Kuva: <span class="photographer">Corbis RF.</span>
Kuva: Corbis RF.

Geneettiset erot ja yhtäläisyydet kyseenalaistavat käsityksemme joidenkin etnisten ryhmien yhtenäisyydestä.

Kalifornialaisen Stanfordin yliopiston genomikeskuksen tutkijat ovat sekvensoineet esiin entistä yksityiskohtaisemman käsityksen ihmisen perimän monimuotoisuudesta. He kartoittivat dna-näytteet 938 ihmiseltä 51 ihmisryhmästä eri puolilta maailmaa.

Näytteistä luettiin dna-juosteen kirjain eli emäs A, T, C tai G yhteensä 650 000 eri kohdasta. Tutkijat arvioivat havaittujen erojen ja yhtäläisyyksien perusteella eri Ihmisryhmien geneettistä läheisyyttä. Marcus Feldmanin ja Luca Cavalli-Sforzan johtama ryhmä esitteli tärkeimmät havaintonsa Sciencessä.

Tulokset tukevat käsitystä siitä, että suurin osa ihmiskunnan perinnöllisestä vaihtelusta löytyy populaatioiden sisältä, ei niiden väliltä. Ihmisten geneettiset erot eivät täysin noudata yleistä käsitystämme ihmisroduista, sillä monet etniset ryhmät ovat todellisuudessa paljon vähemmän yhtenäisiä kuin kuvittelemme. Perimän erojen perusteella esimerkiksi Lähi-itä ja Eurooppa pirstaloituvat luultua pienempiin osapopulaatioihin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vahvistusta sai myös näkemys ihmisen alkukodista ja levittäytymishistoriasta. Mitä pidemmälle ihmisryhmä on päässyt Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, sitä vähäisempää on perinnöllinen vaihtelu. Tämä selittyy sillä, että uusia elinalueita valloittamaan on aina lähtenyt vain pieni otos alkuperäisestä populaatiosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäksi erään Siperialaisen ihmisryhmän dna:ssa oli yllättävän paljon yhteistä eteläamerikkalaisten kanssa, mikä tukee teoriaa Amerikan mantereen valloituksesta Siperiasta käsin Beringinsalmen yli.

Sekvenssitiedot ovat nyt kaikkien tutkijoiden saatavilla. Aineiston avulla voidaan esimerkiksi etsiä tautigeenejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla