Isät kohtelevat tyttäriään ja poikiaan eri tavoin jo aivan pienestä. Kuva: Piia Arnould
Isät kohtelevat tyttäriään ja poikiaan eri tavoin jo aivan pienestä. Kuva: Piia Arnould

Tyttöjen ja poikien erilainen kohtelu alkaa viimeistään jo yksi-kaksivuotiaana.

Isät suhtautuvat jo yhden tai kahden vuoden ikäiseen lapseensa eri tavoin sen mukaan, onko tämä poika vai tyttö. Asenne-ero on havaittu laboratorio-oloissa jo ennenkin, mutta nyt yhdysvaltalaiset tutkijat onnistuivat näkemään sen arkielämän tuoksinassa.

Arkeen tutkijat pääsivät käsiksi kiinnittämällä isien vyöhön pienen äänitallentimen. Se nauhoitti kahtena päivänä viikossa isien ja lasten kanssakäymistä.

Nauhoitteista paljastui, että isät puhuvat ja leikkivät eri tavoin tyttären ja pojan kanssa.

Ensinnäkin isät huomioivat tytärtä herkemmin vastaamalla tämän kutsuun useammin kuin pojan. Tyttären kanssa isät puhuivat myös tunteista ja käyttivät näiden kanssa ollessaan enemmän ikäviä tunteita tarkoittavia sanoja, kuten suru, itku ja yksinäinen.

Rikkaampi tunnekieli kertoo tutkijoiden mielestä siitä, että isät ovat sallivampia tytärten tunteille kuin poikien. Tällainen tunteiden tunnustaminen ja hyväksyntä voi auttaa tyttöjen tunteiden hallinnan ja myötäelämisen kyvyn kehittymisessä. Pojillekin se tekisi tutkijoiden mukaan hyvää.

Poikien tunnekehitystä kuitenkin avittaa nujuaminen, jota isät harrastavat enemmän heidän kanssaan kuin tytärten. Erilainen leikillinen kutittelu ja tuupiskelu on niin ikään omiaan kehittämään tunteiden säätelyn taitoja ja empatiaa.

Pojille isät myös puhuivat enemmän voimasta ja saavuttamisesta. Heidän kanssaan tavallisempia sanoja olivat paras, voittaa ja huippu.

Tyttärille sitä vastoin puhuttiin kehosta. Isät käyttivät heidän kanssaan enemmän sellaisia sanoja kuin maha, masu, poski tai jalka.

Tällainen vartaloon viittaava puhe voi tutkijoiden mielestä jo pienestä pitäen ruokkia tyttöjen kehotietoisuutta. Tiedetään, että tyttöjen ulkonäköhuolet alkavat usein painaa jo esimurrosiässä.

Tytöt kuulevat isiltään myös enemmän analyyttistä kieltä. Sen on todettu olevan hyödyksi koulussa. Isän käyttämän kielen on aiemmissa tutkimuksissa huomattu vaikuttavan lapsen myöhempiin kielellisiin taitoihin.

Tutkija uskovat, että isät haluavat parastaan lapsilleen eivätkä he välttämättä tiedosta sukupuolivinoumaa suhtautumisessaan lapsiinsa. Isät voivat myös ajatella, että he ohjaavat lastensa käytöstä sukupuoliroolien mukaisiksi siitä uskossa, että koituu lapsen eduksi.

”Meidän tulisi olla tietoisia siitä, miten tiedostamattomat käsitykset sukupuolesta vaikuttavat siihen, miten kohtelemme jopa aivan pieniä lapsia”, muistuttaa Emory-yliopiston Jennifer Mascaro, yksi tutkimuksen tekijöistä tutkimustiedotteessa.

Isien suhtautumiserot poikiin ja tyttäriin näkyivät myös isien aivoissa. Tutkimuksen toisessa osassa he katselivat lastensa valokuvia samalla, kun heidän aivojaan skannattiin magneettikuvauslaitteella.

Isien aivot reagoivat voimakkaammin kuviin onnellisesta tai iloisesta tyttärestä kuin onnellisesta pojasta. He olivat tutkijoiden tulkinnan mukaan siis tyytyväisempiä tytön onnellisuuteen kuin pojan.

Havainto sopii sekä siihen, että isät huomioivat arjessa enemmän tyttäriään, että siihen aiemminkin huomattuun seikkaan, että tytöiltä odotetaan enemmän onnellisuutta kuin pojilta.

Pojissa puolestaan vetosi tyttöjä enemmän neutraali ilme. Neutraalius ei tarkoita merkityksettömiä kasvoja, ilmeisesti tässä tapauksessa on juuri päinvastoin.

Tutkijat arvelevat, että isät voivat liittää neutraalin eli ei iloisen muttei surullisenkaan ilmeen kivoihin touhuihin, kuten nujuamisleikkeihin, joita he poikien kanssa harrastavat.

