Ilon ja inhon yhdistelmä voi syntyä vaikkapa katsellessa elokuvakohtausta, joka on samaan aikaan ällöttävä ja naurettava. Kuva: Ohio State University
Ilon ja inhon yhdistelmä voi syntyä vaikkapa katsellessa elokuvakohtausta, joka on samaan aikaan ällöttävä ja naurettava. Kuva: Ohio State University

Valtaosa ihmisen 21 tunneilmeestä on yhdistelmiä.

Yksinkertaisin luokittelu listaa ihmiseltä kuusi tunneilmettä: ilon, surun, pelon, vihan, yllätyksen ja inhon. Erillisiä luokkia voidaan kuitenkin erotella peräti 21, ja valtaosa niistä koostuu tunneyhdistelmistä. Näin osoittaa kognitiotutkija Alex Martinez Ohion osavaltionyliopistosta kollegoineen Pnas-lehdessä.

Tähän asti kognitiotutkijat ovat keskittyneet kuuteen perusilmeeseen, koska vain niitä on pidetty itsestään selvästi erottuvina. Se on Martinezin mukaan ollut kuin muotokuvan maalaamista perusväreillä ilman sekoituksia: ehkä hyvä abstraktio muttei aivan luonnonmukainen potretti.

Koko ilmeskaalan tutkimista varten Martinez ja työtoverit ottivat noin 5 000 valokuvaa 130 naispuolisesta ja 100 miespuolisesta opiskelijasta, kun nämä reagoivat tutkijoiden sanomisiin. Esimerkiksi ”sait juuri yllättäen erinomaisia uutisia” tuotti iloisesti yllättyneen ilmeen ja ”haistat pahan hajun” inhon ilmeen.

Valokuvista tutkijat määrittivät kasvolihasten aiheuttamat muodonmuutokset ja analysoivat ne tietokoneella kasvonliikkeiden luokittelujärjestelmä FACS:llä. Tämä analyysi kasvatti paletin sävymäärän kuudesta 21:een eli yli kolminkertaiseksi.

Kukin erotelluista ilmeistä oli samanlainen melkein kaikkien koehenkilöiden kasvoilla. Luokittelu siis kattaa hyvin ainakin amerikkalaisen kulttuuripiirin, tutkijat päättelevät.

Esimerkiksi 99 prosentissa koetilanteista ilo näkyi poskien nousuna ja suun venymisenä hymyyn, 92 prosentissa yllättyneisyys laajenneina silminä ja avautuneena suuna. Iloinen yllätys merkitsi 93 prosentissa tilanteista äskeisten yhdistelmää: laajenneita silmiä, nousseita poskia ja avoimena hymyilevää suuta.

Tutkimus oli perustutkimusta, mutta Martinezin mukaan siitä saattaa olla apua esimerkiksi traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiville. Voidaan testata, reagoivatko he vahvasti esimerkiksi vihan ja pelon yhdistelmään ja katsoa, mitä heidän aivoissaan silloin tapahtuu. Se voi auttaa hoitojen kehittämisessä.