Kaivauksilta löytyi mastodontin reisiluun päitä irrallaan varresta. Muinaiset ihmiset ehkä hakkasivat ne irti saadakseen luuydintä. Kuva: San Diegon luonnonhistoriallinen museo
Kaivauksilta löytyi mastodontin reisiluun päitä irrallaan varresta. Muinaiset ihmiset ehkä hakkasivat ne irti saadakseen luuydintä. Kuva: San Diegon luonnonhistoriallinen museo
Tämä on saattanut toimia iskukivenä. Kuva: Tom Deméré / San Diegon luonnonhistoriallinen museo
Tämä on saattanut toimia iskukivenä. Kuva: Tom Deméré / San Diegon luonnonhistoriallinen museo

Käsittelyn jäljet mastodontin luissa vievät Amerikan asutushistoriaa yli satatuhatta vuotta kauemmas ajassa.

Ihmissuvun asutushistoria Amerikassa menee dramaattisesti uusiksi. Tähän asti varhaisimmat ihmisten merkit nykyisen mantereelta ovat vajaan 15 000 vuoden takaa. Nyt arvostetussa Naturessa julkaistu tutkimus varhentaa Amerikan asutusta kerralla yli satatuhatta vuotta.

Ihmisen käsittelyn jäljet näkyvät tutkijoiden mukaan mastodontin luissa, jotka ovat löytyneet Cerrutin kaivauspaikalta Etelä-Kaliforniasta. Mastodontti on sukupuuttoon kuollut, norsua muistuttava ja sille etäisesti sukua oleva eläin.

San Diegon luonnonhistorian museon johdolla tehdyissä kaivauksissa löytyi mastodontin raajojen luita, hampaita ja syöksyhampaita. Jäänteet olivat paikalla sellaisessa järjestyksessä, johon ne tuskin jäisivät luonnollisen tai tapaturmaisen kuolema jälkeen.

Monet luista olivat rikki kuin iskujen jäljiltä. Paikasta löytyi myös suurikokoisia kiviä, jotka erottuvat kooltaan kerrostuman muusta kiviaineksesta. Samanlaisia kiviä ei myöskään löytynyt heti ylemmästä ja alemmasta sedimentistä.

Tutkijat uskovat, että kiviä on käytetty iskutyökaluina ja alasimina, joiden avulla luut on hajotettu. Luiden pyöreät päät olivat myös irrallaan varrestaan. Merkit viittaavat siihen, että luita on rikottu ravinteikkaan luuytimen saamiseksi sekä ehkä työkaluiksi.

Kokeissaan tutkijat hajottivat norsujen luita hakkaamalla. Sitten he vertasivat kaivauspaikan luita ja kiviä niihin, joita he olivat käyttäneet kokeissaan. Rikkoutumisen ja kulumisen jäljet muistuttivat toisiaan.

Mastodontin luut oli särkymisjälkien perusteella hajonneet tuoreeltaan.

Luut olivat rikkoutuneet samalla tavalla kuin mammutinluut muissa kaivauksissa myöhemmältä ajalta. Näissä on suljettu pois mahdollisuus, että jäljet olisivat geologisten prosessien tai petojen kaluamisen tulosta, kertoo Steve Holen Amerikan kivikauden tutkimuskeskuksesta tiedotteessa.

Luiden ikä yllätti. Radiologisten ajoitusten perusteella luujäänteet ovat arviolta 130000 vuotta vanhoja.

Tähän asti varhaisimmat luotettavat ihmisen läsnäolon merkit Amerikassa ovat alle 15000 vuoden takaa. Ihmisiä onkin siis ollut reippaasti yli satatuhatta vuotta varhemmin.

Paikalla ei kuitenkaan ehkä ollut nykyihmisiä vaan jonkin sukulaislajin jäseniä. Vallitsevan käsityksen mukaan nykyihminen lähti Afrikasta vasta 50 000–60000 vuotta sitten.

Mastodonttia käsittelivät mahdollisesti pystyihmiset, neandertalilaiset tai denisovanihmiset. Nämä ovat tutkijoiden mukaan voineet saapua vesireittejä pitkin Euraasiasta Amerikkaan. Tuolloin elettiin jääkausien välistä lämmintä aikaa eikä Beringinsalmi ollut kuivana, niin kuin se oli jääkausien aikana. Maatie oli tukossa.

Etäisenä mahdollisuutena tutkijat pitävät sitäkin, että jokin nykyihmisen esimuoto olisi matkannut Amerikkaan. He viittaavat Etelä-Kiinasta tehtyihin hammaslöytöihin, joiden perusteella nykyihminen asui niillä tienoilla jo 120000 vuotta sitten, siis kauan ennen kuin varsinainen muutto Afrikasta alkoi.

Kommentissaan Naturessa Jerusalamin heprealaisen yliopiston professori Erella Hovers muistuttaa, että Amerikoista on löytynyt aiemminkin merkkejä jopa 80000 vuoden takaisesta ihmisen läsnäolosta. Aiemmat tutkimukset on kuitenkin kyseenalaistettu ja luotettavana pidetään vain 15000 vuoden taakse ajoitettuja löytöjä.

Hovers arvelee, että uutta löydöstä on vaikeampi kumota. Hänen mukaansa aika näyttää, mullistaako tutkimus käsitykset siitä, miten ihmislajit ovat levinneet pitkin maapalloa.

