Simpanssit ja bonobot käyttävät eleitä vaihtaakseen asentoja sukiessaan toisiaan. Kuva: Catherine Hobaiter
Simpanssit ja bonobot käyttävät eleitä vaihtaakseen asentoja sukiessaan toisiaan. Kuva: Catherine Hobaiter

Ihmisten, bonobojen ja simpanssien eleet voivat samaa kaukaista perua.

Simpansseilla, bonoboilla ja meillä ihmisillä näyttää olevan yhteistä, kaukaa menneisyydestä perittyä elekieltä, jonka kaikki kolme lajia saattavat ymmärtää. Näin olettavat psykologi Kirsty Graham Yorkin yliopistosta Britanniasta ja hänen kollegansa.

Tuoreessa tutkimuksessaan he videoivat villejä bonoboja eli kongonsimpansseja Ugandassa ja analysoivat näiden eleitä. Tutkijoiden artikkelin julkaisi Plos Biology -lehti.

Kun bonobo teki tavallisen eleen, josta seurasi yhdenmukainen reaktio lauman muilta jäseniltä, tutkijat hyväksyivät sen listalleen. Jos bonobo vaikkapa raaputti äänekkäästi olkavarttaan katsoessaan lajikumppanian, tämä ryhtyi rapsuttamaan sitä ystävällisesti.

Koska ensimmäinen osapuoli oli aina tyytyväinen toisen vastaukseen, tutkijat päättelivät, että oman olan äänekäs raapiminen tarkoittaa kyhnytyspyyntöä.

Seuraavaksi tutkijat vertasivat bonobojen ja simpanssien eleitä ja huomasivat, että 90 prosenttia niistä olivat samanlaisia.

Tämä on paljon enemmän kuin sattumaa, sanoo tutkimusta johtanut Graham Science-lehdessä. Hän olettaa, että yhteinen osa elehtimisestä lienee vanhaa, perittyä ohjelmistoa. Sillä saattaa siis olla biologinen perusta.

Esimerkkejä eleistä tukijat ovat koonneet The Great Ape Dictionary -verkkosivulle.

Simpanssit ja bonobot kuuluvat samaan Pan-sukuun. Bonobot erotettiin omaksi lajikseen vasta vuonna 1929. Lähisukulaiset näyttävät samanlaisilta, mutta bonobo on kevytrakenteisempi ja sillä on pitkulaisempi naama ja pitemmät raajat kuin simpanssilla. Lisäksi bonobo kävelee pystyasennossa.

Koska monet eleet ja merkitykset ovat yhteisiä bonoboille ja simpansseille, tutkijat arvelevat, että niitä käytti myös näiden kädellisten ja ihmisen viimeinen yhteinen esi-isä. Simpansseihin johtava kantamuoto erosi ihmisen linjasta 7–8 miljoonaa vuotta sitten.

Vaihtoehtoisesti jokainen laji on voinut kehittää elekielensä itsenäisesti, mutta tätä Graham ja hänen työtoverinsa pitävät epätodennäköisenä.

Heidän mukaansa on luultavaa, että ihmisetkin jakavat eleiden perinnön, koska meidän näyttää olevan helppo ymmärtää, mitä eläimet haluavat.

Lisäksi meille on luontevaa turvautua eleisiin, kun emme pysty käyttämään sanoja vaikkapa vieraskielisessä ympäristössä. Tervehdimme tuntemattomia käden heilautuksella, ja he ymmärtävät.

Jotkin eleet ovat toki opittuja tai muutettuja. Esimerkiksi Ugandan viidakossa elävä, tutkijoiden Shibaksi nimeämä bonobouros teki liioitellun kädennoston samalla kun löi rintaansa. Se tuntui tahtovan korostaa pyyntöään, mikä toimikin.

Grahamin tiimi aloittelee uutta tutkimusta, jossa se selvittää, miten ihmiset reagoivat apinoiden eleisiin. Tutkijat perehtyvät myös siihen, miten hyvin ymmärrämme karvaisten sukulaistemme käsien sanomia ja kuinka usein käytämme itsekin raajojamme viestiäksemme samoja sisältöjä.

Simpanssien eleistä ilmestyi perusteellinen tutkimus Current Biology -lehdessä vuonna 2014. Siinä kommunikaation tutkijat Catherine Hobaiter ja Richard Byrne St. Andrewsin yliopistosta Skotlannista ruotivat yhteensä 4 531 tapausta, joissa simpanssit viestivät elehtimällä. He tarkkailivat 80 simpanssin yhteisöä Ugandassa sijaitsevassa sademetsässä.

Heidän mukaansa villit simpanssit käyttävät 66 elettä, joiden avulla ne välittävät 19 merkitystä. Tutkijat tulkitsivat ensimmäistä kertaa tarkoin 36 eleen merkityksen.

Jos simpanssi pyytää lajikumppaniaan lähemmäs, se viittoo, tarttuu tähän kiinni ja vetää tai läimäyttää vaikkapa kivellä kiveä. Toissijaisesti se saattaa heilauttaa kättään, työntää kaveria tai läpsäistä tätä suulle.

Näin simpanssi komentaa toista poistumaan: se viuhtoo kädellään, hypähtää ilmaan, ravistaa jotain, minkä saa kahmaistua kouraansa, mottaa sitä, maata tai yksilöä, jonka tahtoo karkottaa. Joskus se voi nostella kättään, liikuttaa esinettä, sysätä, lyödä tai naputtaa epäsuosioon joutunutta kaveria tai tömistellä.

Kun simpanssi viekoittelee kumppania flirttailemaan kanssaan, se näykkii lehteä.

Eri yksilöt tarkoittavat samoilla eleillä samaa tai samoja asioita. Kun ryhmän jäsenet neuvottelivat keskenään, ne hyödynsivät joustavasti useita samanmerkityksisiä eleitä.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä3314
Liittynyt16.1.2016

Ihmisillä ja apinoilla on yhteinen elekieli

Potaskaa. Eleet ovat useinkin tasan päinvastaisia kuin mihin ihminen on sosiaalisesti päätynyt. Esimerkiksi hampaiden paljastaminen, myös simpanssilla luonnossa (kun se ei matki ihmistä), on lähes aina vihamielinen ele eikä mikään "hymy" (vaikka siltä vaikuttaisi) kuten ihmisellä. Takapuolen kääntäminen sen sijaan elukoilla lähes kautta linjan ystävällinen ele, joka tarkoittaa, ettei asianomainen odota hyökkäystä.
Lue kommentti

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.