Uudella kuvaustekniikalla solujen välinen interstitium eli välikudos näyttäytyi erilaisena kuin ennen. Kuva: Scientific Reports, Neil Theise, David Carr-Locke
Uudella kuvaustekniikalla solujen välinen interstitium eli välikudos näyttäytyi erilaisena kuin ennen. Kuva: Scientific Reports, Neil Theise, David Carr-Locke

Amerikkalaisten tutkijoiden väite uuden elimen löytymisestä saattaa osoittautua alustavien tutkimustulosten paisutteluksi.

Ryhmä amerikkalaistutkijoita tarjoaa oppikirjoihin uutta elintä. Se on nimeltään interstitium tai välikudos. Kyse on nesteen täyttämästä, solujen välisestä tilasta kudoksissa ympäri kehoa. Se on eräänlainen mikroskooppinen ontelorakenne, jota löytyy esimerkiksi ihon alta ja elimiä ympäröivästä kudoksesta.

Scientific Reports -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa 11 amerikkalaista patologia ja sisätautilääkäriä on päässyt kurkistamaan tämän välikudoksen sisään aiempaa tarkemmin. Mikroskoopin alla se on aiemmin näyttäytynyt tiheänä, kollageenisäikeistä muodostuvana seinämänä, mutta se on pikemminkin ”avoin, nesteen täyttämä valtatie”, kuvailee yksi tutkijoista, patologian professori Neil Theise LiveScience-verkkosivulla.

Välikudosta on ollut aiemmin vaikea havaita kaikessa komeudessaan, sillä kudoksista otetuista koepaloista häviää neste, kun ne siivutetaan tutkimusta varten. Niinpä tämä kudosverkosto näyttää mikroskoopin alla kuivalta seinämältä, Theise selittää.

Tutkijat näkivät nyt välikudoksen nestetäytteiset ontelot tarkastelemalla elävän ihmisen sappitiehyiden kudoksia uudella tekniikalla, jolla pystytään saamaan millimetrin tuhannesosan tarkkoja kuvia elävästä kudoksesta.

Nähtävästi siis normaalitilassa välikudoksen ontelot ovat laajentuneet ja täynnä kudosnestettä. Kyse on vain kymmenien mikrometrien kokoisista rakenteista. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa.

Millä perusteella kyse olisi sitten uudesta elimestä?

Theise esittää, että välikudos toimisi eräänlaisena verkostona veri- ja imusuoniston välissä ja voisi esimerkiksi selittää sen, miksi tietyt syövät pääsevät leviämään imusolmukkeisiin. Kenties syöpäsolut kulkeutuvat joissain tapauksissa tämän välikudoksen nesteen kautta ja muodostavat etäpesäkkeitä.

Toisekseen Theise uumoilee, että välikudos toimisi jonkinlaisena ”suojatyynynä” muille kudoksille.

”Tämä on suurempi kuin iho”, Theise kommentoi uutiskanava CNN:lle.

”Arvioisin, että 20 prosenttia kehon tilavuudesta on välikudoksessa, mikä vastaisi kymmentä litraa nestettä nuorella aikuisella.”

Tästä ei ole vielä mitään näyttöä. Väite uuden elimen löytämisestä on kuitenkin varma tapa saada uusi tutkimustulos otsikoihin. Tutkimus on viikossa saanut valtavasti julkisuutta, kun siihen ovat tarttuneet paitsi suuret uutiskanavat, myös useat tiedesivustot.

”Taitavia kirjoittajia ja markkinoijia”, toteaa kehitysbiologian professori Hannu Sariola Helsingin yliopistosta.

”Minun on vaikea yhtyä kirjoittajien näkemykseen, että interstitium olisi elimeen rinnastettava kudos”, Sariola sanoo.

Anatomian professori Matti Airaksinen Helsingin yliopistosta tyrmää koko tutkimuksen.

”Artikkelissa esitetty ei ole mikään uusi elin eikä edes mikään uusi asia vaan elimistössä laajalti esiintyvän niin sanotun löyhän sidekudoksen yleisin muoto. Mielestäni tuloksissa on hyvin vähän mitään uutta, tärkeää tai hyödyllistä”, Airaksinen sanoo.

Kyseessä on yksittäinen tutkimus, jossa jo aiemmin tunnettu kudosrakenne on näyttäytynyt erilaisena kuin on luultu. Siitä on pitkä matka siihen, että voitaisiin sanoa tällä välikudoksella olevan jokin suuri tehtävä kehossa tai että se olisi jopa ihoa suurempi yhtenäinen elin.

