Ihmisen häpykarvoituksessa viihtyvä satiainen(vas.) ja gorillan täi. Kuva: Vincent S. Smith ja British Natural History Museum
Ihmisen häpykarvoituksessa viihtyvä satiainen(vas.) ja gorillan täi. Kuva: Vincent S. Smith ja British Natural History Museum

Isännän vaihtoon tuskin liittyi seksiä.

Ihmisellä on hiuksissa viihtyvä päätäi (Pediculus humanus) ja sukupuolikarvoituksessa elävä satiainen (Pthirus pubis), mutta lähimmillä sukulaisillamme on vain jompikumpi näistä. Tämä ulkoloisten omituinen jakautuma on saanut selityksen professori David Reedin johtamassa tutkimuksessa Floridan luonnonhistoriallisessa museossa. Täit ovat tulleet meille ihmisen ja simpanssin yhteiseltä kantamuodolta, mutta satiaiset gorillalta.

Ulkoloiset elävät tiiviissä yhteydessä isäntälajinsa kanssa ja yleensä kehittyvät tämän kanssa yhdessä. Kun isäntälaji jakautuu kahdeksi eri lajiksi, ulkoloiset seuraavat molempien kehityslinjojen mukana ja eriytyvät aikaa myöten omiksi lajeikseen. Siksi ajan mittaan tapahtuvat geenifrekvenssien muutokset ulkoloisilla seuraavat läheisesti isännässä tapahtuvia geneettisiä muutoksia. Tutkijat voivat tehdä niiden perusteella päätelmiä molempien lajien evoluutiosta.

Geneettiset tutkimukset ihmisen, simpanssin ja gorillan ulkoloisista osoittivat, että Pediculus-suvun jakautuminen kahdeksi tapahtui noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten, jolloin ihminen ja simpanssi jakautuivat omiksi kehityslinjoikseen. Gorillan ja ihmisen ulkoloiset sen sijaan eritytyivät vasta noin kolme miljoonaa vuotta sitten. Ihminen on siis saanut satiaisensa gorillalta. Reedin mukaan isännän vaihtoon tuskin vaadittiin seksiä, vaan siihen on riittänyt gorilloiden syöminen, metsästys tai muu lähikontakti. Vaikka satiaiset leviävät yleensä sukupuolikontaktin välityksellä, ne voivat tarttua ihmisestä toiseen myös liinavaatteiden välityksellä.

Tutkimuksen julkaisi BMC Biology.