Intialaislapsia, joiden viljelijävanhempien kerrotaan tehneen itsemurhan. Kuva: ADNAN ABIDI / Reuters
Intialaislapsia, joiden viljelijävanhempien kerrotaan tehneen itsemurhan. Kuva: ADNAN ABIDI / Reuters

Sadonmenetykset ovat ajaneet yli 59 000 maanviljelijää riistämään itseltään hengen viime vuosikymmeninä Intiassa, yhdysvaltalainen tutkija arvioi.

Ilmaston lämpenemisestä kärsivät ensimmäisenä usein ne köyhien maiden asukkaat, joiden elanto riippuu säästä.

Näin on esimerkiksi Intiassa, jossa puolet maan työväestöstä ahertaa maataloudessa ja jopa kolmasosa työläisistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Monsuunisateiden, helleaaltojen ja kuivuuden vaihtelu vaikuttaa suuresti viljasatoihin.

Nyt tutkimus esittää, että lämpötilojen nousu viime vuosikymmeninä on johtanut Intiassa kymmenien tuhansien maanviljelijöiden itsemurhaan, kun viljasatoja on helteen takia menetetty. Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian lehdessä Pnasissa.

Laskelmat on tehnyt yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston tutkija Tamma Carleton. Hän vertasi Intian itsemurhatilastoja vuosittaisiin satomääriin ja tarkkaan ilmastodataan vuosina 1967–2013.

Tilastoista nähdään, että kun lämpö nousee yli 20 asteeseen, jokainen yhden asteen nousu aiheuttaa keskimäärin 70 itsemurhaa. Vaikutus näkyy vain kasvukaudella, jolloin helle tuhoaa satoja.

Carleton laskee, että kolmenkymmenen vuoden aikana lämpenevä ilmasto on satojen vähenemisen takia johtanut yli 59 000 itsemurhaan Intiassa.

Kuumuuden aiheuttamat kadot lyövät läpi Intian talouden: huonot sadot nostavat viljan hintaa, imevät perheiden säästöjä ja vähentävät työpaikkoja maataloudesta.

Kurjuuden runtelemat ihmiset ajautuvat itsemurhaan. Useimmiten he ovat miehiä, perheen päitä.

Carleton huomauttaa, että hänen arvionsa itsemurhien määrästä on luultavasti alakanttiin, sillä Intiassa kuolemia ei muutenkaan aina tilastoida.

Lisäksi itsemurhan yritys oli rikoslaissa rangaistava teko vielä vuoteen 2014. Se on vähentänyt entisestään ihmisten halukkuutta ilmoittaa viranomaisille perheenjäsenen kohtalosta.

Intiassa yli 130 000 ihmistä riistää henkensä joka vuosi. Lämpenevän ilmaston osuus tästä on siis vuosittain noin seitsemän prosenttia, Carleton arvioi.

Carleton on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutusta maanviljelykseen ja yhteiskuntien sopeutumiseen myös aiemmassa, Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.

SamBody
Seuraa 
Viestejä5935
Liittynyt3.5.2008

Ilmastonmuutos ajaa viljelijöitä itsemurhiin Intiassa

"Intiassa yli 130 000 ihmistä riistää henkensä joka vuosi." Siis väkilukuun suhteutettuna vain puolet siitä mitä Suomessa. Mikähän lie täällä surkeiden säiden osuus? Huhuu tutkijat , nyt tutkimaan! Ja onko syynä ilmastonmuutos - vai muuttumattomuus?
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Toope
Seuraa 
Viestejä23744
Liittynyt23.7.2006

Ilmastonmuutos ajaa viljelijöitä itsemurhiin Intiassa

Köyhyys, joka aiheutuu liian suurista lapsimääristä, saattaa toki selittää myös osan noista itsemurhista?
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.