Keijona
Seuraa 
Viestejä9859
Liittynyt13.3.2015

Ihmisiä eli Amerikassa yli satatuhatta vuotta sitten

Länsimaalainen ihmiskunnan ikäkäsitys perustuu alunperin kristinuskoon, joten lähtokohta oli n.5000 vuotta. Siitä sitten on hiljalleen lähdetty muuttamaan mielipidettä sitämukaa kun sopivia todisteita löytyy, vanhaan ja alkuperäiseen koulutukseen takertujat tietenkin jarruttaa kehitystä, mutta nykyisellä ikäkäsityksen muutostahdilla ihmiskunta on 10- vuoden kuluttua yli 5milj vuotta vanha.(virallisesti) Eihän tuo matikka ja todennäköisyyslaskeminen nyt niin vaikeaa oo, vaikka tulikin nuorena...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Miljardien vuosien saatossa nuoret kvasaarit ovat suihkunneet maailmankaikkeuden täyteen kuumaa seitinohutta atomirihmaa.

Tähtitieteilijät ovat keksineet vastauksen arvoitukseen, missä liki puolet aineesta piileksii.

Nyt ei puhuta pimeästä aineesta saati pimeästä energiasta, joita kosmologisten teorioiden mukaan pitäisi olla maailmankaikkeuden massaenergiasta peräti noin 95 prosenttia. Kyse on siitä tavallisesta aineesta, josta koostuvat tähdet, planeetat, kivet, eläimet ja me itse.

Tavallinen aine on enimmäkseen protoneita ja neutroneita sekä näistä muodostuvia atomeita. Kaiken järjen mukaan atomeiden pitäisi olla kasaantuneina galaksien tähtiin, planeetoihin ja mustiin aukkoihin.

Lähiavaruudessa tehtyjen astronomisten havaintojen mukaan näissä massakeskittymissä on kuitenkin ainetta vain noin 60 prosenttia siitä, mitä pitäisi olla, ja loput noin 40 prosenttia on teillä tietymättömillä.

”Pitäisi olla” viittaa siihen, että kun katsotaan putkilla hyvin kauas eli varhaiseen maailmankaikkeuteen, tämä puuttuva aine on siellä massakeskittymissään.

Looginen ratkaisu puuttuvan aineen ongelmaan on se, että galaksit ja kvasaarit ovat vuosimiljardien saatossa pyörteissään ja myrskyissään syösseet osan aineesta galaksien väliseen avaruuteen. Siellä se olisi jonkinlaisina kuumina rihmoina. Tätä oletettua kaasua on kutsuttu nimellä whim (warm-hot intergalactic medium).

Kvasaari on teini-ikäisen galaksin keskustassa riehuva musta aukko, joka imee valtavalla massallaan lähiavaruuden ainetta itseensä. Mustaa aukkoa ympäröivässä pyörteessä kaikki aine ei puristu mustan aukon sisään vaan sinkoaa avaruuteen.

Nämä suihkuvirtaukset lähtevät liki valon nopeudella, ja tässä vauhdissa aine säteilee valtavasti energiaa. Se selittää kvasaarien kirkkauden.

Whim-teorian todentaminen on ollut vaikeaa. Galaksit ja kvasaarit näkyvät kyllä hyvin, mutta on liki mahdotonta havaita niiden tyhjyyteen ruiskimaa ainepulveria. Galaksien välisessä avaruudessa painovoima on olematon, ja kaasurihma on hyvin harvaa.

Kaasuatomit ovat väistämättä kuumia ja nopeita. Niiden lähtönopeuden on täytynyt olla valtava, jotta ne ylipäätään ovat päässeet karkuun mustan aukon ja galaksin painovoimasta.

Ja kun ne kerran pääsevät galaksienväliseen avaruuteen, ne eivät siitä juuri viilene tai hidastu, koska hillittömässä väljyydessä ne eivät törmää mihinkään, tuskin edes toisiinsa.

Whim-kaasun kuumuus saa aikaan sen, että maailmankaikkeuden yleisin atomi vety on yleensä ionisoituneessa muodossa. Se on siis pudottanut ainoan elektroninsa pois.

Galaksien välistä whim-kaasua on yritetty kiivaasti jäljittää, mutta laihoin tuloksin. Syy on luultavasti juuri elektronien putoaminen vilkkaan whim-hiukkasen kyydistä.

Tämä kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä ilmoitti Naturessa löytäneensä whim-pölyä. He katsovat todistaneensa, että puuttuvan aineen arvoitus on nyt ratkaistu: 40 prosenttia aineesta on galaksien välisessä avaruudessa.

Tutkijat analysoivat valon kulkua kaukaisen kvasaarin 1ES 1553+113 ja meidän välillä. Tarkemmin sanoen he havainnoivat matkalla tapahtuneita spektrimuutoksia. Havainnot tehtiin Euroopan avaruusjärjestön Esan XXM-Newton avaruusteleskoopilla.

Koska vety ei tässä tarkoituksessa toimi, tutkijat tekivät löytönsä hapesta.

Whimin kova meno pudottaa happiatomistakin elektronit, mutta kun niitä on alkujaan kahdeksan, jotkin voivat sinnitellä mukana.

Kvasaarista matkannut suihku kohtasi matkallaan happiatomeita, joita kiersi kaksi elektronia, ja tämä riitti siihen, että galaksien välinen happi voitiin havaita spektrissä.

”Löysimme puuttuvat baryonit”, astrofyysikko Michael Shull Coloradon yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Baryoni on yleisimmin protoni tai neutroni, joista atomien ytimet koostuvat. Maailmankaikkeuden ainesosasten kokonaismassasta puhuttaessa baryoni on käytännössä synonyymi tavalliselle aineelle.