Borneon sademetsistä Kaakkois-Aasiassa on hakattu Maailman luonnonsuojelujärjestön WWF:n arvion mukaan jo puolet. Kuva: Oscar Venter
Borneon sademetsistä Kaakkois-Aasiassa on hakattu Maailman luonnonsuojelujärjestön WWF:n arvion mukaan jo puolet. Kuva: Oscar Venter
Borneon sademetsissä elää arviolta kuusi prosenttia maailman lajeista. Hakkuut ajavat muun muassa orangit, borneonnorsut ja sumatransarvikuonot ahtaalle. Kuva: Oscar Venter
Borneon sademetsissä elää arviolta kuusi prosenttia maailman lajeista. Hakkuut ajavat muun muassa orangit, borneonnorsut ja sumatransarvikuonot ahtaalle. Kuva: Oscar Venter

Pälkähästä ei silti päästä: maa-alasta on muokattu kaksi kolmasosaa, lajeiltaan rikkaimmista alueista peräti 97 prosenttia.

Ihmiskunta on myllertänyt Maata niin, että moni eliölaji on hätää kärsimässä tai kuollut sukupuuttoon. Ympäristöön jättämämme niin sanottu ekologinen jalanjälki kasvaa kuitenkin hitaammin kuin väkiluku tai talous, raportoi kansainvälinen tutkijaryhmä Nature Communications -lehdessä.

Ekologinen jalanjälki tarkoittaa ihmisen toiminnan fyysisiä jälkiä luontoympäristössä, kuten maan muokkausta kaupungistumisen ja maatalouden takia.

Kuuden yliopiston tutkijat Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta kartoittivat, miten ihmisen toiminta on muovannut maapallon luontoa 1993–2009. He kävivät läpi satelliittikuvia ja karttakoosteita sekä hyödynsivät tietoja muun muassa pelto- ja laidunaloista, väestöstä, rakentamisesta, maanteistä ja junaradoista.

Tutkittuna ajanjaksona maailman väestö lisääntyi 23 prosenttia ja talous kasvoi 153 prosenttia. Ihmisen ekologinen jalanjälki sen sijaan kasvoi samassa ajassa vain yhdeksän prosenttia.

”On rohkaisevaa, että jälkemme on laajentunut hitaampaa tahtia kuin väestö tai talous on kasvanut”, sanoo kanadalainen tutkija Oscar Venter tiedotteessa.

”Tämä tarkoittaa sitä, että olemme oppineet käyttämään luonnonvaroja tehokkaammin.”

Ei ole silti syytä huokaista helpotuksesta, tutkijat huomauttavat. Vaikka paine ympäristöä kohtaan kasvaa pelättyä hitaammin, se on jo pelottavan suurta.

”Karttamme osoittavat, että kolme neljäsosaa planeetasta on myllätty”, sanoo tutkijaryhmään lukeutunut James Watson Queenslandin yliopistosta Australiasta.

Mikä pahinta, lajistoltaan rikkaimmista alueista vain kolme prosenttia on sellaisia, missä ihmisen ekologinen jalanjälki ei ole huomattava.

”Ei ihme, että biodiversiteetti on kriisissä”, Watson toteaa.

Tutkijat olettivat, että maissa, joissa talous kukoistaa, luonnon muokkaus olisi kasvamaan päin. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.

Vauraissa maissa, joissa on toimiva, korruptoitumaton hallinto ja korkea kaupungistumisaste, ympäristöön kohdistuva paine jopa kutistui, vaikka talous kasvoikin.

”Tuloksemme viestii, että kestävä kehitys voidaan saavuttaa keskittämällä ihmiset kaupunkeihin ja suosimalla rehellistä hallintoa, joka kykenee hallitsemaan ympäristöasioita”, Venter summaa.

Tutkijat julkaisivat aineistonsa ja koostamansa kartat Wildlife Conservation Societyn sivulla.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.