Perusta on löydetty enemmän todisteita muinaisesta kallonporauksesta kuin kaikkialta muualta yhteensä. Kuva: University of Miami
Perusta on löydetty enemmän todisteita muinaisesta kallonporauksesta kuin kaikkialta muualta yhteensä. Kuva: University of Miami

Operaatioissa kuoli vähemmän ihmisiä kuin 1800-luvun kenttäsairaaloissa tehdyissä kalloleikkauksissa.

Kallonporaus oli muinaisissa kulttuureissa yleinen hoitokeino pään vaivoihin. Kallonporauksella yritettiin ajaa potilaasta piinalliset pahat henget, ja sillä saatettiin hoitaa esimerkiksi päänsärkyä ja epilepsiaa.

Vaikka kallonporaus on kyseenalainen ja vaarallinen toimenpide, muinaiset kulttuurit kehittyivät siinä erittäin taitaviksi. World Neurosurgery -lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin Perusta löytyneitä pääkalloja tuhansien vuosien ajalta ja havaittiin, että inkojen valtakaudella vuosina 1000–1500 jopa 80–90 prosenttia kallonporauksen läpikäyneistä selvisi hengissä.

Luku on huima, kun ajatellaan, miten riskialtista kallojen aukominen on ilman modernia välineistöä ja ymmärrystä hygieniasta. Inkat olivat itse asiassa niin taitavia kallonporaajia, että heidän potilaistaan selvisi hengissä useampi kuin 1800-luvun sotasairaaloissa tehtyistä kallo-operaatioista.

Peru on antropologeille antoisa paikka, sillä kuivassa ilmastossa muinaiset kallot ja luut ovat säilyneet erittäin hyvin. Perusta on löydetty satoja eri aikoina porattuja kalloja.

Neurologi David Kushner sekä antropologit John Verano ja Anne Titelbaum saivat käsiinsä 640 pääkalloa eri aikakausilta. Vanhimmat oli löydetty Perun etelärannikolta. Ne ovat ajalta 400–200 ennen ajanlaskumme alkua.

Valtaosa kalloista oli tuoreempia ja peräisin Perun keskiylängöiltä. Lisäksi tutkittavana oli 160 kalloa inkojen muinaisen pääkaupungin Cuzcon tienoilta.

Kallot kertovat tarinaa poraajien taitojen hioutumisesta. Niistä näkee, miten potilaalle on käynyt. Jos reikä ei ole luutunut, potilas on kuollut operaatiossa tai pian sen jälkeen.

Vanhimmista kalloista näkyy, että vain 40 prosenttia potilaista selvisi kallonporauksesta hengissä. Seuraavalla aikakaudella selvityjien osuus oli jo 53 prosenttia.

Inkojen valtakaudelle tultaessa henkensä sai pitää 75–83 prosenttia poratuista, ja eräältä alueelta löydettyjen yhdeksän kallon perusteella jopa 91 prosenttia selvisi.

Pääkalloja ei auottu pelkästään pahojen henkien pelossa. Poraamalla saatettiin yrittää hoitaa esimerkiksi kallonmurtumia ja siivota murtuneita luunkappaleita päästä. Useasta kallosta löytyykin jälkiä iskuista.

Lähemmäs nykyaikaa tultaessa porausreiät pienenivät, ja porauksesta ylipäänsä siirryttiin varovaisempiin tekniikoihin, kuten urien raaputtamiseen. Se vähentää riskiä, että leikkaaja puhkaisee vahingossa aivoja suojaavan kovakalvon ja aiheuttaa infektion.

Jotkut potilaista selvisivät jopa useista leikkauksista. Erästä inka-ajan kalloa oli porattu peräti viisi kertaa.

”Kalloista näemme, kuinka he ovat kehittäneet taitojaan tuhannen vuoden ajan. Se ei ole vain tuuria, vaan he olivat todella taitavia”, kommentoi bioarkeologi Corey Ragsdale Science-lehdessä. Hän ei ollut mukana tutkimuksessa.

Lopuksi tutkijat vertasivat inkojen onnistumista 1800-luvulla Yhdysvaltain sisällissodan aikana tehtyihin operaatioihin. Taisteluissa syntyneitä päävammoja hoidettiin pitkälti samalla tavoin, poistamalla kallosta luuta.

Sisällissodassa kuolleisuus näihin operaatioihin oli kaksinkertainen inkojen kallonporauksiin verrattuna. Kenttäsairaaloissa tehtyihin aivoleikkauksiin kuoli 46–56 prosenttia potilaista, kun inkoilla kuolleisuus oli vähimmillään 17–25 prosenttia.

Vertailu ei toki ole ihan reilu, sillä tuliaseiden aiheuttamat vammat olivat kovin erilaisia kuin inkojen aikanaan operoimat kallonmurtumat. Taistelukentällä kirurgit joutuivat lisäksi tekemään työtään ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa kovan paineen alla.

Silti inkojen onnistumisprosentti oli huikean hyvä ottaen huomioon operaation vaarallisuuden ja vielä sen, ettei ennen 1800-lukua ymmärretty mikrobien yhteyttä infektioihin.

