Illanvirkut valvovat luontaisesti myöhään ja nukkuvat aamulla pidempään, mutta yhteiskunta ja työelämä pyörivät pitkälti aamuvirkkujen rytmissä. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS
Illanvirkut valvovat luontaisesti myöhään ja nukkuvat aamulla pidempään, mutta yhteiskunta ja työelämä pyörivät pitkälti aamuvirkkujen rytmissä. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS

Iltaihmisen voisi antaa aloittaa ja lopettaa työpäivä myöhemmin.

Illanvirkuilla on kymmenen prosenttia suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin aamuvirkuilla, kertoo uusi tutkimus.

Ihmisen kronotyyppi eli sisäsyntyinen vuorokausirytmi määräytyy osittain geeneissä. Illanvirkut valvovat luontaisesti myöhään ja nukkuvat aamulla pidempään, mutta yhteiskunta ja työelämä pyörivät pitkälti aamuvirkkujen rytmissä.

Vaikka itsensä onnistuisi herättämään varhain aamuisin ja menemään sänkyyn ajoissa illalla, se ei välttämättä ole omalle keholle ominainen rytmi.

Yhdysvaltalaisen Northwestern Medicine -tutkimussairaalan ja englantilaisen Surreyn yliopiston tutkimuksessa seurattiin 433 000:a englantilaista kuuden ja puolen vuoden ajan.

Tutkimuksen alussa heitä pyydettiin määrittelemään, kuinka vahvasti he kokevat itsensä aamu- tai iltaihmisiksi. Kokeeseen osallistuneet henkilöt olivat iältään 38–73-vuotiaita.

Seurannassa selvisi, että illanvirkut kärsivät varhain herääviä todennäköisemmin erilaisista terveysongelmista, kuten diabeteksestä, suolistovaivoista, hengityselinsairauksista ja mielenterveysongelmista. Tämä on havaittu aiemmissakin tutkimuksissa.

Lisäksi illanvirkuilla oli jopa kymmenen prosenttia suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin aamunvirkuilla. Vaikutus säilyi, vaikka erilaiset terveysongelmat otettiin huomioon.

Tutkimus ei voi osoittaa suoraa syy-yhteyttä valvomisen ja kohonneen kuolleisuusriskin välillä, mutta korrelaatio oli selvä.

Erityisesti kellojen siirtely voi kouraista myöhään valvovan ja aamu-unisen ihmisen sisäistä kelloa syvältä.

”Sydänkohtauksia näyttää esiintyvän enemmän kesäaikaan siirryttäessä. Ja täytyy muistaa, että pienikin lisäys kuolleisuusriskissä on kerrottava 1,3 miljardilla eli kaikilla kellon siirtelylle altistuvilla. Pitäisi pohtia vakavasti, ovatko kesäajan haitat hyötyjä suurempia”, sanoo kronobiologian professori Malcolm von Schantz Surreyn yliopistosta tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan ihmisen sisäinen vuorokausirytmi näyttäisi määräytyvän puoliksi geeneistä ja puoliksi ympäristön vaikutuksesta. Kymmenenkin prosentin lisä kuolleisuusriskissä on tuntuva osoitus siitä, että illanvirkkujen voi olla mahdotonta kunnolla sopeutua aikaisin heräävän yhteiskunnan rytmiin.

”Olisi keskusteltava siitä, että illanvirkkujen annettaisiin aloittaa ja lopettaa työpäivä myöhemmin, jos se vain on järjestettävissä. Lisäksi pitäisi tutkia, miten illanvirkut selviäisivät paremmin muita suuremmasta rasituksesta yrittäessään sopeuttaa sisäistä kelloaan auringon rytmiin”, von Schantz pohtii.

Vaikka rytmi olisi osittain geeneissä, siihen voi itsekin vaikuttaa, tutkijat muistuttavat. He antavat neuvoja vuorokausirytmin aikaistamiseen:

Järjestä niin, että saat valoa aikaisin aamulla mutta et yöllä. Esimerkiksi älylaitteiden tuijottelu vaikeuttaa tunnetusti nukkumista.

Yritä pitää kiinni säännöllisestä nukkumaanmenoajasta äläkä anna sen lipsua myöhemmäksi. Yritä tehdä asiat aiemmin.

Patologisille illanvirkuille tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Tutkijat korostavat, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti soveltuvat esimerkiksi yötyöhön paremmin kuin muut.

Seuraavaksi tutkijat haluavat selvittää, voisiko hallitulla elämäntavan muutoksella vaikuttaa iltavirkkujen rytmiin, ehkäistä verenpaineen kohoamista ja muita myöhään valvomiseen liittyviä terveysongelmia.

Tutkimuksen julkaisi Chronobiology International.