Isät kohtelevat tyttäriään ja poikiaan eri tavoin jo aivan pienestä. Kuva: Piia Arnould
Isät kohtelevat tyttäriään ja poikiaan eri tavoin jo aivan pienestä. Kuva: Piia Arnould

Tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu alkaa viimeistään jo yksi-kaksivuotiaana.

Isät suhtautuvat jo yhden tai kahden vuoden ikäiseen lapseensa eri tavoin sen mukaan, onko tämä poika vai tyttö. Asenne-ero on havaittu laboratorio-oloissa jo ennenkin, mutta nyt yhdysvaltalaiset tutkijat onnistuivat näkemään sen arkielämän tuoksinassa.

Arkeen tutkijat pääsivät käsiksi kiinnittämällä isien vyöhön pienen äänitallentimen. Se nauhoitti kahtena päivänä viikossa isien ja lasten kanssakäymistä.

Nauhoitteista paljastui, että isät puhuvat ja leikkivät eri tavoin tyttären ja pojan kanssa.

Ensinnäkin isät huomioivat tytärtä herkemmin vastaamalla tämän kutsuun useammin kuin pojan. Tyttären kanssa isät puhuivat myös tunteista ja käyttivät näiden kanssa ollessaan enemmän ikäviä tunteita tarkoittavia sanoja, kuten suru, itku ja yksinäinen.

Rikkaampi tunnekieli kertoo tutkijoiden mielestä siitä, että isät ovat sallivampia tytärten tunteille kuin poikien. Tällainen tunteiden tunnustaminen ja hyväksyntä voi auttaa tyttöjen tunteiden hallinnan ja myötäelämisen kyvyn kehittymisessä. Pojillekin se tekisi tutkijoiden mukaan hyvää.

Poikien tunnekehitystä kuitenkin avittaa nujuaminen, jota isät harrastavat enemmän heidän kanssaan kuin tytärten. Erilainen leikillinen kutittelu ja tuupiskelu on niin ikään omiaan kehittämään tunteiden säätelyn taitoja ja empatiaa.

Pojille isät myös puhuivat enemmän voimasta ja saavuttamisesta. Heidän kanssaan tavallisempia sanoja olivat paras, voittaa ja huippu.

Tyttärille sitä vastoin puhuttiin kehosta. Isät käyttivät heidän kanssaan enemmän sellaisia sanoja kuin maha, masu, poski tai jalka.

Tällainen vartaloon viittaava puhe voi tutkijoiden mielestä jo pienestä pitäen ruokkia tyttöjen kehotietoisuutta. Tiedetään, että tyttöjen ulkonäköhuolet alkavat usein painaa jo esimurrosiässä.

Tytöt kuulevat isiltään myös enemmän analyyttistä kieltä. Sen on todettu olevan hyödyksi koulussa. Isän käyttämän kielen on aiemmissa tutkimuksissa huomattu vaikuttavan lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin.

Tutkija uskovat, että isät haluavat parastaan lapsilleen eivätkä he välttämättä tiedosta sukupuolivinoumaa suhtautumisessaan lapsiinsa. Isät voivat myös ajatella, että he ohjaavat lastensa käytöstä sukupuoliroolien mukaisiksi siitä uskossa, että koituu lapsen eduksi.

”Meidän tulisi olla tietoisia siitä, miten tiedostamattomat käsitykset sukupuolesta vaikuttavat siihen, miten kohtelemme jopa aivan pieniä lapsia”, muistuttaa Emory-yliopiston Jennifer Mascaro, yksi tutkimuksen tekijöistä tutkimustiedotteessa.

Isien suhtautumiserot poikiin ja tyttäriin näkyivät myös isien aivoissa. Tutkimuksen toisessa osassa he katselivat lastensa valokuvia samalla, kun heidän aivojaan skannattiin magneettikuvauslaitteella.

Isien aivot reagoivat voimakkaammin kuviin onnellisesta tai iloisesta tyttärestä kuin onnellisesta pojasta. He olivat tutkijoiden tulkinnan mukaan siis tyytyväisempiä tytön onnellisuuteen kuin pojan.

Havainto sopii sekä siihen, että isät huomioivat arjessa enemmän tyttäriään, että siihen aiemminkin huomattuun seikkaan, että tytöiltä odotetaan enemmän onnellisuutta kuin pojilta.

Pojissa puolestaan vetosi tyttöjä enemmän neutraali ilme. Neutraalius ei tarkoita merkityksettömiä kasvoja, ilmeisesti tässä tapauksessa on juuri päinvastoin.

Tutkijat arvelevat, että isät voivat liittää neutraalin eli ei iloisen muttei surullisenkaan ilmeen kivoihin touhuihin, kuten nujuamisleikkeihin, joita he poikien kanssa harrastavat.

Tutkimuksen julkaisi Behavoiral Neuroscience.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.