Suurimmat koskaan eläneet maanisäkkäät, Indricotherium ja Deinotherium olisivat jättäneet nykyisen savanninorsun.
Suurimmat koskaan eläneet maanisäkkäät, Indricotherium ja Deinotherium olisivat jättäneet nykyisen savanninorsun.

Nisäkkäiden kasvua evoluutiossa selittää parhaiten dinosauruksilta vapautuneiden ekologisten lokeroiden täyttäminen.

Uusi Sciencessa julkaistu tutkimus auttaa selittämään, kuinka nisäkkäät kasvoivat huikeisiin mittoihin sen jälkeen, kun dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.

Evoluutiohistoriansa ensimmäiset 140 miljoonaa vuotta nisäkkäät olivat pieniä. Ne painoivat 3 grammasta 15 kilogrammaan, ja ne täyttivät vain harvoja ekologisia lokeroita.

Dinosaurusten kuoltua sukupuuttoon noin 65 miljoonaa vuotta sitten nisäkkäät levisivät erilaisiin ekologisiin lokeroihin ja osa lajeista kasvoi.

Uudessa tutkimuksessa Felisa Smith Uuden-Meksikon yliopistosta keräsi kollegoineen fossiilitietoja eri ryhmiin kuuluvien maanisäkkäiden koosta eri maanosissa läpi niiden evoluutiohistorian.

Heidän tuloksensa osoittavat, että yleisesti ottaen nisäkäslajit kasvoivat nopeasti, kunnes kasvu tasoittui noin 25 miljoonaa vuotta sitten. Kuvio toistui kutakuinkin samanlaisena eri maanosissa, joskin Etelä-Amerikasta oli niukasti tietoa.

Tutkijat testasivat aineistollaan lukuisia hypoteeseja suurimman mahdollisen fyysisen koon evoluutiosta. Näyttää siltä, että tämä trendi ei ollut sen enempää satunnainen kuin väistämätönkään seuraus lajirunsauden kasvusta. Nisäkkäät eivät myöskään kohdanneet mitään ylintä biomekaanista rajaa, mikä olisi estänyt kasvun vielä suuremmaksi.

Kehityksen veturi näytti ennemminkin olevan erilaistuminen, jonka avulla nisäkkäät pystyivät täyttämään dinosaurusten sukupuuton vapauttamat ekologiset lokerot. Kasvun rajat asetti todennäköisimmin ympäristön lämpötila ja maa-alueen laajuus.