”Tutkimuksessa ja varsinkin siihen viittaavissa uutisissa on paljon spekulaatiota ja väitteitä, joista ei ole näyttöä”, Airaksinen sanoo.

Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois

Jokin pieni otus kipitti joen pohjassa jo 540 miljoonaa vuotta sitten.

Kiinasta on löytynyt maailman vanhimmat tunnetut jalanjäljet. Tai oikeammin raajan- tai ulokkeenjäljet.

Jokin pieni otus, todennäköisesti myöhempien niveljalkaisten varhainen esi-isä, on kipittänyt ja kaivautunut joen pohjassa satoja miljoonia vuosia sitten.

Nykyään tuo muinainen joenpohja on kiveä Etelä-Kiinassa. Kivettyneet jäljet löytyivät kahden kivikerroksen välistä. Niistä vanhempi on ajoitettu 551 miljoonan vuoden ikäiseksi ja nuorempi 541 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Otus on siis elänyt yli 540 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei vielä tunneta jalallisia olentoja. Otus on elänyt juuri ennen kambrikautta, jolloin eläinkunta kehittyi räjähdysmäisesti ja uusia lajeja syntyi valtavasti.

Fossiili ajoittuu ediacara-kauden viimeisille vuosimiljoonille. Tuona aikana kehittyivät ensimmäiset monisoluiset ja monimutkaisemmat eläimet.

Valtaosa tuon ajan fossiileista on erilaisia pehmytkudoksisia matoja ja pussimaisia pieneliöitä. Nyt jälkensä jättäneellä otuksella on siis kuitenkin jo tuolloin ollut raajat. Tämä on merkittävää, sillä löydös voi auttaa ymmärtämään eliöiden kehitystä paremmin.

”Eläimet käyttävät ulokkeitaan liikkumiseen, pesänrakennukseen, taisteluun ja syömiseen. On tärkeä tietää, milloin ensimmäiset raajat ilmaantuivat ja mille eläimille, koska sitten ymmärrämme paremmin, miten muinaiset eläimet maapallolla alkoivat muuttua”, selittää geobiologi, professori Shuhai Xiao Virginian teknillisestä yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Kivettyneet jäljet ovat niin pieniä, että tutkijat saivat toden teolla tihrustaa kiveä eri kulmissa, jotta auringonvalo olisi osunut pieniin yksityiskohtiin. Jäljet ovat todella hentoja ja vain muutaman millimetrin kokoisia.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, minkälainen ötökkä jäljet on jättänyt. Asiaa helpottaisi, jos itse otus olisi kuollut ja kivettynyt jälkien läheisyyteen, mutta näin ei ole käynyt

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että otus on ollut ehkä sormenpään levyinen ja sillä on mahdollisesti ollut neljä tai viisikin paria jalkoja.

Jäljet ovat kahdessa rivissä, ja fossiilista erottuu myös tunnelia muistuttavia kohoumia. Jälkien perusteella tutkijat ovat hahmotelleet otuksen liikkeet ja ulkonäön.

Tutkijat uumoilevat, että pieni otus on painanut menemään pohjaa pitkin ja välillä kaivautunut pohjahiekkaan, kenties pyydystääkseen mikrobeja ruoakseen tai happea etsien. Voi olla, että tällaisilla pienillä, pohjasedimenttiä sekoittaneilla otuksilla on ollut suurempikin vaikutus muinaisen maapallon geokemiallisiin prosesseihin.Tuolloin yli 540 miljoonaa vuotta sitten maapallon kaikki elämä oli vielä merissä. Ensimmäiset eläimet siirtyivät maalle vasta miljoonia vuosia myöhemmin. Maan päällä ei ollut vielä kasvejakaan.Tutkijat ovat alustavasti sijoittaneet jäljet jättäneen otuksen muinaiseen Lamonte-sukuun, jolle kaivautuminen on ollut muidenkin fossiilien perusteella tyypillistä. Eläintä ei kuitenkaan näillä tiedoilla voida tunnistaa. Otus on kenties ollut sukua joko myöhemmille niveljalkaisille tai nivelmadoille.Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Myös häviävälle puolelle joutuminen ja voimattomuuden tunne lisävät salaliittoteorioiden viehätystä.

Ihmisen kuvitelma omasta osaamisestaan ei aina vastaa todellisuutta. Psykologiassa tunnettu esimerkki tästä on niin sanottu ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa, että ihminen uskoo tietävänsä aiheesta sitä enemmän, mitä vähemmän hän oikeasti ymmärtää.

Uusi tutkimus osoittaa, että tästä vinoumasta kärsivät ihmiset ovat myös alttiimpia salaliittoteorioille.