Tutkimuksen julkaisi Behavoiral Neuroscience.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Miljardien vuosien saatossa nuoret kvasaarit ovat suihkunneet maailmankaikkeuden täyteen kuumaa seitinohutta atomirihmaa.

Tähtitieteilijät ovat keksineet vastauksen arvoitukseen, missä liki puolet aineesta piileksii.

Nyt ei puhuta pimeästä aineesta saati pimeästä energiasta, joita kosmologisten teorioiden mukaan pitäisi olla maailmankaikkeuden massaenergiasta peräti noin 95 prosenttia. Kyse on siitä tavallisesta aineesta, josta koostuvat tähdet, planeetat, kivet, eläimet ja me itse.

Tavallinen aine on enimmäkseen protoneita ja neutroneita sekä näistä muodostuvia atomeita. Kaiken järjen mukaan atomeiden pitäisi olla kasaantuneina galaksien tähtiin, planeetoihin ja mustiin aukkoihin.

Lähiavaruudessa tehtyjen astronomisten havaintojen mukaan näissä massakeskittymissä on kuitenkin ainetta vain noin 60 prosenttia siitä, mitä pitäisi olla, ja loput noin 40 prosenttia on teillä tietymättömillä.

”Pitäisi olla” viittaa siihen, että kun katsotaan putkilla hyvin kauas eli varhaiseen maailmankaikkeuteen, tämä puuttuva aine on siellä massakeskittymissään.

Looginen ratkaisu puuttuvan aineen ongelmaan on se, että galaksit ja kvasaarit ovat vuosimiljardien saatossa pyörteissään ja myrskyissään syösseet osan aineesta galaksien väliseen avaruuteen. Siellä se olisi jonkinlaisina kuumina rihmoina. Tätä oletettua kaasua on kutsuttu nimellä whim (warm-hot intergalactic medium).

Kvasaari on teini-ikäisen galaksin keskustassa riehuva musta aukko, joka imee valtavalla massallaan lähiavaruuden ainetta itseensä. Mustaa aukkoa ympäröivässä pyörteessä kaikki aine ei puristu mustan aukon sisään vaan sinkoaa avaruuteen.

Nämä suihkuvirtaukset lähtevät liki valon nopeudella, ja tässä vauhdissa aine säteilee valtavasti energiaa. Se selittää kvasaarien kirkkauden.

Whim-teorian todentaminen on ollut vaikeaa. Galaksit ja kvasaarit näkyvät kyllä hyvin, mutta on liki mahdotonta havaita niiden tyhjyyteen ruiskimaa ainepulveria. Galaksien välisessä avaruudessa painovoima on olematon, ja kaasurihma on hyvin harvaa.

Kaasuatomit ovat väistämättä kuumia ja nopeita. Niiden lähtönopeuden on täytynyt olla valtava, jotta ne ylipäätään ovat päässeet karkuun mustan aukon ja galaksin painovoimasta.

Ja kun ne kerran pääsevät galaksienväliseen avaruuteen, ne eivät siitä juuri viilene tai hidastu, koska hillittömässä väljyydessä ne eivät törmää mihinkään, tuskin edes toisiinsa.

Whim-kaasun kuumuus saa aikaan sen, että maailmankaikkeuden yleisin atomi vety on yleensä ionisoituneessa muodossa. Se on siis pudottanut ainoan elektroninsa pois.

Galaksien välistä whim-kaasua on yritetty kiivaasti jäljittää, mutta laihoin tuloksin. Syy on luultavasti juuri elektronien putoaminen vilkkaan whim-hiukkasen kyydistä.

Tämä kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä ilmoitti Naturessa löytäneensä whim-pölyä. He katsovat todistaneensa, että puuttuvan aineen arvoitus on nyt ratkaistu: 40 prosenttia aineesta on galaksien välisessä avaruudessa.

Tutkijat analysoivat valon kulkua kaukaisen kvasaarin 1ES 1553+113 ja meidän välillä. Tarkemmin sanoen he havainnoivat matkalla tapahtuneita spektrimuutoksia. Havainnot tehtiin Euroopan avaruusjärjestön Esan XXM-Newton avaruusteleskoopilla.

Koska vety ei tässä tarkoituksessa toimi, tutkijat tekivät löytönsä hapesta.

Whimin kova meno pudottaa happiatomistakin elektronit, mutta kun niitä on alkujaan kahdeksan, jotkin voivat sinnitellä mukana.

Kvasaarista matkannut suihku kohtasi matkallaan happiatomeita, joita kiersi kaksi elektronia, ja tämä riitti siihen, että galaksien välinen happi voitiin havaita spektrissä.

”Löysimme puuttuvat baryonit”, astrofyysikko Michael Shull Coloradon yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Baryoni on yleisimmin protoni tai neutroni, joista atomien ytimet koostuvat. Maailmankaikkeuden ainesosasten kokonaismassasta puhuttaessa baryoni on käytännössä synonyymi tavalliselle aineelle.