Töltissä hevosen kaikki neljä jalkaa nousevat ja laskevat vuoron perään. Tällainen nelitahtinen askellaji on myös hevosen kävely eli käynti, joka on kuitenkin huomattavasti hitaampaa.
Töltissä hevosen kaikki neljä jalkaa nousevat ja laskevat vuoron perään. Tällainen nelitahtinen askellaji on myös hevosen kävely eli käynti, joka on kuitenkin huomattavasti hitaampaa.

Geenivirhe teki islanninhevosen ravista miellyttävämpää.

Hevosille poikkeuksellista nelitahtiravia eli tölttiä pidetään nykyään islanninhevosen erikoisuutena, mutta ihan ensimmäisinä näin ravasit englantilaiset lajitoverit, selvisi tuoreessa geenitutkimuksessa. Englannissa tölttääviin hevosiin ihastuivat viikingit, joiden matkassa tölttigeeni seilasi edelleen Islantiin.

Viikinkien ihastus on helppo ymmärtää, jos on kerrankin istunut ravaavan hevosen selässä. Ravi pomputtaa hevosen selässä istuvaa ratsastajaa enemmän kuin muut askellajit.

Tämä johtuu siitä, että toisin kuin esimerkiksi käynti tai laukka, ravi on kaksitahtista. Ristikkäiset jalat astuvat maahan samaan aikaan.



Ravissa hevonen liikuttaa ristikkäisiä jalkojaan samassa maahan ja ylös. Siksi askellajia kutsutaan kaksitahtiseksi.

Islanninhevonen ja muutama muu hevosrotu ravaa kuitenkin tasaisemmin. Islanninhevosen ravi nelitahtista tölttiä, jossa jokainen jalka liikkuu omaan tahtiinsa. Ratsastajan peppu kiittää.

Nelitahtiravi on hevosen perinnöllinen ominaisuus, jonka aiheuttaa virhe raajojen liikettä koordinoivassa geenissä, tutkijat saivat selville aiemmin.

Nyt saksalaiset tutkijat jäljittivät tämän dmrt3-geenin avulla nelitahtiravin historiaa ikivanhoista hevosten jäänteistä.

Paljastui, että ominaisuus ilmestyi hevosille ensi kertaa noin vuonna 850 jälkeen ajanlaskumme alun.

– Paikansimme nelitahtiravihevosten alkuperän keskiajan Englantiin, kertoo Arne Lugwig berliiniläisestä eläintutkimuskeskuksesta.

– Viikingit veivät näitä hevosia sitten Islantiin, ja jalostivat niitä siellä. Myöhemmin askellajin perineitä hevosia kuskattiin joko Englannista tai Islannista kaikkialle maailmaan, hän täsmentää.

Aineistoon sisältyi dna-näytteitä hevosista halki vuosisatojen. Näytteitä 90 oli peräisin ajalta 3 500 eaa.

Tutkimuksessa varhaisin dmrt3-geenivirhe löytyi kahdesta englantilaisesta hevosesta, jotka elivät noin vuonna 850–900 jaa. Seuraavaksi se ilmestyi esiin islantilaishevosissa, joilla se yleistyi nopeasti. Tutkituista 800- ja 1000-luvuilla eläneiden islantilaishevosten jäänteistä 10:llä hevosella 13:sta oli kyseinen geenivirhe.

Ludwigin mukaan tämä viittaa vahvasti siihen, että viikingit kuljettivat nelitahtiravin taitavia hevosia seilatessaan Englannista Islantiin.

”Koska geenivirhe oli yleinen varhaisissa islantilaishevosissa, uskomme, että saarelle asettuneet skandinaavit tykästyivät heti tähän mukavaan ratsumalliin”, Ludwig sanoo.

Muista Euroopasta kerätyistä keskiaikaisissa hevosnäytteissä geenivirhettä ei vielä ollut – ei edes Skandinaviassa.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Käyttäjä2671
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt9.8.2016

Islanninhevosen omintakeinen askellus on viikinkien keskiaikainen matkamuisto Englannista

Tarkennus kiinnostavaan artikkeliin: islanninhevonenkin liikkuu ravissa. Sen ravi on monesti yhtä pomputtavaa kuin "tavallisen" hevosen. Lause, jossa viitataan islanninhevosen ravaavan tölttiä, on virheellinen. Islanninhevonen kykenee liikkumaan tasaisessa töltissä, toisin kuin monet muut hevoset -siihen tässä virkkeessä ja koko artikkelissa kaiketi viitataan.
Lue kommentti
MooM
Seuraa 
Viestejä6038
Liittynyt29.6.2012

Islanninhevosen omintakeinen askellus on viikinkien keskiaikainen matkamuisto Englannista

Tölt ei todellakaan ole ravia, vaan enemmän pikakävelyä (käynti on oikea nimitys hevosen kävelymäiselle askellajille), vaikka se on ihan oma askellajinsa. Nelitahtinen askellaji, jossa selkä ei juuri liiku ylös-alas -suunnassa, kuten ravissa. Laukka on helpompaa istua, mutta sekin keinuttaa kuin kiikkutuolissa. Tölttäävä issikka: https://www.youtube.com/watch?v=-7rWeWymJDw Monilla issikoilla on myös luontainen viides askellaji, passi, joka on muuten samanlaista kuin ravi, mutta saman puolen...
Lue kommentti

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.