Homo erectuksen jäänteitä. Kuva: Peter Maas / Wikimedia commons
Homo erectuksen jäänteitä. Kuva: Peter Maas / Wikimedia commons

Uuden tekniikan ansioista tutkijoiden oma dna ei sekaannu fossiilien perimän pätkien kanssa.

Ihmisfossiileista löytyvä dna voisi avata suoran näkymän menneiden aikojen elämään ja ihmislajin evoluutioon. Vaikeutena on ollut, että tutkijoiden oma dna saastuttaa helposti näytteet.

Tähän asti käytetyssä menetelmässä dna-jaksoja monistetaan ennen lukemista. Monistuksen jälkeen muinaisesta näytteestä peräisin olevien ja vahinossa mukaan sotkeutuneiden uudempien dna-jaksojen erottaminen on mahdotonta.

Max Planck -instituutin tutkija Svante Pääbo on julkaissut menetelmän, jonka avulla 30 000 vuotta sitten eläineiden ihmisyksilön perimää voidaan lukea suoraan, niin että on mahdollista nähdä, mikä pätkä on ikivanhaa dna:ta, mikä ei.

Pääbon ryhmä on analysoinut 30 000 vuotta sitten Venäjällä eläneen ihmisyksilön perimää ilman sen monistamista, suoraan ikivanhoista dna-molekyyleistä. Sitä on pystytty lukemaan myös hyvin lyhyistä dna-pätkistä. Ikivanha dna pilkkoutuu herkästi pieniin paloihin. Uusi pysyy pitempinä ketjuina, mikä auttaa erottamaan uuden ja vanhan dna-aineksen toisisistaan.

Fossiilien luissa jäljellä olevaa dna:ta on viime vuosina jo onnistuneesti analysoitu ja saatu näin lisää tietoa sukupuuttoon kuolleista eläinlajeista kuten mammuteista ja jopa neandertalin ihmisistä. Oman lajimme kohdalla näyteen saastumisen mahdollisuus on kuitenkin tuonut tuloksiin epävarmuutta.

Nyt avautuu mahdollisuus esimerkiksi selvittää, ovatko 30 000 vuotta sitten Eurooppaa asuttaneet ihmiset suoraan nyky-eurooppalaisten esi-isiä vai tuliko heidän tilalleen siirtolaisia, jotka toivat esimerkiksi maanviljelyksen tullessaan.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.