Internetin perustaa viime vuosituhannella kehittänyt Vint Cerf jaksaa olla huolissaan siitäkin, miten tulevat sukupolvet pystyvät lukemaan aikamme tekstejä sujuvasti. Kuva: Wikimedia Commons.
Internetin perustaa viime vuosituhannella kehittänyt Vint Cerf jaksaa olla huolissaan siitäkin, miten tulevat sukupolvet pystyvät lukemaan aikamme tekstejä sujuvasti. Kuva: Wikimedia Commons.

Internetin kehittäjät ovat alkaneet pohtia, miten tulevaisuuden ihminen pääsee tutustumaan meidän aikaamme. Se ei ole välttämättä helppoa.

2200-luvun ihminen voi pitää 21. vuosisadan alun ihmisiä – siis meitä – pimeinä.

Kirjaimellisesti.

Jos hän näkee päätteellä tai verkossa vain digitaalisen mustan aukon, hän ei voi edes tietää meistä paljoakaan. Hän ei ehkä pääse tietoon käsiksi, koska siihen ei ole käyttöliittymiä.

”Jos emme ala nyt suunnitella, miten internetin historia säilyy digitaalisena, voi uhkakuva toteutua oikeasti.”

Näin puhisi Yhdysvaltain tiedeviikolla San Josessa Vint Cerf, yksi internetin veteraaneista. Nykyisin hänen käyntikortissaan lukee ”internetin evankelista”.

Oikeasti hän on yksi Googlen johtajista. Mutta aikoinaan hän oli kehittämässä koko internetin tiedonsiirron perustaa. Nyt hän haluaa kehittää ”digitaalista pergamenttia”, joka säilyisi esikuvansa mukaisesti tuhansia vuosia, mieluummin ikuisesti.

”Digitaalisuus muuttaa tallentamista silla vauhdilla, että se ei enää edes muistuta sujuvasti etenevää elokuvaa vaan verkon taistelupeliä”, sanoo Cerf.

Cerf ja muutamat muut alan veteraanit ovat – ehkä ikänsä myötä – alkaneet herätä siihen, miten ja mitä internetin alkuajoista ja ajastamme voidaan joskus lukea. 

Kohta nimittäin kaikki muistot alkavat olla vain digitaalisessa muodossa, bitteinä.

Miten tuo bittitieto sitten saadaan tallennettua niin, että tulevat polvet pystyvät lukemaan sitä? Kysymys on sähköisellä ajallamme paljon vaikeampi kuin näppituntumalla luulisi. Ohjelmistot, järjestelmät ja lukulaitteet muuttuvat jopa alle vuoden välein.

Useimmilla ihmisillä on jo nyt vaikeuksia pysyä mukana vaikkapa Windowsien päivityksissä. Niinpä se ei ehkä ole yhtään helpompaa 2200-luvun historioitsijalle. Tai kenelle tahansa, joka haluaa tutustua aikaamme.

”Bittitiedon on oltava helposti saatavilla. Siitä pitää näkyä koko dokumentin  historia yleissilmäyksellä. Se on helpommin sanottu kuin tehty”, sanoi yksi tiedonsiirron veteraaneista, Glenn Edens Parc-yrityksesta Paolo Altosta. Se sijaitsee piilaaksossa San Josen kaupungin kupeessa. Siellä pidettiin tänä vuonna Yhdysvaltain  tiedeviikko.

”On esimerkiksi harhaluulo, että perheen valokuvat säilyvät paremmin ja pitempään, jos ne tallentaa digitaalisesti. Lerput ja korput ovat jo historiaa. Samoin käy tai kävi jo cd- ja dvd-levyille. Ja kun kuvat ja tallenteet menevät nyt  pilveen, voi perheenpään olla pian vaikea muistaa, mistä pilvestä niitä perheen kuvia oikein löytyykään ja millä hakusanalla”, sanoi Cerf.

Helposti luettavaa digitaalista tallennusta ja siihen liittyviä hakuja ei kehitetä vain historioitsijan käyttöön tai sen takia, että perhe haluaa muistot talteen.

Digitaalisia dokumentteja tarvitaan konkreettisesti tulevaisuudessa esimerkiksi tonttien hallinnoinnissa. Samoin tekijänoikeuksien selvittely vaatii digitaalisten dokumenttien vertailua.

Kaikkien dokumenttien määrä kasvaa nyt hurjasti. Samalla niiden tallennuksen mahdollistaa se, että muistien hinnat ovat pudonneet jyrkästi.

Cerf toivoo, etta joskus 3000-luvun alussa, kun ihminen avaa Windowsin ohjelmapäivityksen version 2964, hän voisi tutustua päivityksen avulla helposti entisajan teksteihin. Vaikka Cerfin omiin.