Isät kohtelevat tyttäriään ja poikiaan eri tavoin jo aivan pienestä. Kuva: Piia Arnould
Isät kohtelevat tyttäriään ja poikiaan eri tavoin jo aivan pienestä. Kuva: Piia Arnould

Tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu alkaa viimeistään jo yksi-kaksivuotiaana.

Isät suhtautuvat jo yhden tai kahden vuoden ikäiseen lapseensa eri tavoin sen mukaan, onko tämä poika vai tyttö. Asenne-ero on havaittu laboratorio-oloissa jo ennenkin, mutta nyt yhdysvaltalaiset tutkijat onnistuivat näkemään sen arkielämän tuoksinassa.

Arkeen tutkijat pääsivät käsiksi kiinnittämällä isien vyöhön pienen äänitallentimen. Se nauhoitti kahtena päivänä viikossa isien ja lasten kanssakäymistä.

Nauhoitteista paljastui, että isät puhuvat ja leikkivät eri tavoin tyttären ja pojan kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensinnäkin isät huomioivat tytärtä herkemmin vastaamalla tämän kutsuun useammin kuin pojan. Tyttären kanssa isät puhuivat myös tunteista ja käyttivät näiden kanssa ollessaan enemmän ikäviä tunteita tarkoittavia sanoja, kuten suru, itku ja yksinäinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rikkaampi tunnekieli kertoo tutkijoiden mielestä siitä, että isät ovat sallivampia tytärten tunteille kuin poikien. Tällainen tunteiden tunnustaminen ja hyväksyntä voi auttaa tyttöjen tunteiden hallinnan ja myötäelämisen kyvyn kehittymisessä. Pojillekin se tekisi tutkijoiden mukaan hyvää.

Poikien tunnekehitystä kuitenkin avittaa nujuaminen, jota isät harrastavat enemmän heidän kanssaan kuin tytärten. Erilainen leikillinen kutittelu ja tuupiskelu on niin ikään omiaan kehittämään tunteiden säätelyn taitoja ja empatiaa.

Pojille isät myös puhuivat enemmän voimasta ja saavuttamisesta. Heidän kanssaan tavallisempia sanoja olivat paras, voittaa ja huippu.

Tyttärille sitä vastoin puhuttiin kehosta. Isät käyttivät heidän kanssaan enemmän sellaisia sanoja kuin maha, masu, poski tai jalka.

Tällainen vartaloon viittaava puhe voi tutkijoiden mielestä jo pienestä pitäen ruokkia tyttöjen kehotietoisuutta. Tiedetään, että tyttöjen ulkonäköhuolet alkavat usein painaa jo esimurrosiässä.

Tytöt kuulevat isiltään myös enemmän analyyttistä kieltä. Sen on todettu olevan hyödyksi koulussa. Isän käyttämän kielen on aiemmissa tutkimuksissa huomattu vaikuttavan lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin.

Tutkija uskovat, että isät haluavat parastaan lapsilleen eivätkä he välttämättä tiedosta sukupuolivinoumaa suhtautumisessaan lapsiinsa. Isät voivat myös ajatella, että he ohjaavat lastensa käytöstä sukupuoliroolien mukaisiksi siitä uskossa, että koituu lapsen eduksi.

”Meidän tulisi olla tietoisia siitä, miten tiedostamattomat käsitykset sukupuolesta vaikuttavat siihen, miten kohtelemme jopa aivan pieniä lapsia”, muistuttaa Emory-yliopiston Jennifer Mascaro, yksi tutkimuksen tekijöistä tutkimustiedotteessa.

Isien suhtautumiserot poikiin ja tyttäriin näkyivät myös isien aivoissa. Tutkimuksen toisessa osassa he katselivat lastensa valokuvia samalla, kun heidän aivojaan skannattiin magneettikuvauslaitteella.

Isien aivot reagoivat voimakkaammin kuviin onnellisesta tai iloisesta tyttärestä kuin onnellisesta pojasta. He olivat tutkijoiden tulkinnan mukaan siis tyytyväisempiä tytön onnellisuuteen kuin pojan.

Havainto sopii sekä siihen, että isät huomioivat arjessa enemmän tyttäriään, että siihen aiemminkin huomattuun seikkaan, että tytöiltä odotetaan enemmän onnellisuutta kuin pojilta.

Pojissa puolestaan vetosi tyttöjä enemmän neutraali ilme. Neutraalius ei tarkoita merkityksettömiä kasvoja, ilmeisesti tässä tapauksessa on juuri päinvastoin.

Tutkijat arvelevat, että isät voivat liittää neutraalin eli ei iloisen muttei surullisenkaan ilmeen kivoihin touhuihin, kuten nujuamisleikkeihin, joita he poikien kanssa harrastavat.

Tutkimuksen julkaisi Behavoiral Neuroscience.

Sisältö jatkuu mainoksen alla