Amerikkalaisen Lehighin yliopiston psykologian tutkijat Joseph Vitriol ja Jessecae Marsh selvittivät, miten ihmisten poliittiset tiedot ja taipumus uskoa salaliittoihin korreloivat Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana.

Viime vaalien myllerryksessä julkisuuteen tunki mitä oudoimpia valeuutisia ja hämäriä salaliittoteorioita, joista häiriintynein oli ehkä väite demokraattipoliitikkojen pyörittämästä lapsipornoluolasta pizzaravintolan kellarissa.

”Hallitukseen ja yhteiskunnan instituutioihin kohdistuvia salaliittoteorioita esiintyy läpi poliittisen kentän. Näissä uskomuksissa annetaan ylenpalttista vaikutusvaltaa jollekin näkymättömälle toimijalle tai salamyhkäiselle taholle”, Vitriol kuvailee.

”Salaliittoteoriat usein perustuvat jo kumottuihin harhaluuloihin, ja niihin uskova pyrkii niiden avulla torjumaan omaa maailmankuvaansa uhkaavan tiedon, joten niitä on hankala oikaista”, Vitriol sanoo PsyPost-verkkolehdessä.

Vitriolin ja Marshin tutkimuksessa 394 amerikkalaista sai vastata politiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen ja jälkeen vuoden 2016 presidentinvaalien.

Heidän piti ensin arvioida, miten hyvin he tuntevat hallituksen politiikkaa. Sitten heitä pyydettiin kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä missäkin linjauksessa ja hankkeessa on oikeasti kyse ja miten ne vaikuttavat.

Löytyi kiinnostava yhteys: mitä kauempana ihmisen käsitys omista tiedoistaan oli todellisesta osaamisesta, sitä todennäköisemmin hän myös uskoi johonkin salaliittoteoriaan, kuten että aids on Yhdysvaltain hallituksen luoma sairaus tai että prinsessa Dianan kuolema oli salamurha.

Kiintoisaa oli sekin, että ilmiö näytti vaikuttavan voimakkaammin Hillary Clintonin kannattajiin sen jälkeen, kun Clinton oli hävinnyt vaalit Donald Trumpille. Toisin sanoen hävinnyt puoli halusi entistä herkemmin uskoa, että maailmassa on meneillään jotain hämärää.

Sama on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa. Kun Barack Obama voitti Mitt Romneyn vuoden 2012 presidentinvaaleissa, tuolloin alakynteen jääneet republikaanit epäilivät todennäköisemmin, että vaalituloksissa tai maailmassa yleensä oli jotain vilunkia meneillään.

Salaliittoteoriat ovat siis tavallaan häviäjien harrastus.

”Kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja heidän kannattamansa puolue häviää, salaliittoteorioista tulee houkuttelevia. Ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi eivätkä koe pystyvänsä hallitsemaan tärkeitä tapahtumia ja asioita”, Vitriol selittää.

Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Vitriol oli hiljattain tekemässä myös toista tutkimusta, joka julkaistiin samassa lehdessä. Tämä 3 500 ihmistä kattanut kyselytutkimus osoitti salaliittoteorioihin uskomisen olevan kytköksissä siihen, että ihminen uskoo yhteiskunnan perusarvojen olevan uhattuina.

Yhdysvalloissa ja epäilemättä muissakin maissa oikeiston ja vasemmiston salaliittoteoriat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Amerikan laitaoikeisto esitti pitkään väitteitä siitä, että presidentti Obama olisi syntynyt Keniassa.

Tässä kelkassa oli myös Trump ennen valintaansa presidentiksi. Obaman on myös väitetty olevan muslimi.

Demokraattien kannattajien ja vasemmiston parissa taas on yleisempää uskoa, että WTC:n tornien romahdukseen johti jonkinlainen Yhdysvaltain sisäinen salaliitto. Uskomukset kohdistuvat siis tyypillisesti vastakkaiseen poliittiseen siipeen.

Myös kummankin laidan tieteenvastaisia näkemyksiä on tutkittu, ja ne näyttävät menevän melko tasan.

Republikaanien kannattajille on huomattavasti tyypillisempää vastustaa evoluutioteoriaa ja kiistää ilmastonmuutos kuin demokraateille. Vasemmisto taas suhtautuu epäluuloisemmin geenimuunteluun ja rokotteisiin.

Karkeasti voi sanoa, että vasemmistolle on tyypillisempää epäillä suuryrityksiä, kun oikeistolainen taas epäilee hallitusta.

Ylipäänsä näyttää siltä, että ihminen valitsee sellaiset uskomukset, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa, olivat ne totta tai eivät.