Puhtaalle lautaselle on jo voinut laskeutua kodin mikromuoveja. Kuva: Heriot–Watt University
Puhtaalle lautaselle on jo voinut laskeutua kodin mikromuoveja. Kuva: Heriot–Watt University

Muovi on peräisin kodin huonekalujen pehmusteista, kankaista ja pölystä.

Skotlantilainen syö yli sata mikroskooppisen pientä mikromuovin sirua jokaisella päivällisellä. Näin laskettiin tutkimuksessa, jonka teki Edinburghissa sijaitsevan Heriot-Wattin yliopiston tutkijat.

Muovi on peräisin kodin huonekalujen pehmusteista, kankaista ja kotipölystä. Sitä laskeutuu lautasille ja astioihin, joilta ruokaillaan.

Tutkijat selvittivät ruuan mikromuovien määrää petrimaljojen avulla. Tutkijat käyttävät niitä yleisesti laboratorioissa. Niissä viljellään muun muassa bakteereja.

Alun perin tutkijat yrittivät selvittää, kuinka paljon muovia on aterialla syötävissä simpukoissa. He löysivät kaksi tai yksi mikromuovin osasta per simpukka. Ne saattoivat olla peräisin merestä. Näin ollen koehenkilö saattoi saada simpukoista keskimäärin sata muovihiukkasta vuodessa.

Tutkijat laittoivat lisäksi petrimaljoja päivällislautasten viereen. Maljoissa oli tahmeaa ainetta, johon pöly tarttui. Koe toistettiin useita kertoja kolmessa kodissa illan pääruuan aikaan.

Maljoihin kertyi jopa 14 pientä mikromuovia aterian aikana eli noin 20 minuutissa. Koska ruokalautanen on petrimaljaa paljon isompi, tutkijat arvioivat, että sille laskeutuu kodin päivällisen aikana arviolta 114 pientä muovihippusta.

Tutkijat päättelivät, että henkilö voi saada syödessä nieluunsa ja suolistoonsa yli 68 000 pienenpientä muovinpalasta vuodessa.

”Tulokset saattavat yllättää ne, jotka odottivat, että meren mikromuovien osuus ravinnossa on suurempi kuin kotitalouden pölyn”, kommentoi professori Ted Henry. Hän tutkii ympäristömyrkkyjä Heriot–Wattin yliopistossa.

Kodin asukas myös hengittää mikromuoveja ilman kautta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Hannu Kiviranta suhtautuu tulokseen varovaisesti.

”Näytteiden määrä on tutkimuksessa aika pieni. Olisin hiukan varovainen päätellyistä kokonaiskuitujen määristä. Esimerkiksi ranskalainen tutkimus on päätynyt huomattavasti pienempiin öljyhiilivetypohjaisten kuitujen laskeumaan sisätiloissa neliömetriä kohti”, Kiviranta sanoo.

Suomessa ei ole hänen tietääkseen ole tehty vastaavaa selvitystä.

Ruuan muovikuitujen määrityksen menetelmät eivät vielä ole standardoituja. Se vaikuttaa Kivirannan mukaan tulosten vertailtavuuteen.

”Tulokset kuitenkin osoittavat, että sisäilmassa on moninaisia kuitujen lähteitä. Se on ihan uskottavaa, kun miettii mihin kaikkeen öljyhiilipohjaisia kuituja on käytetty.”

Suuri osa mikroskooppisesta muovista tulee ihmisestä ulos ruuansulatuksen mukana.

”Terveydellinen riski kuitujen nielemisestä ruuan mukana on nykyisen käsityksen mukaan hyvin pieni”, sanoo Kiviranta.

Tutkimusta alalta tarvitaan kuitenkin hänen mielestään lisää. Mikromuovien haittoja ihmisille on yhä tutkittu vähän. Merieliöiden tiedetään kärsivän isommasta muoviroskasta.

Britanniassa ajetaan tiukempia kieltoja kertakäyttöisille muoveille. Myös merien muoviroskaukseen on herätty maailmanlaajuisesti.

Korjaus 10.4.2018 klo 10.04: Hannu Kivirannan sukunimi oli kirjoitettu väärin Kivirinnaksi. Nyt nimi on korjattu.