartikkelia, joissa on selvitetty eri eläinlajien taittamia matkoja ja reviirejä luonnossa sekä ihmisen asuttamilla seuduilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näistä tarkempaan tilastolliseen analyysiin valikoitui 208 aineistoltaan riittävän hyvätasoista artikkelia.

Tutkimuksista hahmottui uusi kuva siitä, miten ihmisen toimet ovat vaikuttaneet 167 eläinlajiin ympäri maailmaa. Tarkastelussa oli laaja elon kirjo perhosista kaloihin ja karhuista lintuihin.

”Tulokset panevat ajattelemaan. Keskimäärin ihmisen vaikutus joko rajoitti eläinten liikkuvuutta 37 prosenttia tai lisäsi liikkumista 70 prosenttia”, tutkijat kirjoittavat The Conversation -verkkojulkaisussa.

”Se on kuin sinun pitäisi liikkua joka päivä 11 kilometriä pidemmälle päästäksesi töihin”, tutkijat suhteuttavat eläinten taittamia matkoja australialaisen keskimääräiseen työmatkaan.

Suomessa 70 prosentin lisäys päivämatkaan olisi suunnilleen sama, noin kymmenen kilometriä. Keskimääräinen työmatka täällä on 14 kilometriä.

Ihmisen vaikutuksesta huomattavasti tavallista pidemmälle vaeltavia lajeja ovat esimerkiksi hirvet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Niitä ajavat metsästys ja muu ihmisen toiminta luonnossa. Madagaskarilla makit pakenevat metsien hakkuita, ja ne joutuvat hakemaan reviiriä yhä isommalta alueelta.

Yhdysvalloissa öljyvuodot ovat ajaneet saukkoja hajalleen. Kanadassa karibut kavahtavat öljyteollisuuden ääniä.

Englannissa puolestaan mäyrät ovat paenneet joukkoteurastuksia, joita maassa on aika ajoin harjoitettu tautien leviämisen pelossa.

On selvääkin, että metsästys pakottaa eläimiä liikkeelle, mutta esimerkiksi metsien raivaaminen ja laidunmaiden levittäytyminen ajaa monia lajeja kauemmas kotiseuduiltaan ruoan perässä.

Asuinympäristöjen pirstoutuminen vaivaa esimerkiksi Australian koalia. Viime vuosina koalat ovat lisäksi kärsineet ennätyksellisen rajuista metsästyspaloista.

Toisaalta ihmisasutuksen läheisyydessä monen lajin reviiri on pienentynyt. Muutos kertoo lajista riippuen joko ahtaammaksi käyvistä elinoloista tai siitä, ettei asutuksen liepeillä tarvitse taittaa niin pitkiä matkoja saadakseen ravintoa.

Ajatellaan vaikka citykettuja, joille riittää kaneja popsittavaksi kaupunkien lähiöissä, tai jätteitä tonkivia rottia. Moni laji myös hyötyy ihmisen toimista.

Tutkijat korostavat, että esimerkiksi pesimäajat tulisi ottaa paremmin huomioon.

”Ihmisen toimilla on todella suuri vaikutus siihen, miten eläimet liikkuvat”, tutkimuksen päätekijä Doherty kertoo Australian ABC-kanavan radiohaastattelussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla