Kentuckyssa noin 5000 vuotta sitten haudatun koiran jäännökset. Kuva: George Crothers / William S. Webb Museum of Anthropology, University of Kentucky
Kentuckyssa noin 5000 vuotta sitten haudatun koiran jäännökset. Kuva: George Crothers / William S. Webb Museum of Anthropology, University of Kentucky

Koirien hautaaminen ensimmäinen varma merkki kesyyntymisestä, väittää arkeologi.

Ihmisen paras ystävä on paras ystävä myös tuonpuoleisessa. Näin voisi päätellä tuhansista haudatuista koirista, joita arkeologit ovat kaivaneet esiin eri puolilta maailmaa.

Kansasin yliopiston arkeologin Darcy Moreyn mukaan koirien hautaaminen kertoo ihmisen ja koiran suhteesta ja on siten ensimmäinen varma merkki koiran kesyttämisestä. Koska varhaisimmat tunnetut koirien haudat ovat 14 000 vuotta vanhoja, koirat tuskin kesyyntyivät kovin paljon sitä ennen, Morey arvioi Journal of Archaeological Science -lehdessä.

Tämä on ristiriidassa dna-analyysien kanssa, joiden mukaan koira olisi kesytetty jopa 40 000 vuotta sitten. Moreyn mukaan geneettiset analyysit eivät kuitenkaan kerro mitään itse kesyyntymisestä. Tulokset saattavat heijastella koirien erilaistumista harmaasudesta, mikä olisi alkanut ennen kuin koira ja ihminen lyöttäytyivät yhteen.

Koiria ei ole haudattu vain hygieenisistä tai muista käytännöllisistä syistä. Monin paikoin koirat on asetettu hautaan hyvin huolellisesti ja niille on annettu esineitä viimeiselle matkalleen. Esimerkiksi Rhode Islandissa noin tuhat vuotta sitten haudatun koiran pään ympärille oli aseteltu simpukankuoria. Joskus koirat seurasivat ihmisiä samaan hautaan. Etelä-Ruotsista löytyneessä 7 000 vuoden takaisessa haudassa koira ”nukkui” kerällä isäntänsä jalkojen päällä.

Vanhimmat koirien haudat on löydetty Saksasta ja Siperiasta. Israelin Ashkelonissa on noin 2 200 vuotta vanha koirien hautausmaa. Pieneltä alueelta on kaivettu esiin yli kaksi tuhatta koiraa, kaikki siististi kyljellään häntä vatsan alle taivutettuna.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?