Illanvirkut valvovat luontaisesti myöhään ja nukkuvat aamulla pidempään, mutta yhteiskunta ja työelämä pyörivät pitkälti aamuvirkkujen rytmissä. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS
Illanvirkut valvovat luontaisesti myöhään ja nukkuvat aamulla pidempään, mutta yhteiskunta ja työelämä pyörivät pitkälti aamuvirkkujen rytmissä. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS

Iltaihmisen voisi antaa aloittaa ja lopettaa työpäivä myöhemmin.

Illanvirkuilla on kymmenen prosenttia suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin aamuvirkuilla, kertoo uusi tutkimus.

Ihmisen kronotyyppi eli sisäsyntyinen vuorokausirytmi määräytyy osittain geeneissä. Illanvirkut valvovat luontaisesti myöhään ja nukkuvat aamulla pidempään, mutta yhteiskunta ja työelämä pyörivät pitkälti aamuvirkkujen rytmissä.

Vaikka itsensä onnistuisi herättämään varhain aamuisin ja menemään sänkyyn ajoissa illalla, se ei välttämättä ole omalle keholle ominainen rytmi.

Yhdysvaltalaisen Northwestern Medicine -tutkimussairaalan ja englantilaisen Surreyn yliopiston tutkimuksessa seurattiin 433 000:a englantilaista kuuden ja puolen vuoden ajan.

Tutkimuksen alussa heitä pyydettiin määrittelemään, kuinka vahvasti he kokevat itsensä aamu- tai iltaihmisiksi. Kokeeseen osallistuneet henkilöt olivat iältään 38–73-vuotiaita.

Seurannassa selvisi, että illanvirkut kärsivät varhain herääviä todennäköisemmin erilaisista terveysongelmista, kuten diabeteksestä, suolistovaivoista, hengityselinsairauksista ja mielenterveysongelmista. Tämä on havaittu aiemmissakin tutkimuksissa.

Lisäksi illanvirkuilla oli jopa kymmenen prosenttia suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin aamunvirkuilla. Vaikutus säilyi, vaikka erilaiset terveysongelmat otettiin huomioon.

Tutkimus ei voi osoittaa suoraa syy-yhteyttä valvomisen ja kohonneen kuolleisuusriskin välillä, mutta korrelaatio oli selvä.

Erityisesti kellojen siirtely voi kouraista myöhään valvovan ja aamu-unisen ihmisen sisäistä kelloa syvältä.

”Sydänkohtauksia näyttää esiintyvän enemmän kesäaikaan siirryttäessä. Ja täytyy muistaa, että pienikin lisäys kuolleisuusriskissä on kerrottava 1,3 miljardilla eli kaikilla kellon siirtelylle altistuvilla. Pitäisi pohtia vakavasti, ovatko kesäajan haitat hyötyjä suurempia”, sanoo kronobiologian professori Malcolm von Schantz Surreyn yliopistosta tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan ihmisen sisäinen vuorokausirytmi näyttäisi määräytyvän puoliksi geeneistä ja puoliksi ympäristön vaikutuksesta. Kymmenenkin prosentin lisä kuolleisuusriskissä on tuntuva osoitus siitä, että illanvirkkujen voi olla mahdotonta kunnolla sopeutua aikaisin heräävän yhteiskunnan rytmiin.

”Olisi keskusteltava siitä, että illanvirkkujen annettaisiin aloittaa ja lopettaa työpäivä myöhemmin, jos se vain on järjestettävissä. Lisäksi pitäisi tutkia, miten illanvirkut selviäisivät paremmin muita suuremmasta rasituksesta yrittäessään sopeuttaa sisäistä kelloaan auringon rytmiin”, von Schantz pohtii.

Vaikka rytmi olisi osittain geeneissä, siihen voi itsekin vaikuttaa, tutkijat muistuttavat. He antavat neuvoja vuorokausirytmin aikaistamiseen:

Järjestä niin, että saat valoa aikaisin aamulla mutta et yöllä. Esimerkiksi älylaitteiden tuijottelu vaikeuttaa tunnetusti nukkumista.

Yritä pitää kiinni säännöllisestä nukkumaanmenoajasta äläkä anna sen lipsua myöhemmäksi. Yritä tehdä asiat aiemmin.

Patologisille illanvirkuille tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Tutkijat korostavat, että jotkut ihmiset yksinkertaisesti soveltuvat esimerkiksi yötyöhön paremmin kuin muut.

Seuraavaksi tutkijat haluavat selvittää, voisiko hallitulla elämäntavan muutoksella vaikuttaa iltavirkkujen rytmiin, ehkäistä verenpaineen kohoamista ja muita myöhään valvomiseen liittyviä terveysongelmia.

Tutkimuksen julkaisi Chronobiology International.

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.