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa
Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa

Eniten silti luettiin uutista Pääsiäissaaren patsaiden kivihatuista.  

1. Pääsiäissaaren kivihattujen arvoitus ratkesi

Muinaiset pääsiäissaarelaiset hyödynsivät fysiikkaa nokkelasti.

2. Suomalaisten yleisin veriryhmä altistaa ärjylle ripulille

Tietty kolibakteeri tarttuu suoliston seinämään herkemmin, jos henkilö kuuluu A-veriryhmään.

3. Hivin siedon salaisuus alkaa paljastua

Prosentin murto-osalla hiv-tartunnan saaneista on poikkeuksellisia tappajasoluja, jotka ilmeisesti vangitsevat sairastuneet solut imukudokseen.

4. Afrikan vanhimmat apinanleipäpuut kuolevat oudosti

Kolmestatoista vanhimmasta yhdeksän on kuollut täysin tai osittain viime vuosikymmenen aikana.

5. Alzheimer voi vaeltaa kuin syöpä

Tautiproteiinia valmistuu elimistössä muuallakin kuin aivoissa.

6. Kivikauden heimosodat niittivät valtaosan miehistä

Tappamisen jäljet näkyvät yhä geeneissämme, osoittaa Stanfordin yliopiston uusi tutkimus.

7. Ihminen haistaa toisen pelon

Hammaslääkäriopiskelijat tekivät enemmän virheitä, kun he harjoittelivat operaatioita nukella, jolle oli puettu ahdistuneen ihmisen aiemmin käyttämä paita.

8. Suurtutkimus laittoi huumeet vaarallisuusjärjestykseen

Huumeista ”taikasienet” vievät käyttäjiä vähiten sairaalaan, kertoo maailmanlaajuinen kyselytutkimus.

9. Silmälasit saattavat todella kieliä älystä

Älykkyyteen vaikuttavat geenit ovat yhteydessä myös huonompaan näkökykyyn.

10. Hirviömäinen musta aukko kasvaa ennätysvauhdilla

Musta aukko nielee Auringon verran massaa kahdessa päivässä.

Tiede-lehden päivittäiset tiedeuutiset jäävät kesätauolle ja palaavat 1. elokuuta.

Ilmaviljely vauhditti siemenperunoiden tuotantoa.

Uusi suomalainen varhaisperuna Jussi tuli markkinoille kolme vuotta sitten. Lajike osoittautui niin suosituksi, että siemenperunat ovat kahtena keväänä loppuneet kesken. Vasta täksi kaudeksi sitä oli ammattiviljelijöille riittävästi, 500 tonnia.

Suuri kysyntä yllätti kaikki.

Jussin siemeniä alettiin kasvattaa Suomen siemenperunakeskuksessa myös aeroponisesti, ilman multaa, koska niitä piti saada viljelijöille paljon ja nopeasti. Perinnäisellä tavalla olisi saatu riittävä määrä siemenperunoita viidessä vuodessa, mutta uusi ilmaviljelymenetelmä nopeutti tuotantoa.

Aeroponisten perunoiden varret varttuvat luonnonvalossa tai ledien loisteessa kaapin päällä, juuret ja maavarret taas venyvät kaapin sisällä pimeässä. Juuristoon ja mukulavyöhykkeelle vain ruiskutetaan ajoittain ravinnesumua.

Jos mukulat poimitaan 30–35-millisinä, kasvi innostuu tekemään niitä jatkuvasti lisää. Kasvi ei ymmärrä vanheta vaan kasvaa ja kasvaa. 

Keskimäärin menetelmä kymmenkertaistaa sadon. Jos turpeessa kehittyy vaikka kolme mukulaa, aeroponisesti niitä syntyy vähintään 30.

Työläs jalostaa

Ajatus uudesta suomalaista perunalajikkeesta syntyi toistakymmentä vuotta sitten. Tavoitteena oli kehittää kaunis, maukas, satoisa ja aikaisen kevään kylmässä maassa selviävä peruna. Sen piti myös kestää tauteja ja soveltua Suomen lyhyeen kasvukauteen ja runsaaseen valoon.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perunan perimä sisältää neljä versiota jokaisesta geenistä, kun esimerkiksi ihmisellä niitä on kaksi. Tämän vuoksi kahden perunalajikkeen risteyttäminen tuottaa tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Jotta kaikki halutut ominaisuudet saadaan samaan kasviin, tarvitaan runsaasti jälkeläisiä, joista karsia.

Vuosien jalostustyö tuotti Jussin. Muutamassa vuodessa se on kahmaissut kolmasosan varhaisperunan 800 viljelyalasta. Kahdella muulla kolmanneksella kasvaa Timoa ja saksalaista Solistia. 

Missään muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan ymmärretä varhaisperunan arvoa. Jussi sai nimensäkin siitä, että sitä on tarkoitus syödä juhannuksena.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo, miten uuden perunalajikkeen kehitys ideasta lautasille eteni. Hän kertoo myös, mistä peruna on peräisin – ja miten ja miksi se valloitti maailman.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä