Ihmiset nauttivat kesästä Eiran rannassa Helsingissä. Kuva: Mika Ranta
Ihmiset nauttivat kesästä Eiran rannassa Helsingissä. Kuva: Mika Ranta

Tosin Suomen ja Ruotsin kuuman kesän yhteyttä ilmastonmuutokseen tuore analyysi ei varmistanut.

Onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta, pohtii moni, kun tukalat helteet vain jatkuvat. Koko pohjoinen pallonpuolisko hikoilee poikkeuksellisessa kuumuudessa.

Äärisäitä on kuitenkin vaikea kytkeä suoraan ilmastonmuutokseen. Hellejaksoja on ollut aina. On silti selvää, että globaalisti lämpenevä ilmasto tekee poikkeuksellisista sääoloista entistä todennäköisempiä.

Ongelmaa yrittää ratkaista Oxfordin yliopiston ilmastontutkimusohjelman varajohtaja, apulaisprofessori Friedrike Otto ryhmänsä kanssa tuoreessa raportissa. Kyseessä ei ole vertaisarvioitu tutkimus, vaan nopea pyrkimys mallintaa meneillään olevaa helleaaltoa.

Tutkijat keskittyvät Pohjois-Eurooppaan ja tarkastelevat havaintoasemia, joilta on saatavilla pitkät aikasarjat lämpötilamittauksia.

Pohjoismaiden lisäksi mukana katsauksessa ovat Irlanti ja Hollanti. Suomesta tiedot on kerätty Jokioisten ja Sodankylän Tähtelän havaintoasemilta.

Raportti arvioi tilastollisin menetelmin, kuinka harvinaisia nykyisen kaltaiset lämpöaallot ovat ja voidaanko taustalta tunnistaa lämpenevää suuntausta.

”Arviomme on, että tällaisen tai vielä suuremman lämpöaallon todennäköisyys Euroopassa on noin kaksinkertainen siihen verrattuna, jos ihminen ei olisi muuttanut ilmastoa”, Otto kertoo New Scientist -lehdessä.

Irlannin, Hollannin ja Tanskan havaintoaineistosta voidaan erottaa selkeämpi trendi kohti lisääntyviä helteitä, mutta ennustaminen on sitä vaikeampaa, mitä pohjoisemmaksi tullaan.

Suomen ja Ruotsin osalta kesäsään vuotuinen vaihtelu on niin suurta, että tutkijat eivät pysty antamaan mitään todennäköisyyslukemaa ilmastonmuutoksen vaikutukselle nyt koettuihin helteisiin.

”Mitä pohjoisemmaksi Euroopassa mennään, sitä äärimmäisempiä nyt koetut tapahtumat ovat. Pohjoisen Suomen mittausasemalla koetaan lämpötiloja, jollaisia ei ole mitattu yli sataan vuoteen”, tutkijat kirjoittavat.

”Voimme tehdä päätelmän, että ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on lisännyt vuoden 2018 kaltaisen helleaallon todennäköisyyttä myös Skandinaviassa, mutta emme pysty sanomaan, kuinka paljon”, raportti toteaa.

Ilmastotieteilijä Michael Mann huomauttaa New Scientist -lehdessä, että kertyvä tutkimustieto osoittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksen juuri tämänkaltaisiin ääri-ilmiöihin.

Yksi syy nyt koettuihin helteisiin – oli taustalla ilmastonmuutos tai ei – on ilmakehän suihkuvirtausten jämähtäminen lähes paikalleen.

Mannin mukaan tällainen suihkuvirtausten heikkeneminen on havaittavissa myös monien muiden 2000-luvulla koettujen kuivuus-, lämpö- ja metsäpalojaksojen taustalla ympäri maailmaa.

Kaksi vuotta sitten Scientific Reports -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Mann ryhmineen katsoi, että juuri tällaiset muutokset yleistyvät alati ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen myötä. Muutoksen taustalla voi olla arktisten alueiden kiihtyvä lämpeneminen.

Ilmaston lämpeneminen johtaa siihen, että maailmalla koetaan entistä pidempiä helleaaltoja entistä useammin. Kasvihuonekaasupäästöjen määrällä on suora yhteys lämpenemiseen ja myös korkeimman mitatun lämpötilan nousuun.

Ilmastonmuutoksen syyttäminen juuri nyt vallitsevista helteistä on kuitenkin vaikeaa, vaikka joitakin todennäköisyyksiä sille voidaan yrittää laskea.

Thor Hammer
Seuraa 
Viestejä382
Liittynyt21.7.2018

Ilmastonmuutos tietää tuplasti helleaaltoja

Just joo. "Ei mikään tutkimus", niinpä, Otto-poika arvelee. Ja Michael Mann mainittu. Siis tämä Mann joka unohti käppyrästään, surullisen kuulu "jääkiekkomaila", sekä keskiajan lämpökauden että pienen jääkauden joita kiistattomia todisteita, ei yksin Euroopassa vaan myös Kauko-Idässä, ei siis lokaali ilmiö. Venäläisten hakkerien paljastamissa viesteissä, "climategate" James Hansen viestii brittiläisille ilmastotutkijoille jotka valittavat ettei tuloksissa näy lämpenemistä, että "käyttäkää Mann...
Lue kommentti
Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York
Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York

Muumiointi aloitettiin jo esihistoriallisena aikana, paljon ennen faaraoiden aikaa. Resepti pysyi samana vuosituhansia.

Muumion resepti paljastui, kun Torinon egyptiläisessä museossa olevaan muumioon sovellettiin rikospaikkatutkinnassa käytettyjä kemiallisia testejä. Tutkittu muumio oli palsamoitu 3 700–3 500 ennen ajanlaskumme alkua.

”Tämä muumio kirjaimellisesti ruumiillistaa palsamointimenetelmän, joka oli Egyptin muumiointikulttuurin sydämessä neljän vuosituhannen ajan”, arkeologi Stephen Buckley sanoi BBC:lle.

Egyptiläisen muumiopalsamin perusresepti sisältää:

* kasviöljyä, mahdollisesti seesamiöljyä

* kasvi- tai juuriuutetta, mahdollisesti sarakasveista

* kasviperäistä kumia, mahdollisesti akaasiasta

* havupuun pihkaa, luultavasti männystä

Öljyn ja pihkan seos suojaa bakteereita vastaan, ja se estää muumiota mädäntymästä.

Buckley alkoi etsiä reseptiä vuosia sitten. Hän ja hänen kollegansa tutkivat kemikaaleja muinaisista rievuista, joihin muumio oli kiedottu. Nämä tekstiilit ovat osa pohjoisenglantilaisen Boltonin museon Egypti-kokoelmaa.

Kankaat ajoitettiin noin vuoden 4000 eaa. paikkeille. Muumioinnin on uskottu alkaneen vasta paljon myöhemmin, vuoden 2600 eaa. paikkeilla, kun suuret pyramidit rakennettiin.

Ryhmä löysi siis todisteen, että muumiointi aloitettiin Egyptissä jo esihistoriallisena aikana eli ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa.

Tämän jälkeen tutkijat suuntasivat Torinon museon muumioiden kimppuun. Niitä ei ollut koskaan museotarkoituksessa käsitelty nykyaikaisilla kemikaaleilla, joten ryhmä saattoi tutkia alkuperäistä egyptiläistä palsamointikemiaa.

”Yhdistelemällä kemiallista analyysiä näköhavaintoihin, geenikartoituksiin, radiohiiliajoitukseen ja käärinliinan mikroskooppianalyysiin varmistuimme, että kyseessä on 20–30-vuotiaana kuollut mies, joka muumioitiin vuoden 3 600 eaa. paikkeilla”, egyptologi Jana Jones kertoo BBC:lle.

Löydöksen merkitys on siinä, että samaa reseptiä käytettiin noin 2 000 vuotta myöhemmin faaraoiden muumiointiin.

”Jonkinlainen yleisegyptiläinen identiteetti oli siis olemassa jo kauan ennen kuin faaraoiden Egyptin sivilisaatio muodostui vuoden 3100 eaa. paikkeilla”, Buckley sanoo.

Tutkimus julkaistiin Journal of Archaeological Science -lehdessä.

Vähentäminen auttaa löydösten mukaan vain suurkuluttajia, joita on alle viisi prosenttia väestöstä.

Suolan käytön vähentämistä pidetään tärkeänä keinona ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa käyttämään ruokasuolaa alle viisi grammaa päivässä.

Arvostetussa lääketieteen lehdessä Lancetissa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan suolan käytön vähentäminen hyödyttää vain niitä, jotka käyttävät sitä yli 12,7 grammaa päivässä eli yli 2,5 teelusikallista. Sen verran saa kolmesta isosta pussillisesta perunalastuja.

Alle viisi prosenttia kehittyneiden maiden ihmisistä kuluttaa näin paljon suolaa. Suomalaiset miehet syövät sitä keskimäärin vajaat kymmenen ja naiset noin seitsemän grammaa päivässä.

