Myskihärkä hävisi jääkauden jälkeen Keski-Euroopasta, mutta niitä löytyy vielä esimerkiksi Pohjois-Amerikasta ja Grönlannista.
Myskihärkä hävisi jääkauden jälkeen Keski-Euroopasta, mutta niitä löytyy vielä esimerkiksi Pohjois-Amerikasta ja Grönlannista.

Jääkauden suureläinten sukupuuttoon ei löydy yhtä syytä, osoitti monitieteinen tutkimus. 

Tutkijat ovat vuosikymmeniä väitelleet siitä, mikä tappoi megafaunaa sukupuuttoon – jääkauden suurista nisäkäslajeista hävisi Euraasiassa kolmannes, Pohjois-Amerikassa jopa kaksi kolmannesta.

Nyt vastausta etsittiin ensi kertaa monitieteisessä tutkimuksessa, johon osallistui yli 40 akateemista instituuttia eri puolilla maailmaa. Geneettisen, arkeologisen ja ilmastohistoriallisen datan analyysi paljasti, ettei suurten eläinten joukkotuho ollut yksin ilmaston tai ihmisen syytä, vaan sitä edesauttoivat molemmat.

Ihmisellä ei esimerkiksi ollut mitään tekemistä villasarvikuonon tai myskihärän häviämiseen Euraasiasta; niiden tuho selittyy ilmastonmuutoksella. Sen sijaan aidon villihevosen sukupuuttoon ja biisoneiden katoamiseen Siperiasta ihminen oli osallinen.

"Tuloksemme osoittavat, että jokin muuttui viime jääkauden leudontuessa verrattuna edellisiin ilmastonvaihteluihin, joista nämä kylmään sopeutuneet lajit selvisivät. Näyttää siltä, että esivanhempamme kykenivät vähäisestä lukumäärästään huolimatta muuttamaan ympäristöä niin tehokkaasti, etteivät suuret nisäkkäät löytäneet enää tarvitsemiaan turvasaarekkeita", tutkimusryhmään lukeutunut Beth Shapiro Pennsylvanian yliopistosta sanoo.

Tutkijat eivät löytäneet mitään selkeää kaavaa, jonka avulla olisi voinut erottaa, mikä lajeista ajautui sukupuuttoon. Tämä vihjaa, että on erittäin vaikea ennustaa, miten nykyeläimet reagoivat tulevaan ilmastonmuutokseen.

Tutkimuksen julkaisi Nature.