Enemmistöllä pieni suolan eli natriumkloridin lisäys ei tutkimuksen mukaan vaikuta sydän- ja verisuonisairauksiin mitenkään. Vähän suolaa käyttävillä pieni suolan käytön lisäys jopa vähensi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Tutkimuksemme lisää todisteita siitä, että kohtuullisesti käytettynä natriumista voi olla hyötyä sydämelle ja verenkierrolle, mutta hyvin vähän tai hyvin paljon käytettäessä siitä voi ollakin haittaa”, sanoi pääkirjoittaja Andrew Mente kanadalaisesta McMaster-yliopistosta The Guardian-lehdelle.

”Tällaisia tuloksia voi odottaa mistä tahansa tärkeästä ravintoaineesta. Kehomme tarvitsee natriumia. Kysymys on vain määrästä”, hän sanoi.

Lancetin tutkimus perustuu Pure-kohorttitutkimukseen, jossa seurataan pitkän aikaa suurten ihmisjoukkojen elämää rikkaissa ja köyhissä maissa eri mantereilla.

Suolankäyttöä ja sydänterveyttä käsittelevään analyysiin kelpuutettiin 255 ihmisyhteisöä 18 maasta eli yhteensä 82 500 ihmistä. Heitä seurattiin keskimäärin kahdeksan vuotta.

Tutkijat jakoivat nämä yhteisöt kolmeen kastiin suolankulutuksen mukaan. Vähiten ruokasuolaa käyttävässä kolmanneksessa päivittäinen keskiarvokulutus jäi alle 11,3 gramman. Heillä suolan käytön lisääminen yllättäen vähensi sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. Lisägramma päivittäiseen suola-annokseen tarkoitti yhtä sydän- ja verisuonitautitapausta vähemmän tuhannelle ihmiselle vuodessa.

Keskimmäisessä kolmanneksessa eli 11,3–12,9 grammaa suolaa henkeä kohti syövissä yhteisöissä lisägramma päivässä ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitapauksiin käytännössä mitenkään.

Eniten suolaa käyttävässä eli yli 12,9 grammaa nauttivassa kolmanneksessa lisägramma suolaa lisäsi vain vähän sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Vahvaa osoitusta suolan käytön lisäämisen haitoista sydämelle löytyi Kiinasta, jossa suolaa käytettiin keskimäärin 14,2 grammaa päivässä.

Suolan käyttöä pyritään hillitsemään ympäri maailmaa.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt kliiniset tutkimukset osoittavat laajalla rintamalla, että suolan käytön lisäys kohottaa varsin suoraviivaisesti verenpainetta. Korkea verenpaine taas on tilastollisesti vahvasti yhteydessä aivoverenkierron häiriöihin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Näistä yhteyksistä ei ole juuri epäilyä”, sanoo epidemiologi ja professori Jussi Huttunen, joka toimi pitkään Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen THL:n pääjohtajana.

Pure-tutkijat kuitenkin havaitsivat aineistossaan suolankäytön kohottavan verenpainetta vain siinä kolmanneksessa yhteisöjä, joka käytti suolaa eniten.

He myös kyseenalaistivat sen, että suola vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien riskiin verenpaineen kautta.

Siitä, että suola kohottaa verenpainetta ja kohonnut verenpaine on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin, ei voi heidän mukaansa oikaista johtopäätökseen, että suolan vaikutusmekanismi tauteihin kulkisi vain verenpaineen kautta.

Pure-aineistossa suolan yhteydet sydänterveyteen eivät juurikaan liittyneet suolan yhteyksiin verenpaineeseen.

Pure-tutkijat suosittavat, että terveysvalistusta suolankäytön vähentämiseksi harjoitetaan vain niissä yhteisöissä, joissa suolaa käytetään keskimäärin yli 12,7 grammaa päivässä.

Huttunen ei tätä kannata.

”Tuskin tämä mitenkään muuttaa tämänhetkistä terveyspolitiikkaamme. Suosittelemme jatkossakin suolan vähennystä tavoitteena verenpaineen lasku ja verenpaineeseen liittyvien sairauksien vähentäminen”, hän sanoo.

”Terveysvalistusta ei voi suunnata vain keskiarvoille. Monissa väestöissä on yksilöitä, jotka käyttävät aivan liikaa suolaa.”

Huttunen arvelee, että tutkimuksen vahvuus – iso maantieteellinen kattavuus ja isot aineistot – voi myös olla sen heikkous.

Kun asioita katsoo maailmalaajuisesti hyvin yleisellä tasolla, monet yhteydet katoavat. Se ei tarkoita, etteikö yhteyksiä voisi paikallisesti olla. Tarkasti rajattu kliininen tutkimus voi kertoa enemmän kuin valtava aineisto.